fbpx

Aloitetaanpa nyt ihan vaan syömis-/ruokailutottumus- ja ruokavalioetiketistä. Olen jo monta vuotta ihmetellyt miten ihmiset jaksavat aina vaan jauhaa omasta ja toisten syömisestä. Onko niin, että asiat on niin hyvin, että mitään muuta ei päässä liiku? Toki on hyvä jakaa hyviä reseptejä ja neuvoja, mutta liika on liikaa. Itse valitsen lounasseuraksi mieluummin ihmisiä, jotka puhuvat politiikasta kuin ruoasta. Ei aina jaksa. Osittain tästä syystä avaudunkin nyt näiden pienten ohjeiden avulla:

1. Älä saarnaa toisille omasta ruokavaliostasi! Se mikä toimii sinulla, ei ehkä toimi jollain toisella. Jos toinen osapuoli ei ole valmis vastaanottamaan ilosanomaasi, niin tuhlaat vain aikaasi. Voi olla, että toinen osapuoli on jo kokeillut ruokavaliotasi ja huomannut sen itsellään toimimattomaksi. Voi olla, et se toinen haluaisi kertoa kuinka ihanaa oli viikonloppuna Rukalla, mutta sinä vain vaahtoat pähkinöistä ja kaalista. Jep, mieti vähän kenelle saarnaat oman ruokavaliosi erinomaisuudesta. Jos joku kysyy, niin anna palaa, mutta jos ei, niin ole hiljaa tai koita keksiä jotain muuta puhuttavaa.

2. Toisten syöminen ei kuulu sinulle. Olen ollut sata kertaa tilanteessa, jossa olen istunut melko vieraiden ihmisten kanssa samaan lounaspöytään ja keskustelu on käynyt kuumana kunnes joku onneton on mennyt kysymään, että: ‘No, mitäs sä sitten teet työksesi?’. Joka ikisen kerran kun vastaan pöytään laskeutuu hiljaisuus kun kaikki ensin laskevat katseensa omaan lautaseensa (Siis APUA, mitä mä tilasinkaan näin rasvaisen annoksen! Nyt toi varmaan haukkuu sen ja mut…). Siis joo, mua ei kiinnosta mitä sinä syöt, ellet itse halua, että mä analysoin sen. Voi olla hyvinkin loukkaavaa ja tungettelevaa puuttua toisten syömisiin. Jos joku kysyy neuvoa tai analyysiä, anna palaa. Jos ei, annetaan kaikkien syödä rauhassa valitsemaansa ateriaa.

3. Kenenkään paino ei ole sinun asiasi! Jos joku on laiha tai lihava, niin sitä ei sitten kommentoida. Paino, jos mikä on hyvin henkilökohtainen asia. Siihen puuttuminen on terveyden huollon ja kuntoilualan hommia. Ja silloinkin se tulisi tehdä hyvin HYVIN hienovaraisesti. Jos jollain on paha olo ja he haluavat puhua omasta painostaan FINE, mutta sen pitää olla oma-aloitteista. Ei tyyliin, ootpä sä lihonut/laihtunut. Ihan varmasti tuo henkilö tietää itsekin lihoneensa/laihtuneensa. Hienovaraisuutta ja tukea kun sitä kaivataan.

4. Älä tuputa! ‘No voit sä vielä yhden ottaa!’ Ei kai nyt yksi mitään haittaa!’ vai miten ne kaikki menikään. Jos joku ei halua ottaa jotain, se ei kuulu sinulle. Jos et kestä sitä, ettet itse hillitse halujasi, niin se on sinun ongelmasi, ei sen joka kieltäytyy. Kieltäytymiseen voi olla monia syitä: vatsavaivat ja laihduttaminen vain esimerkkinä niistä.

5. Älä palkitse ketään ruoalla. Älä itseäsikään. Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta mitä useammin palkitset itseäsi ruoalla tai herkuilla sitä enemmän painosi todennäköisesti nousee ja ruokailutottumuksesi heikkenevät. Ruoka on kuitenkin vain polttoainetta(, josta saa myös nauttia).

6. Jos joku aloittaa 150:nnen dieetin, niin koittakaa jaksaa tukea häntä. Kukaan ei sano, että tupakanpolttamisen lopettaminen on helppoa ja tutkimuksissa onkin osoitettu, että usein tupakanpolttamisen lopettaminen vaatii useamman lopettamiskerran ennenkuin se oikeasti onnistuu. Ehkä sama pätee tähänkin. Joku niistä aloituskerroista on se viimeinen ja eikö olisi hienoa olla se ihminen joka seisoo tukemassa toista hänen onnistumisessaan. Älä ole se tyyppi, joka lyttää toisen uudet suunnitelmat, vaikka ne olisivat jo ne 150:nnet.

Haluaisin kirjoittaa tähän vielä sali- ja ryhmäliikunta etiketistä, mutta ne tulee myöhemmin. Ja kaikki tämä tulee vain siksi, että mä näen ihan punaista kun joku kertoo mulle, kuinka huonosti heitä on kohdeltu a) koska syövät vähän erilailla, b) koska laihduttavat, c) koska kieltäytyvät jostain , d) liikkuvat erilailla, e) näyttävät ‘väärältä’.

Huoh!!! Voisin nyt paasata tästä asiasta enemmänkin, mutta koittakaahan nyt hyvät ihmiset sisäistää edes nuo yllä olevat jutut NYT.

Kategoriat: Blogi