Pitää tehdä, eikä saa pelätä!

usi vuosi, uudet kujeet

Salit ovat taas pullollaan ihmisiä. Kaikilla on alkanut uusi elämä. Kauan se kestää? Suurin osa porukasta putoaa kelkasta pois maaliskuun loppuun menessä. Mietin itse monesti sitä, miksi näin käy. Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat koko ajan laihdutuskuurilla tai ovat koko ajan aloittamassa uutta kuntokuuria. Ensimmäinen asia mikä tässä häiritsee on se, että kyse on kuurista. Ei elämääkään oteta kuureina. Ei kukaan tee lapsia kuureina. Ne ovat koko iän kestäviä projekteja. Voisiko laihduttamisen lopettaa ja aloittaa kokonaan uudenlaisen elämän? Sellaisen elämän, jossa asioita tehdään joka päivä oman hyvän olon eteen, eikä vain kuureina. Tällöin useasta pienestä asiasta tulee suuri virta, joka lopulta johtaa siihen kaivattuun tulokseen.

Pitää tehdä

Kukaan ei varmasti ole laihtunut, vain syömällä pitsaa ja makaamalla sohvalla. Moni on kyllä laihtunut esimerkiksi surun kohdatessa, jolloin syöminen on loppunut. Paino ei putoa, jos ruokavalinnat ovat huonoja. Tämä ei suurimmassa tapauksessa ihmisiä tarkoita mitään rankaa totaalikäännöstä karppaajaksi tai joksikin muuksi, vaan pelkkää laatuun panostamista. Ei voi olla niin vaikeaa. Pitää vain tehdä oikeita valintoja kaupassa ja kotona. Sama pätee liikkumiseen. Syke ei nouse sohvalla maatessa tai tietokoneella istuessa sellaisiin rajoihin mitä tarvitaan kunnon kohottamiseksi. Kunto kohoaa vain tekemällä. Liikunnan kanssa voi sitten miettiä (tästä olen kirjoittanut ennenkin) mikä on se MINUN oikea tapani liikkua. Jos lähdet kaverin kanssa spinningiin, joka kuulemma on niin kivaa ja itse inhoat sitä, voit olla varma, että homma kaatuu parissa viikossa. Älä luo itsellesi mahdollisuuksia epäonnistua. Valitse laji josta tykkäät. Valitse sellainen tapa liikkua, josta tykkäät. Kaiken ei tarvitse olla tehokasta ollakseen terveellistä ja laihduttavaa! Jos tiedät, että yksin et saa aikaiseksi mene ryhmään, ota PT tai lähde kaverin kanssa lenkille. Tekemään siitä siis!

Epäonnistumista ja rikkimenemistä ei pidä pelätä

Suurimmalla osalla ihmisistä on omat heikkoutensa. On ihan eriasia sitten miten niihin suhtautuu. Nouseeko ylös ja jatkaa vai heittääkö hanskat tiskiin. Lähes jokainen epäonnistuu laihduttamisessaan ainakin kerran. No mitä sitten? Voisiko sitä katsoa opetuskokemuksena? Tämä ei ainakaan sovi minulle. Tai voisiko mennä ihan vaan sinne peilin eteen seisomaan ja katsomaan, että mitä tulikaan tehtyä. Teinkö niin kuin itselleni lupasin? Teinkö niin kuin olin sopinut ohjaajani kanssa? Ja kaikista tärkeintä ei ole se, että myöntää ettei tehnyt niin kuin oli tarkoitus, vaan se, että kysyy itseltään miksi en tehnyt. Miksi en lähtenyt eilen salille? Olin väsynyt. Miksi olin väsynyt? En nukkunut kunnolla. No miksi et? Murehdin työasioita. Miksi? Koska meillä alkaa kova sesonki huomenna. Miksi tämä vaivaa sinua? Ja niin edelleen. Pääset kyllä sinne ongelman alkulähteelle, kun kysyt itseltäsi miksi tarpeeksi monta kertaa. Pitää vain kysyä ja kun ongelma on selvillä, pitää se ratkaista. Pitää jatkaa tekemistä, vaikka epäonnistuu ja vaikka elämä välillä kohtelee kaltoin. Epäonnistumista ja rikkimenemistä vahvistuu ja oppii uusia asioita itsestään. Selvisin tästäkin!

Vastauksia on monia

Vaikeaa tässä on se, että tarjontaa on niin paljon. Tietoa on niin paljon. Tärkeintä on muistaa, että tekee asioita itseään varten, ei ketään muuta. Kun tekee itselleen, niin se oma kehontieto on kaikista tärkeintä. Muistatko miltä tuntui kun oli oikeasti kevyt, pirteä ja hyvä olla? Pyri siihen. Vastauksia kuinka sinne päästään on yhtä monta kuin on ihmisiä täällä planeetaalla. Kuuntele ja tee niin kuin on hyväksi sinulle, mutta älä lopeta, jos meno käy vaikeaksi.