Taukohuonekulttuurin on muututtava!

Älä ole SE TYYPPI!

Kuinka monen työpaikalla on se tyyppi, joka tuputtaa pullaa ja keksiä? Voithan sä vielä yhden ottaa tai ei se yksi pulla mitään kaada… Tai kuinka monella työpaikalla keskitytään lounaalla ja kahvitauolla juttelemaan omista kiloista tai laihduttamsista (valitettavan usein suklaakeksin murut suupielissä)? Entä ne kaikki synttäri-, nimppari-, juhlapyhä- ja palaveripullat? Ja lomapullat! Pointti varmaan menee perille.

Ihan vaan pari juttua

Tässä voisi ilkeästi sanoa, että eihän kukaan sitä pullaa sun suusta alas työnnä ja se on totta, mutta pari pointtia kumminkin:

1. Kun ympäristössä ei ole houkutuksia on niihin vaikeampi langeta. Lue tyhjästä kahvihuoneesta on paha löytää mitään suuhun pantavaa. Ei siis tarvetta tahdonvoimalle.

2. Stressaantuneena syömisenhallinta heikkenee ja kun lisäät tähän soppaan vielä väsymyksen niin tahdonvoimasta ei ole enää tietoakaan. Automaattiset ajatukset syömisestä ottaa ohjat käteen ja silloin eläin vie ihmistä eikä toisin päin. Hallitse siis stressiäsi ja väsymystäsi, ja varmuuden vuoksi, koska se stressinhallinta kuitenkin joskus pettää, pidä se kahvihuone vapaana herkuista.

3. Älä ole ruoka/herkkuterroristi. Jos haluat syödä mitä sattuu, tee se ihan itseksesi. Ei sitä tarvitse kaikille tarjota. Tai jos olet super nipo omien syömisiesi kanssa niin sitäkään ei tarvitse ulottaa muihin. Ketä oikeasti kiinnostaa toisten kommentit omasta syömisestään? Jos joku pyytää apua, anna sitä. Jos ei, puhu vaikka säästä. Ei ole sinun asiasi tuputtaa kenellekään ruokaa tai avautua toisen ruokailutottumuksista.

4. Mitä enemmän puhut ruoasta ja laihduttamisesta niin sitä enemmän myös stressaat siitä ja ajattelet sitä. Ei taida olla sattumaa, että usein ne ihmiset, jotka niin sanotusti voivat syödä mitä vaan eivät ole kiinnostuneita ruoasta eivätkä ajattele sitä koko ajan. Tiedäthän sen kolmion, jossa on ajatukset, tunteet ja teot kolmion kärjissä. Näistä helpointa taitaa olla ohjata omia ajatiksiaan ja tekojaan. Älä siis ajattele koko ajan ruokaa ja syömistä. Keskity johonkin olennaiseen. Vaikka työhön.

5. Jos aina kahvipöydässä valitat kilojasi… kaikki kyllästyvät tai ovat kohtalotovereitasi. Taitaa olla siis asiat aika hyvin kun mistään muusta ei voi valittaa? Älä siis valita, tee jotain. Ole ratkaisukeskeinen. Jos ongelma on ylipaino, ratkaise se. Keinoja on vaikka muille jakaa. Minäkin voin auttaa.

6. Ruoka ei ole rakkautta. Ulkomailta voi lähettää postikortin. Ei niitä Belgialaisia suklaita joka kerta kannata raahata sinne kaikkien syötäväksi.

7. Palavereissa kaikki pysyisivät paljon fressimpinä kun tarjolla olisi hedelmiä ja välipalana vaikka marjarahkaa lähdeveden kera. Ajattele sitä. Lyhempiä palavereja, pirteämpiä ihmisiä (lue kenelläkään ei nouse savua korvista) ja parempia päätöksiä. Maailma voi vielä pelastua. =)

Ettei ihan vaan mene paasaamiseksi, sopikaa yhdessä:

  • herkkuja ei jätetä pöydälle esille, vaan laitetaan aina kaappiin, kun niitä on syöty.
  • herkkuja ei säilötä kilokaupalla taukohuoneeseen.
  • vain yhtenä päivänä viikossa herkutellaan iltapäiväkahvilla (esim. perjantaina). Ajatelkaa, joulun konvehteja voisi vieläkin olla jäljellä, jos olisi avattu vain yksi rasia aina perjantaina ja syöty se kohtuudella loppuun.
  • matkoilta tultaessa ei tuoda ruokatuliaisia, juhlapäivinä tuodaan jotain terveellistä tai mennäänkin lounaalla syömään paremmin.
  • keittiön hätävarat: tonnikalaa, näkkileipää, puuropusseja, ananasta, pähkinöitä, proteiinijauhetta tai – patukoita, ehkä myös rahkaa tai raejuustoa ja hedelmiä. Ihan vaan ylitöiden varalta tai jos joltain on jäänyt eväät kotiin.

Tulikohan tämä nyt selväksi? =)