Kuuntelua ja kokonaisvaltaisuutta, kiitos!

Yle puheella oli muutama viikko sitten jonkun kirjailijan haastattelu, jossa hän puhui siitä, että kukaan ei koskaan kuuntele ketään. Se oli aika radikaali väite, mutta on varmasti aika lähellä totuutta. Hän perusti oman väitteensä siihen, miten oli kerännyt materiliaalia kirjaansa varten nauhoittamalla keskustelujaan muiden kanssa. Jälkeen päin kuunneltuna se oli ollut aika karmivaa, koska oli niin selvää, ettei kuuntelua juuri ollut keskusteluissa.

Minulle tämä oli todella herättävä haastattelu, sillä kaikissa käymissäni ohjaaja koulutuksissa on korostettu nimenomaan kuuntelun merkitystä. Jäin itse miettimään, että kuuntelenko oikeasti mitä minulle sanotaan. Tulin siihen tulokseen, että joskus kuuntelen ja joskus en. Ohjaustilanteessa pitäisi pystyä olemaan mahdollisimman tyhjäpäinen ja jättää tulkinnat sikseen. Ohjattavalla on kuitenkin itsellään kaikki se tieto, minkä me molemmat tarvitsemme tulokseen pääsemiseen. Niin on myös sinulla!

Joskus kun on kyse ongematilanteista voi toki esittää arvauksia tai tulkintoja siitä, mittä kannattaisi tehdä tai minne mennä seuraavaksi. Arvaukset ja tulkinnat kuulostavat pahalta, mutta sitä se usein on. Minä ohjaajana voin esittää sinulle, että tämä voisi auttaa sinua, mitä mieltä itse olet? Jos ihminen on halukas asiaa kokeilemaan, niin vasta kokeilun jälkeen tiedämme toimiko tämä juttu juuri hänellä. Miksi näin? Koska ihminen on kokonaisuus ja kaikilla ei toimi samat asiat kuin kaikilla muilla.

Ohjaaminen on siis pääasiassa kuuntelua, kuuntelua ja kuuntelua sekä kysymyksiä siitä, että ymmärsinkö oikein ja sitten vasta mahdollisten toimintaehdotusten antamista. Muutos lähtee aina sinusta itsestäsi  ja minä voin vain olla siinä mukana tukemassa sitä.

Ohjattavana oleminen taas on sitä, että kuuntelee itseään. Kuinka moni meistä onkaan unohtanut kuunnella mitä oma keho sanoo tai ohittaa sujuvasti omat tunteensa, koska jokin muu asia ajaa edelle. Ihmisen täytyy kuunnella itseään, jotta voi muuttua tai voida hyvin. Otetaan tämä päivä siltä kantilta, että kuunnellaan mitä kehossa tapahtuu, mitä omassa päässä liikkuu ja miltä musta musta tuntuu. Tärkeä kysymys on: mitä minä tarvitsen, kun minusta tuntuu tältä tai ajattelen näin. Se voi avata uusia suuntia omaan tekemiseen.

Kuuntelun lisäksi toinen tärkeä asia on kokonaisuus. Olen itse lopen kyllästynyt dieetteihin. Kun muuttaa vain syömistään, niin muuttuuko mikään muu? Jos muuttuu, niin hyvä niin. Usein kuitenkin jää huomioimatta, että ihminen on kokonaisuus. Ruoka ja syöminen on osa kokonaisuutta eikä vain yksi fiksattava asia. Jos on jo kokeillut kaikki pikadieetit, niin onko mahdollista, että seuraava pikadieetti toimii? Ei ole. Taustalla on silloin jotain muutakin. Se henkinen ja fyysinen puoli. Omat tavat, traumat, ympäristön vaikutus, tunteet ja vaikka mitä muuta.

Jotta voi pysyvästi muuttaa syömistään pitää huomioida itsensä kokonaisuutena ja katsoa omaa elämäntilannettaan realistisesti. Olen nyt tässä pisteessä. Mitä minun pitää muuttaa, että voin voida paremmin tai että voin tehdä muutoksia omaan ruokavaliooni. Joskus voi olla parempi mennä terapiaan kuin aloittaa uusi ruokavalio. Elämäntapojen muuttaminen on kasvamista ihmisenä ja kokonaisuutena. Ei mitään pikafiksailua.

Näillä ajatuksilla mennään viikonloppuun. Kuunnelkaa hyvät ihmiset itseänne ja toisianne.

Anu