Avainsana-arkisto: asenne

Sinä riität!

Sinä olet tärkeä! Sinä riität!

Sinä riität!

Pitkästä aikaa olen taas palaamassa blogini ääreen. Vauvat ja vaikeat raskaudet ovat vieneet viime vuosina mehut enimmiltä jutuilta. Ja töitä on tehty oman jaksamisen ja vauvojen ehdoilla. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että on taas aika alkaa kirjoittaa. On paljon asioita mitä haluan sanoa ja mistä kirjoittaa. Tänään haluan kertoa sinulle sinun ja minun tärkeydestä ja riittävyydestä.

Lapsi on arvokas

Vanhemmuuden myötä lapsien merkitys elämässäni on korostunut ja tekee pahaa ajatella, että joku haluaisi satuttaa lasta. Olin aikaisemminkin tätä mieltä, mutta nyt se on vain vahvempi ja vahvempi. En usko, että ketään ‘normaali’ aikuinen haluaakaan satuttaa lapsia. Jokainen ymmärtää myös lapsen arvon, riittävyyden ja rakastettavuuden. Siksihän mainoksissakin lapsien kuvilla myydän jos vaikka mitä tuotetta. Lapsille halutaan antaa paljon ja heille halutaan olla hyviä. Jokainen lapsi on arvokas. Jokainen lapsi on tärkeä.

Jokainen on jonkun lapsi

Kun tätä katsoo hieman laajemmalta, niin jokainen on jonkun lapsi. Jokaisella on joku äiti ja isä. Jokainen on jollekin tärkeä, riittävä ja arvokas. Miksi me emme kohtele toisiamme sitten niin? Omien etujen tavoittelu, kiire, oma huono olo ja monet monet muut syyt johtavat siihen, että kohtelemme toisamme huonosti. Jos muistaisimme, että minä olen tärkeä, riittävä ja arvokas, niin olisi ehkä helpompaa nähdä, että toinenkin on tärkeä, riittävä ja arvokas.

Voisimmeko alkaa kohdella toisia huomaavaisesti ja arvokkaasti? Voisimmeko ymmärtää, että perustarpeemme ovat samat, vaikka ulkokuori ja kulttuuri voivat näyttää erilaiselta? Voisimmeko muistaa, että jokainen on jonkun lapsi? Jokainen on jollekin arvokas, riittävä ja tärkeä. Jos emme halua pahaa lapsille, niin miksi tekisimme sitä jollekin joka on jonkun lapsi.

Painonhallinnassa tämä liittyy siihen, että hyväksytään ihmiset sellaisena kuin he ovat. Pakottamalla emme saa ketään laihtumaan tai tervehtymään. Arvostelemalla toisen ulkonäköä saadaan aikaan vain pahaa mieltä ja traumoja. Niin laihuuden, lihavuuden kuin normaalin ulkomuodon arvostelu negatiivisesti ei ole hyvä teko. Jokainen on hyvä sellaisena kuin on. Jos itse haluaa laihduttaa tai parantaa omaa tervyden tilaa, sen pitää olla ihmisen oma päätös, joka kumpuaa omista  motiiveista. Silloin se porjekti voi kantaa lopun elämää. Syyllistämällä ei saada ketään toteuttamaan elämäntapamuutosta.

Jokainen on jonkun lapsi

Sinäkin olet jonkun lapsi

Sinäkin olet lapsi. Joku on tai on ollut joskus äitisi tai isäsi. Jos sinä olet lapsi, niin miksi kohtelet itseäsi niin huonosti. Haukut tyhmäksi tai läskiksi tai saamattomaksi tai miksi vaan. Teet epäkunnioittavia tekoja, jotka satuttavat itseäsi; kehoasi tai mieltäsi. Et ehkä pidä omista rajoistasi kiinni, vaan annat toisten tulla tontillesi. Teet ylitöitä, koska et osaa sanoa, nyt riittää. Palat loppuun, koska et osaa huolehtia itsestäsi.

Sinä olet lapsi. Oman itsesi vauva. Miten sinä kohtelisit vauvaa? Huolehtisit hänen nälästä. Pitäisit häntä sylissä kun itkettää tai väsyttää. Laittaisit hänet nukkumaan kun on sen aika. Silittelisit, pussaisilit, puhuisit pehmoisia, rakastaisit ehdoitta, kertoisit miten ihana hän on.

Milloin olet viimeksi rakastanut itseäsi ehdoitta? Kertonut, että sinä olet tosi hyvä tyyppi. Silittänyt kehoasi ja antanut sille riittävästi unta ja sopivasti ruokaa. Tai ymmärtänyt, että kaikkea ei voi eikä tarvitse osata. Että juuri sinä olet hyvä. Olet riittävä. Olet tärkeä. Olet rakastettu. Vasta kun alat ymmärtämään edes vähän, että sinullakin on merkitystä, voit muuttaa elämäsi sellaiseksi kuin haluat. Silloin olet unelmiesi elämän arvoinen. Silloin voit kasvaa ehyeksi.

 

Pienestä puutkin ponnistaaAloita tänään

  1. Tee itsellesi voimavarapuu. Varaa siihen paperia, kartonkia, kyniä, kuvia… mikä vaan tuntuu omalta. Juurin laita voimavarasi tai asiat, jotka saavat sinut jaksamaan. Runkoon tulee asiat, joissa olet hyvä. Lehtiin kuuluvat unelmat, jotka taivaisiin kurkottavat. Tee puustasi itsellesi hyvä. Laita se näkyvälle paikalle, josta näet sen päivittäin.
  2. Mene peilin eteen ja kerro itsellesi miten hyvä olet. Anna itsellesi anteeksi. Kerro mitä aioit tehdä itsesi rakastamiseksi. Jos et muuta osaa, niin sano suoraan itsellesi: Minä olen tärkeä. Minä riitän. Minä olen merkityksellinen. Minä olen rakastettu. Jos toistat tätä riittävän usein, se alkaa muokata ajatuksiasi eri suuntaan. Tähän ei tarvitse uskoa. Se tarvitsee vain tehdä. =)

 

Anu

 

 

Kestävyysvaje -painonhallinta ja elämä on kestävyysurheilua

Elämässä tulee hetkiä, jolloin tuntuu, ettei jaksa eikä huvita. Maailma vastustaa ja kohtalo puuttuu peliin. Voi olla luuseri olo ja syyllisyys siitä, ettei nyt olekaan tehnyt sitä kiitollisuusharjoitusta joka ilta niin  kuin ohjeistettiin. Silloin on käsillä kestävyysvaje.

Kestävyysvaje tarkoittaa sitä, ettei harjoitusta ole vielä takana tarpeeksi, että lihakset ovat väsyneet. Itsekurin harjoittamisessakin puhutaan siitä, että sitä pitää harjoittaa ennen kuin siinä voi olla mestari. Varmasti jokainen itsepuolustuslajin harrastaja ymmärtää tämän tavalla tai toisella.

Kaikessa treenissä, painonhallinnassa ja elämässä tulee takapakkeja, jotka kuuluvat asiaan. Se miten niistä noustaan ylös on toinen asia. Esimerkiksi ne ihmiset, jotka suhtautuvat omaan mielialaansa ohimenevänä ilmiönä (erityisesti huonoihin fiiliksiin) masentuvat muita vähemmän. Suhtautuminen on siis yksi asia.

Listaan tähän muutaman vinkin, joiden avulla voit selättää kestävyysvajeesi ja nousta kestävyyden huipulle missä tahansa asiassa.

  1. Harjoittele säännöllisesti sekä oikeasti että mielikuvissa. Jokainen suklaapatukan ostamatta jättäminen voi olla yksi harjoitus tai aamupalan syöminen. Valitse itse mistä aloitat. Uudet tavat on kuin hampaiden pesu. Aina se ei ole kivaa,  mutta jälkeen päin keho kiittää.
  2. Kun kestävyysvaje, luuserius tai maailma yllättää kielteisesti, se tapahtuu vain tässä hetkessä. Huomenna asiat voi olla jo aivan toisin. Muista, että kyseessä on vain yksittäinen tapahtuma, joka menee ohitse. Opettele päästämään irti kielteisistä asioista sitten kun olet niissä tarpeeksi piehtaroinut.
  3. Tarkista onko suuntasi oikea. Joskus kun elämä on alkanut viedä sinua liikaa sivupoluille voi olla, että se näyttäytyy pahana olona tai huonona onnistumisprosenttina.
  4. Mieti mitä voit tästä oppia. Miksi toimit eritavalla kuin olit ajatellut? Miten olit toiminut aikaisemmin kun onnistuit tekemään jotain?
  5. Mitä sinun elämässäsi on jo hyvin? Mikä sinun tavoitteessasi on vain sinulle omaa? Miten se voisi olla vielä enemmän sinulle oma?
  6. Mitä sitten? Kysy itseltäsi mitä sitten? Eräässä itsehoito-opaassa keskitytään vain tähän kysymykseen. Siihen, että mitä sitten, jos sinusta nyt tuntuu tältä. Mitä sitten, jos mokasit? Mitä sitten, jos et tänään jaksa? Pointtina se, että mitä väliä on yhdellä väsähtämisellä, huonolla fiiliksellä tai epäonnistumisella. Mitä se merkitsee kokonaisuuden kannalta? Ei yleensä välttämättä mitään. Se on vain yksi mutka matkalla perille.

Parhaimmillaan takapakki tai kestävyysvaje auttaa sinua kirkastamaan omaa tavoitettasi tai unelmaasi. Silloin tiedät, että kaikesta huolimatta olet menossa sinne minne sinun pitääkin mennä. Usko itseesi, usko unelmiisi ja uskalla tavoitella niitä.

Anu

Kaikilla on oikeus hyvään kohteluun!

Joka vuosi käyn kymmeniä keskusteluja siitä, kuinka joku ylipainoinen ei ole saanut haluamaansa tai tarvitsemaansa hoitoa vaan heitä on kehotettu laihduttamaan ensin. Toivoisin ettei näitä keskusteluja tarvitsisi käydä. Se on masentavaa minulle, mutta ennen kaikkea todella turhauttavaa sille, joka kokee tätä huonoa kohtelua jatkuvasti.

Ensimmäinen asia! Jokaisella on oikeus hoitoon. 

Oli ihminen ylipainoinen tai ei, hänen kuuluu saada hoitoa, jos hänellä on joku hoitoa vaativa sairaus tai oire. Väsymystä ei voi kuitata pelkällä huonolla kunnolla tai ylipainolla. Kipuja ei voi ohittaa, koska se nyt vain on sinun päässäsi. Jos lääkäri ei tiedä mikä voisi olla vikana, ei voi vain antaa diagnoosia ärtyneestä suolesta, vaan pitää tutkia ja ehkä oppia siinä samassa jotain uutta omasta ammatistaan. Jos jollain on alkava diabetes tai jokin muu lääkitystä vaativa juttu, on ehkä fiksumpaa lääkitä ensin ja sitten vasta laihdutta. Ei toisin päin. Kun alla oleva sairaus saadaan hoitoon, on ihmisen helpompi tehdä elämäntapamuutosta, koska olo on jo parempi. Lääkitys voidaan purkaa myöhemmin, jos ja kun elämäntapamuutokset ovat tehneet tehtävänsä.

Toinen asia! Jokainen on arvokas.

Ihmisarvo on kai se sana mistä pitäisi puhua. Jokaisella on se ja se ei liity millään muotoa painoon. PISTE!

Kolmas asia! Huono kohtelu kertoo vain siitä ihmisestä, joka niin tekee.

Jos jollain on joku asennevamma ylipainoisia kohtaan, se on täysin hänen oma ongelmansa. Se ei tarkoita sitä, että vika on ylipainoisessa. Sitä ei tarvitse sietää. Myös hoitohenkilökunnalle voi tälläisessä tapauksessa sanoa suorat sanat, jos uskaltaa. Jokainen ihminen ansaitsee tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.

Viimeiseksi… kaikki eivät kohtele ylipainoisia huonosti.

Vaikka nyt paasaankin tästä asiasta, niin on olemassa myös niitä lääkäreitä, sairaanhoitajia, personal trainereita jne, jotka ottavat ihmiset ihmisinä, kohtelevat kaikkia tasapuolisesti ja hyvin.  Koitetaan levittää tätä sanomaa kaikille. Kohdellaan ihmisiä hyvin. Kaikkia ihmisiä. Jos emme ole varmoja, kuunnellaan ensin ennen kuin tuomitaan. Yritetään ymmärtää ja yritetään yhdessä löytää ratkaisuja ongelmiin oli ne henkilökohtaisia tai maailmanlaajuisia.

 

Näillä mennään! Hippinä peace and love!

Anu

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki…

Sellaista elämä on. Ylä- ja alamäkeä. Ylämäkeen mentäessä ponnistellaan ja huipulla tuulee. Alaspäin saattaa pudota hetkessä, mutta kuten kiinalaisessa sananlaskussa sanotaan, sillä ei ole väliä kuinka monta kertaa kaatuu vaan sillä kuinka monta kertaa nousee takaisin ylös.

Jojolaihdutus on yhtä ylä-ja alamäkeä. Painonhallinnassa on tarkoitus tasoittaa näitä huippuja ja syvänteitä. Siinä ei haeta bikinifitness kuntoa vaan omaa hyvää painoa, jossa itse viihtyy ja jossa on helppo pysyä sekä sitä missä veriarvot näyttävät hyvältä. Joskus tavoitteena voi aluksi  olla painonnousun pysähtyminen ja uusien elämäntapojen oppiminen eli niiden alamäkien poistaminen kuvioista. Tutkimuksen ja kokemuksen perusteella tiedetään, että tällä hetkellä suurin osa painonpudottajista lihoo takaisin lähtöpainoonsa ja vähän sen yli.

Näin sen ei kuitenkaan tarvitse olla. Tarvitsemme yksilöllistä ymmärrystä painon nousun syistä ja sekä  miten ne hoidetaan kenenkin kanssa. Lisäksi täytyy olla syvä tajunnan laajentuminen siinä, että hoito on lopun elämän projekti, kuten missä tahansa kroonisessa sairaudessa.

Keinoja on monia. Minä tarjoan yksilöllistä ruokavaliosuunnittelua, jonka tueksi luodaan yksilöllinen liikuntasuunnitelma, huolehditaan unen ja stressin hallinnasta sekä käytetään ratkaisukeskeistä psykologiaa ja NLP:tä muutosten saattamiseen loppuun asti. Jokainen projekti suunnitellaan yhdessä asiakkaan kanssa. Tämä on minun toimintatapani.

Kannattaa kuitenkin olla kriittinen ja varmistua siitä mikä on sinun tapasi. Kaikille ei sovi sama valmentaja tai samat opit. Jokaiselle löytyy varmasti oma tapansa hyvään painonhallintaan. Pitää jaksaa vain etsiä oikeaa ihmistä tuekseen.

Tehdään uudenlainen lupaus ensivuodeksi. Painonpudotuksen sijaan, lopetetaan laihduttaminen ja päätetään myös, että paino ei enää nouse. Haetaan myös omaa oikeanlaista tapaa elää sovussa oman kehon ja mielen kanssa, sitä kautta myös paino tulee asettumaan omaan hyväänm painoon, vaikkakin se saattaa tapahtua hitaasti niin se tapahtuu kyllä.

Hyvää joulun odotusta!

Anu

Ruoka on vain yksi osa – vai onko?

Ruoasta ja omasta ruokavaliosta on tullut identiteettikysymys. Joku syö raakaravintoa, toinen superfoodeja ja kolmas karppaa. Pääpointti on kuitenkin se, että syömäsi ruoka määrittää sen kenen kanssa hengaat ja olet samalla aaltopituudella. Milloin ruoasta tuli elämää määrittävä asia? Pitääkö sen olla sitä? Minun mielestäni ei.

On totta, että alkuihminen on käyttänyt lähes kaiken aikansa ruoan hankkimiseen samalla lailla kuin eläimet tekevät edelleen. Tällöin ruoan on täytynyt olla se elämää määrittävä tekijä. Nykyään elämme selvästi ihan samalla tavalla. Ravinto määrittää paljon asioita ja nykyihminen ajattelee keskimäärin enemmän ruokaa kuin seksiä (joka nyt kuitenkin on aika monella mielessä jatkuvasti). Ruoka on myös vapauttaja, stressinlievittäjä, masennuslääke, kannanotto ja syyllistäjä. Varmasti itsekin keksit lisää merkityksiä syömällesi ruoalle.

Miksi olemme antaneet ruoalle tämän vallan, kun hyvin ravittuina voisimme vaikka parantaa maailmaa ja keksiä uuden Nokian. Moni syyttää aivojamme ja tähän me kaikki ravitsemusvalmentajat innoissamme tarjoamme palveluitamme pelastamaan sinut ruoan pahalta voimalta. Aivojen kemialla onkin varmasti oma osuutensa asiaan, mutta tuleeko kukaan huomioineeksi, että niiden kemiaan vaikuttaa moni muukin asia kuin ravinto. Eikä kaikille ihan oikeasti sovi yksi ainoa ruokavalio. Esimerkiksi karppaamisesta on tehty jonkun verran tutkimusta ja on varovaisesti arvioitu, että se soveltuu loistavasti noin 30 % väestöstä. Ja jos läpileikkaamme maailmaa, me löydämme ihmisiä, jotka ovat terveitä ja hyvinvoivia kasvisruoalla, paleoruoalla, itämeren ruokavaliolla, välimeren ruokavaliolla jne. Yhteistä taitaa kaikille olla se, että ruokavaliossa on paljon hyviä rasvoja. Miksi siis kuvittelemme, että ruoka on ainoa onnelliseksi tekevä asia?

Hyvinvointiin ja painoon vaikuttavat ravinnon lisäksi ainakin uni, liikunta, stressi, oma asenne, sosiaaliset suhteet, ympäristö ja kasvatus. Näistä voin todeta, että ilman oikeaa asennetta ei ole hyvinvointia. Ja että, stressaantuneet vähän nukkuvat ihmiset ovat keskimäärin ylipainoisempia kuin muut. Hyvä esimerkki on se, että eräässä isossa firmassa tekemäni painonhallintaohjaus kokee aina pahimmat notkahduksensa kun tiedossa on jokin uusi julkaisu tai muuten vaan on stressiä osaston sisällä. Melkein jo tiedän, kun näen tuossa yrityksessä jonkun, jonka paino on pudonnut hienosti alusta asti ja sitten tyssää, ettei syy ole ruokavaliossa. Lähes aina on kyse liian kovasta työtahdista ja vähistä unista.

Ravinto ei siis ole THE THING, vaan vain yksi osa hyvinvointia. Laihtuminen ei automaattisesti tee ketään onnelliseksi, vaan sisäinen kasvu, jota toivottavasti tapahtuu samanaikaisesti.

 

Anu, joka taas näkee punaista!

114 Menetyksen makua

Saa aloittaa!

Viime viikolla olimme erään asiakkaan kanssa treenaamassa leikkipuistossa. Leikkipuistoissa voi tehdä mitä ihanimpia treenejä riippuen paikalla olevista leikkitelineistä. Teimme askelkyykkyjä yhdeltä penkiltä kohti puista virtahepoa. Leikkipuistossa oli poikkeuksellisen paljon lapsia ja osa heistä kieppui virtahevon ympärillä ja päällä. Lapset kommentoivat asiakkaani jumppaa ja viisastelivat jotain siitä. Asiakkaani pyysi heitä kauniisti osallistumaan, jos kerran ovat niin osaavia. =)

Oli aivan mieletön näky kun lapset yhteistuumin lähtivät kyykkäämään asiakkaani perässä ja penkiltä tekivät dippejä samassa tahdissa. Noin kahdenkymmenen minuutin ajan yksilöohjaus olikin ryhmäliikuntaa. Kyseiset tytöt olivat siis 3- ja 4-vuotiaat. He siis tekivät tai ainakin kokeilivat kaikkea mitä asiakkaanikin teki. Jos liikkeiden väliin jäi liikaa aikaa, toinen huusi aina topakkana: ‘Seuraava liike!’ Ja kun eivät tehneet, he laskivat innoissaan asiakkaani toistoja (tulevia personal trainereita?).

Kaikista parasta oli kuitenkin se kun asiakkaani lepäsi liikkeiden välillä tuli toiselta tytöltä tiukka huuto heleällä pikkutytön äänellä: ‘Saa aloittaa!’

Niissä sanoissa kiteytyi koko ajatus tekemisestä, liikkumisesta ja painonhallinasta. Me kaikki saamme aloittaa silloin kun haluamme. Me kaikki olemme vapaita tekemään omat päätöksemme muista riippumatta. Mutta ennen kaikkea suhtautumisen painonhallintaan ja terveyden ylläpitämiseen pitäisi tai paremminkin saisi olla tuo: me saamme ylläpitää omaa terveyttä, me saamme hallita painoamme ja me saamme liikkua. Liian monesti ajatuksemme on: meidän pitää mennä lenkille. Maanantaina pitää aloittaa laihdutuskuuri. Mitä, jos kuitenkin saisimme syödä terveellisesti, koska meillä on täällä siihen mahdollisuus tai lähtisimme leikkipuistoon treenaamaan lapsiemme kanssa, koska Suomessa, jos jossain, liikkuminen on tehty helpoksi… myös lapsien kanssa.

Nelivuotiaan viisaudella: tänään me saamme aloittaa! =)

Happinaamari ensin itselle ja sitten vasta muille!

Happinaamari

Lentokoneessa neuvotaan aina onnettomuuden sattuessa laittamaan happinaamari ensin itselle ja sitten vasta lapsille. Tämä on hyvin pätevä sääntö myös elämäntapamuutoksiin tai elämään yleensä.  Taustalla olisi hyvä olla tieto siitä, että kun itsellä on hyvä olla, voi paremmin pitää huolta myös läheisistä. Monet ihmiset huolehtivat muista ensin ja unohtavat itsensä. Parhaimmassa tapauksessa mitään ei tapahdu ja elämä jatkuu omilla uomillaan, mutta usein oma terveys pettää. Lihominen tapahtuu huomaamatta, diabetes alkaa hiljalleen tai masennus hiipii kuvioihin kun elämä ei vastaakaan sitä millaista sen oli kuvitellut olevan.

Pumpulia ja hattaraa

En nyt tarkoita sitä, että elämä olisi aina pelkkää pumpulia ja hattaraa. Elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä. Joskus pitää jaksaa,  vaikka ei yhtään huvittaisikaan. Jaksaminen on helpompaa, kun on pitänyt itsetään huolta. Esimerkiksi hyvässä kunnossa oleva paranee flunssista nopeammin tai ei sairasta niin usein. Mutta se millä on oikeastaan eniten väliä on se, että tekee itselleen oikeita asioita ja opettelee tuntemaan itsensä. Kun seuraa sydämensä ääntä valinnoissaan ei voi mennä väärin. Sydän kertoo mitkä asiat tekevät sinut onnellisiksi. Kun itsellä on hyvä olla, on muillakin ympärilläsi hyvä olla. Ei ole pelkästään itsekästä pitää itsestään huolta ja etsiä itseään. Liika on tietysti liikaa. Yksinhuoltaja tai kuuden lapsen äiti tai toimitusjohtaja ei ehkä voi irrottautua puoleksi vuodeksi Intiaan miettimään mitä elämältään haluaa, mutta realistisesti toimien ja pikku askelin jokainen voi etsiä oman paikkansa tässä  maailmassa ja helpottaa oloaan.

Vaikeita valintoja

Joskus joutuu tekemään vaikeita valintoja – luopumaan asioista tai ihmisistä. Jos ystävä vie kaiken energiasi,  etkä saa häneltä mitään, niin onko hän silloin oikeasti ystävä.  Voi kuulostaa kovalta, mutta kerää ympärillesi ihmisiä, jotka ottamisen lisäksi myös antavat. Ne jotka vain ottavat, voit ihan hyvin unohtaa.  Asioista luopuminen on yleensä helpompaa, mutta esimerkiksi kotiin kiintyminen voi olla niinkin kovaa, että siitä luopuminen on suuren tuskan takana. Mutta valinnan edessä voit aina kysyä itseltäsi mitä minä oikeasti haluan, viekö tämä minua siihen suuntaa mihin haluaisin mennä ja uskallanko oikeasti jättää tämän tilaisuuden käyttämättä. Sydämesi kyllä tietää vastauksen.

Kaiken voi saada, mutta ei yhtäaikaa.

Voit saada mitä haluat

Meillä kaikilla on paljon asioita, joiden haluaisimme olevan paremmin tai joita haluaisimme elämäämme enemmän. Oletko koskaan ajatellut, että voit tosiaankin saada kaiken mitä haluat? Vai onko ajatuksesi enemmänkin se, että kaikki on ihan pielessä? Omalla asenteellasi on tässä kohtaa iso merkitys. Kaikki tai ei mitään- tai kaikki mulle heti nyt -asenne ei yleensä kauhean pitkälle vie. Usein nämä asenteet johtavat kaaokseen tai turhautumiseen. Joskus on tosin hyvä ollakin turhautunut, jotta alkaa tehdä asioille jotain.

Jos katsot asioita vähän laajemmalla mittakaavalla, niin huomaat, että on paljonkin asioita, joita voit saada kunhan teet niiden eteen pitkäjänteiseksi töitä ja tosiaan aloitat jostain. Esimerkiksi kenestäkään pikajuoksijasta ei ole tullut yön yli huippunopeita, ei edes doping-aineilla. Sen yhden pikapyrähdyksen takana on monen vuoden työ. Mitä sinä haluat? Mikä on realisitinen aika ja suunnitelma saadaksesi sen?

Rytinää…

Elämässä käy usein niin, että asiat tapahtuvat rytinällä ja välillä ei tapahdu mitään. Suomalaisessa sananlaskussa sanotaan, ettei kahta ilman kolmatta. Omassa elämässäni tämä vuosi on ollut rytinän vuosi. Joskus kun katson taaksepäin niin koko elämäni näyttää rytinältä… eräs minua viime viikolla haastatellut sanoi, että jos listaan nämä kaikki tähän, niin tämä näyttää jonkun 70-vuotiaan CV:ltä. Tänä vuonna olen kuitenkin toteuttanut monta unelmaa. Olen pitänyt ensimmäisen taidenäyttelyni, kirjoittanut kirjan ja kuvittanut sen. Näiden lisäksi sain oppisopimuskoulutukseni päätökseen, jatkoin funkitonaalisen lääketieteen opintoja ja olen tehnyt omaa työtäni sekä kesällä hanttihommia pitopalvelussa. Joko hengästyttää? Eipä tässä mitään. Nyt rakennan pihattoa ja muutan maalle uuden rakkaan luokse. =)

Kaikki nämä asiat ovat niitä asioita mitä olen joskus elämässäni halunnut ja asettanut tavoitteekseni. Joskus nuorempana halusin kaiken heti nyt. Nyt olen ymmärtänyt, että voin saada mitä haluan, mutta en yhtä aikaa. Esimerkiksi kun panostin kunnolla Fitnessiin en pystynyt yhtä täyspainosesti panostamaan yritykseeni tai taiteeseeni. Yritykseni ja taiteeni kuitenkin pyöri koko ajan mukana kuvioissa. Nyt olen voinut paljon paremmin panostaa yritykseeni ja yhteistyökuvioihin.

Mitä sitten kun on rytinää?

Kun elämässä on rytinää ja tuntuu ettei omat suunnitelmat pidä tai on liikaa kaikkea yhtäaikaa, pitää pitää kirkkaana mielessä oma tavoite ja tarttua asioihin yksi kerrallaan. Puhun ihan hulluna aina aikatauluttamisesta ja suunnittelusta. Monet luovat ihmiset ovat tässä vaiheessa karvat pystyssä, mutta esimerkiksi aika monen kirjailijan päivä koostuu rutiinista… aamulla herään ja istun kirjoittamaan x tunniksi. Se on myös aikatauluttamista ja suunnittelemista. Harvoin mitään saadaan valmiiksi vain maleksimalla ympäriinsä, vaikka sitäkin tarvitaan.

Hyvä suunnitelma on siis tehtävä ja aikataulutus sen ympärille. Se rauhoittaa ainakin minua tekemään asioita tässä hetkessä keskittyneenä juuri siihen mitä olen tekemässä nyt. Kaiken hälinän keskellä pysähdy tarkistamaan tavoitteesi, ole realistinen tavoitteesi ja suunnitelmasi suhteen. Muista, että suunnitelmaa voi aina rukata uuteen uskoon, jos jotain ennalta-arvaamatonta tapahtuu. Ole kärsivällinen itseäsi ja muita kohtaan ja pysy tässä hetkessä, koska juuri nyt sinulla on kaikki hyvin.

Päätös, tavoite, suunnitelma ja toteutus!

Halu

Se voi oikeasti olla helppoa. Pitää vain tietää mitä haluaa ja päättää tehdä se. Olen sata kertaa sanonut luennoillani, että jos oikeasti haluat saada sen unelmiesi vartalon sinä voit sen saada, mutta tähän asti et ole sitä todella halunnut. Tämä herättää aina närää. Mutta se on totta. Niin kuin sekin, että kaikilla on omat elämäntilanteensa ja ongelmansa kroppansa kanssa. Kun oikeasti haluaa jotain, sen saa. Jos joskus halusit perhettä tai opiskelupaikkaa tai työpaikkaa, teit kaikkesi saadaksesi sen vai mitä? Voi olla, että et pystynyt saamaan lapsia, mutta jos todella halusit niitä, adoptoit. Ymmärrättekö yskän? Ensin pitää siis haluta.

Päätös

Haluaminen yksinään ei riitä. Sen jälkeen pitää päättää toteuttavansa sen mitä haluaa. Nyt on se päivä eikä ensimaanantaina. Lykkääminen ei tule auttamaan ketään eikä viemään mitään eteenpäin.

Tavoite

Kun on päättänyt toteuttavansa haaveensa, niin sitten pitää asettaa tavoite. Sen pitää olla jokin konkreettinen asia. Kilomäärä, kilpailu, senttejä, päivämäärä… Mikä tahansa mikä sinua itseäsi motivoi ja minkä voi mitata jollain tapaa.

Suunnitelma

Kun tavoite on selvillä pitää tehdä hyvä suunnitelma. Suunnitelmaan kuuluu välitavoitteet ja konkreettiset asiat mitä aioit tehdä. Tavoitteesta riippuen se voi olla treenien aikataulutusta ja ohjelmointia, lääkärissä käyntiä, tukihenkilöiden tai valmentajien tapaamisia, ryhmäliikuntaa tai luentoja, ruokaohjelmien laatimista, motivaatiovalmennusta, tekemättömien tehtävien alta pois hoitamista, kalenterin siivousta eli siis mitä vaan mikä kuuluu siihen sinun projektiisi.

Hyvä suunnitelma myös kestää sen, että sitä noudatetaan 80 prosenttisesti. Suunnitelmaa voidaan myös joutua muuttamaan matkan varrella ja siihen pitää henkisesti varautua. Se kuitenkin takaa sen, että silloinkin kun motivaatio ei meinaa riittää, on siinä helppo pysyä kun se on tehty sinun itsesi näköiseksi.

Maalissa

Kun tavoite on saavutettu, ja trust me sinä kyllä pääset sinne, niin sitten pitää miettiä, että mitä minä nyt haluan ja aloittaa alusta. =)

Taukohuonekulttuurin on muututtava!

Älä ole SE TYYPPI!

Kuinka monen työpaikalla on se tyyppi, joka tuputtaa pullaa ja keksiä? Voithan sä vielä yhden ottaa tai ei se yksi pulla mitään kaada… Tai kuinka monella työpaikalla keskitytään lounaalla ja kahvitauolla juttelemaan omista kiloista tai laihduttamsista (valitettavan usein suklaakeksin murut suupielissä)? Entä ne kaikki synttäri-, nimppari-, juhlapyhä- ja palaveripullat? Ja lomapullat! Pointti varmaan menee perille.

Ihan vaan pari juttua

Tässä voisi ilkeästi sanoa, että eihän kukaan sitä pullaa sun suusta alas työnnä ja se on totta, mutta pari pointtia kumminkin:

1. Kun ympäristössä ei ole houkutuksia on niihin vaikeampi langeta. Lue tyhjästä kahvihuoneesta on paha löytää mitään suuhun pantavaa. Ei siis tarvetta tahdonvoimalle.

2. Stressaantuneena syömisenhallinta heikkenee ja kun lisäät tähän soppaan vielä väsymyksen niin tahdonvoimasta ei ole enää tietoakaan. Automaattiset ajatukset syömisestä ottaa ohjat käteen ja silloin eläin vie ihmistä eikä toisin päin. Hallitse siis stressiäsi ja väsymystäsi, ja varmuuden vuoksi, koska se stressinhallinta kuitenkin joskus pettää, pidä se kahvihuone vapaana herkuista.

3. Älä ole ruoka/herkkuterroristi. Jos haluat syödä mitä sattuu, tee se ihan itseksesi. Ei sitä tarvitse kaikille tarjota. Tai jos olet super nipo omien syömisiesi kanssa niin sitäkään ei tarvitse ulottaa muihin. Ketä oikeasti kiinnostaa toisten kommentit omasta syömisestään? Jos joku pyytää apua, anna sitä. Jos ei, puhu vaikka säästä. Ei ole sinun asiasi tuputtaa kenellekään ruokaa tai avautua toisen ruokailutottumuksista.

4. Mitä enemmän puhut ruoasta ja laihduttamisesta niin sitä enemmän myös stressaat siitä ja ajattelet sitä. Ei taida olla sattumaa, että usein ne ihmiset, jotka niin sanotusti voivat syödä mitä vaan eivät ole kiinnostuneita ruoasta eivätkä ajattele sitä koko ajan. Tiedäthän sen kolmion, jossa on ajatukset, tunteet ja teot kolmion kärjissä. Näistä helpointa taitaa olla ohjata omia ajatiksiaan ja tekojaan. Älä siis ajattele koko ajan ruokaa ja syömistä. Keskity johonkin olennaiseen. Vaikka työhön.

5. Jos aina kahvipöydässä valitat kilojasi… kaikki kyllästyvät tai ovat kohtalotovereitasi. Taitaa olla siis asiat aika hyvin kun mistään muusta ei voi valittaa? Älä siis valita, tee jotain. Ole ratkaisukeskeinen. Jos ongelma on ylipaino, ratkaise se. Keinoja on vaikka muille jakaa. Minäkin voin auttaa.

6. Ruoka ei ole rakkautta. Ulkomailta voi lähettää postikortin. Ei niitä Belgialaisia suklaita joka kerta kannata raahata sinne kaikkien syötäväksi.

7. Palavereissa kaikki pysyisivät paljon fressimpinä kun tarjolla olisi hedelmiä ja välipalana vaikka marjarahkaa lähdeveden kera. Ajattele sitä. Lyhempiä palavereja, pirteämpiä ihmisiä (lue kenelläkään ei nouse savua korvista) ja parempia päätöksiä. Maailma voi vielä pelastua. =)

Ettei ihan vaan mene paasaamiseksi, sopikaa yhdessä:

  • herkkuja ei jätetä pöydälle esille, vaan laitetaan aina kaappiin, kun niitä on syöty.
  • herkkuja ei säilötä kilokaupalla taukohuoneeseen.
  • vain yhtenä päivänä viikossa herkutellaan iltapäiväkahvilla (esim. perjantaina). Ajatelkaa, joulun konvehteja voisi vieläkin olla jäljellä, jos olisi avattu vain yksi rasia aina perjantaina ja syöty se kohtuudella loppuun.
  • matkoilta tultaessa ei tuoda ruokatuliaisia, juhlapäivinä tuodaan jotain terveellistä tai mennäänkin lounaalla syömään paremmin.
  • keittiön hätävarat: tonnikalaa, näkkileipää, puuropusseja, ananasta, pähkinöitä, proteiinijauhetta tai – patukoita, ehkä myös rahkaa tai raejuustoa ja hedelmiä. Ihan vaan ylitöiden varalta tai jos joltain on jäänyt eväät kotiin.

Tulikohan tämä nyt selväksi? =)