Ruoasta ja omasta ruokavaliosta on tullut identiteettikysymys. Joku syö raakaravintoa, toinen superfoodeja ja kolmas karppaa. Pääpointti on kuitenkin se, että syömäsi ruoka määrittää sen kenen kanssa hengaat ja olet samalla aaltopituudella. Milloin ruoasta tuli elämää määrittävä asia? Pitääkö sen olla sitä? Minun mielestäni ei.
On totta, että alkuihminen on käyttänyt lähes kaiken aikansa ruoan hankkimiseen samalla lailla kuin eläimet tekevät edelleen. Tällöin ruoan on täytynyt olla se elämää määrittävä tekijä. Nykyään elämme selvästi ihan samalla tavalla. Ravinto määrittää paljon asioita ja nykyihminen ajattelee keskimäärin enemmän ruokaa kuin seksiä (joka nyt kuitenkin on aika monella mielessä jatkuvasti). Ruoka on myös vapauttaja, stressinlievittäjä, masennuslääke, kannanotto ja syyllistäjä. Varmasti itsekin keksit lisää merkityksiä syömällesi ruoalle.
Miksi olemme antaneet ruoalle tämän vallan, kun hyvin ravittuina voisimme vaikka parantaa maailmaa ja keksiä uuden Nokian. Moni syyttää aivojamme ja tähän me kaikki ravitsemusvalmentajat innoissamme tarjoamme palveluitamme pelastamaan sinut ruoan pahalta voimalta. Aivojen kemialla onkin varmasti oma osuutensa asiaan, mutta tuleeko kukaan huomioineeksi, että niiden kemiaan vaikuttaa moni muukin asia kuin ravinto. Eikä kaikille ihan oikeasti sovi yksi ainoa ruokavalio. Esimerkiksi karppaamisesta on tehty jonkun verran tutkimusta ja on varovaisesti arvioitu, että se soveltuu loistavasti noin 30 % väestöstä. Ja jos läpileikkaamme maailmaa, me löydämme ihmisiä, jotka ovat terveitä ja hyvinvoivia kasvisruoalla, paleoruoalla, itämeren ruokavaliolla, välimeren ruokavaliolla jne. Yhteistä taitaa kaikille olla se, että ruokavaliossa on paljon hyviä rasvoja. Miksi siis kuvittelemme, että ruoka on ainoa onnelliseksi tekevä asia?
Hyvinvointiin ja painoon vaikuttavat ravinnon lisäksi ainakin uni, liikunta, stressi, oma asenne, sosiaaliset suhteet, ympäristö ja kasvatus. Näistä voin todeta, että ilman oikeaa asennetta ei ole hyvinvointia. Ja että, stressaantuneet vähän nukkuvat ihmiset ovat keskimäärin ylipainoisempia kuin muut. Hyvä esimerkki on se, että eräässä isossa firmassa tekemäni painonhallintaohjaus kokee aina pahimmat notkahduksensa kun tiedossa on jokin uusi julkaisu tai muuten vaan on stressiä osaston sisällä. Melkein jo tiedän, kun näen tuossa yrityksessä jonkun, jonka paino on pudonnut hienosti alusta asti ja sitten tyssää, ettei syy ole ruokavaliossa. Lähes aina on kyse liian kovasta työtahdista ja vähistä unista.
Ravinto ei siis ole THE THING, vaan vain yksi osa hyvinvointia. Laihtuminen ei automaattisesti tee ketään onnelliseksi, vaan sisäinen kasvu, jota toivottavasti tapahtuu samanaikaisesti.
Anu, joka taas näkee punaista!
