Että on taas sapettanut tänään!

Jotenkin on taas pinna kiristynyt tänään kummasti. Mihin on unohtunut ne niin kauniit sanat: kohtele muita niin kuin tahtoisin itseäsi kohdeltavan. Monta kertaa viikossa kuulen miten joku on töissä huomautellut jonkun painosta (yli- tai alipainosta). Tai vihjaillut siitä, että lihava/ylipainoinen ihminen on laiska tahdoton olento, joka ei tiedä liikkumisesta mitään.

Mitä se kenellekään kuuluu mitä on toisen lautasella?! Mitä se kenellekään kuuluu miten joku liikkuu?! Mitä se kenellekään kuuluu mitä joku painaa?!

Mitä sitten kun se ihminen, jonka liikkumattomuutta olet juuri kommentoinut, onkin entinen urheilija, joka edelleen liikkuu säännöllisesti ja pesee edelleen muut oli missä tahansa: uima-altaassa tai aerobic – tunnilla. Mitä sitten kun se ihminen, jonka painoa olet juuri kommentoinut, onkin juuri saanut pudotettua 30 kiloa. Mitä sitten kun se ihminen, jonka painoa olet kommentoinut, onkin juuri selvinnyt masennuksesta tai lapsen kuolemasta. Kaikki on kumminkin niin paljon enemmän kuin miltä näyttää.

Mitä, jos joku uskoisi sinuun? Saavuttaisitko enemmän kuin jos sinua arvosteltaisiin? Mitä, jos sinä uskoisit itseesi ja omaan projektiisi? Joskus tarvitaan vain yksi ihminen uskomaan toiseeen, jotta muutos voi tapahtua. Ole sinä se ihminen!