Avainsana-arkisto: hyvinvointi

Sinä riität!

Sinä olet tärkeä! Sinä riität!

Sinä riität!

Pitkästä aikaa olen taas palaamassa blogini ääreen. Vauvat ja vaikeat raskaudet ovat vieneet viime vuosina mehut enimmiltä jutuilta. Ja töitä on tehty oman jaksamisen ja vauvojen ehdoilla. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että on taas aika alkaa kirjoittaa. On paljon asioita mitä haluan sanoa ja mistä kirjoittaa. Tänään haluan kertoa sinulle sinun ja minun tärkeydestä ja riittävyydestä.

Lapsi on arvokas

Vanhemmuuden myötä lapsien merkitys elämässäni on korostunut ja tekee pahaa ajatella, että joku haluaisi satuttaa lasta. Olin aikaisemminkin tätä mieltä, mutta nyt se on vain vahvempi ja vahvempi. En usko, että ketään ‘normaali’ aikuinen haluaakaan satuttaa lapsia. Jokainen ymmärtää myös lapsen arvon, riittävyyden ja rakastettavuuden. Siksihän mainoksissakin lapsien kuvilla myydän jos vaikka mitä tuotetta. Lapsille halutaan antaa paljon ja heille halutaan olla hyviä. Jokainen lapsi on arvokas. Jokainen lapsi on tärkeä.

Jokainen on jonkun lapsi

Kun tätä katsoo hieman laajemmalta, niin jokainen on jonkun lapsi. Jokaisella on joku äiti ja isä. Jokainen on jollekin tärkeä, riittävä ja arvokas. Miksi me emme kohtele toisiamme sitten niin? Omien etujen tavoittelu, kiire, oma huono olo ja monet monet muut syyt johtavat siihen, että kohtelemme toisamme huonosti. Jos muistaisimme, että minä olen tärkeä, riittävä ja arvokas, niin olisi ehkä helpompaa nähdä, että toinenkin on tärkeä, riittävä ja arvokas.

Voisimmeko alkaa kohdella toisia huomaavaisesti ja arvokkaasti? Voisimmeko ymmärtää, että perustarpeemme ovat samat, vaikka ulkokuori ja kulttuuri voivat näyttää erilaiselta? Voisimmeko muistaa, että jokainen on jonkun lapsi? Jokainen on jollekin arvokas, riittävä ja tärkeä. Jos emme halua pahaa lapsille, niin miksi tekisimme sitä jollekin joka on jonkun lapsi.

Painonhallinnassa tämä liittyy siihen, että hyväksytään ihmiset sellaisena kuin he ovat. Pakottamalla emme saa ketään laihtumaan tai tervehtymään. Arvostelemalla toisen ulkonäköä saadaan aikaan vain pahaa mieltä ja traumoja. Niin laihuuden, lihavuuden kuin normaalin ulkomuodon arvostelu negatiivisesti ei ole hyvä teko. Jokainen on hyvä sellaisena kuin on. Jos itse haluaa laihduttaa tai parantaa omaa tervyden tilaa, sen pitää olla ihmisen oma päätös, joka kumpuaa omista  motiiveista. Silloin se porjekti voi kantaa lopun elämää. Syyllistämällä ei saada ketään toteuttamaan elämäntapamuutosta.

Jokainen on jonkun lapsi

Sinäkin olet jonkun lapsi

Sinäkin olet lapsi. Joku on tai on ollut joskus äitisi tai isäsi. Jos sinä olet lapsi, niin miksi kohtelet itseäsi niin huonosti. Haukut tyhmäksi tai läskiksi tai saamattomaksi tai miksi vaan. Teet epäkunnioittavia tekoja, jotka satuttavat itseäsi; kehoasi tai mieltäsi. Et ehkä pidä omista rajoistasi kiinni, vaan annat toisten tulla tontillesi. Teet ylitöitä, koska et osaa sanoa, nyt riittää. Palat loppuun, koska et osaa huolehtia itsestäsi.

Sinä olet lapsi. Oman itsesi vauva. Miten sinä kohtelisit vauvaa? Huolehtisit hänen nälästä. Pitäisit häntä sylissä kun itkettää tai väsyttää. Laittaisit hänet nukkumaan kun on sen aika. Silittelisit, pussaisilit, puhuisit pehmoisia, rakastaisit ehdoitta, kertoisit miten ihana hän on.

Milloin olet viimeksi rakastanut itseäsi ehdoitta? Kertonut, että sinä olet tosi hyvä tyyppi. Silittänyt kehoasi ja antanut sille riittävästi unta ja sopivasti ruokaa. Tai ymmärtänyt, että kaikkea ei voi eikä tarvitse osata. Että juuri sinä olet hyvä. Olet riittävä. Olet tärkeä. Olet rakastettu. Vasta kun alat ymmärtämään edes vähän, että sinullakin on merkitystä, voit muuttaa elämäsi sellaiseksi kuin haluat. Silloin olet unelmiesi elämän arvoinen. Silloin voit kasvaa ehyeksi.

 

Pienestä puutkin ponnistaaAloita tänään

  1. Tee itsellesi voimavarapuu. Varaa siihen paperia, kartonkia, kyniä, kuvia… mikä vaan tuntuu omalta. Juurin laita voimavarasi tai asiat, jotka saavat sinut jaksamaan. Runkoon tulee asiat, joissa olet hyvä. Lehtiin kuuluvat unelmat, jotka taivaisiin kurkottavat. Tee puustasi itsellesi hyvä. Laita se näkyvälle paikalle, josta näet sen päivittäin.
  2. Mene peilin eteen ja kerro itsellesi miten hyvä olet. Anna itsellesi anteeksi. Kerro mitä aioit tehdä itsesi rakastamiseksi. Jos et muuta osaa, niin sano suoraan itsellesi: Minä olen tärkeä. Minä riitän. Minä olen merkityksellinen. Minä olen rakastettu. Jos toistat tätä riittävän usein, se alkaa muokata ajatuksiasi eri suuntaan. Tähän ei tarvitse uskoa. Se tarvitsee vain tehdä. =)

 

Anu

 

 

Kaikilla on oikeus hyvään kohteluun!

Joka vuosi käyn kymmeniä keskusteluja siitä, kuinka joku ylipainoinen ei ole saanut haluamaansa tai tarvitsemaansa hoitoa vaan heitä on kehotettu laihduttamaan ensin. Toivoisin ettei näitä keskusteluja tarvitsisi käydä. Se on masentavaa minulle, mutta ennen kaikkea todella turhauttavaa sille, joka kokee tätä huonoa kohtelua jatkuvasti.

Ensimmäinen asia! Jokaisella on oikeus hoitoon. 

Oli ihminen ylipainoinen tai ei, hänen kuuluu saada hoitoa, jos hänellä on joku hoitoa vaativa sairaus tai oire. Väsymystä ei voi kuitata pelkällä huonolla kunnolla tai ylipainolla. Kipuja ei voi ohittaa, koska se nyt vain on sinun päässäsi. Jos lääkäri ei tiedä mikä voisi olla vikana, ei voi vain antaa diagnoosia ärtyneestä suolesta, vaan pitää tutkia ja ehkä oppia siinä samassa jotain uutta omasta ammatistaan. Jos jollain on alkava diabetes tai jokin muu lääkitystä vaativa juttu, on ehkä fiksumpaa lääkitä ensin ja sitten vasta laihdutta. Ei toisin päin. Kun alla oleva sairaus saadaan hoitoon, on ihmisen helpompi tehdä elämäntapamuutosta, koska olo on jo parempi. Lääkitys voidaan purkaa myöhemmin, jos ja kun elämäntapamuutokset ovat tehneet tehtävänsä.

Toinen asia! Jokainen on arvokas.

Ihmisarvo on kai se sana mistä pitäisi puhua. Jokaisella on se ja se ei liity millään muotoa painoon. PISTE!

Kolmas asia! Huono kohtelu kertoo vain siitä ihmisestä, joka niin tekee.

Jos jollain on joku asennevamma ylipainoisia kohtaan, se on täysin hänen oma ongelmansa. Se ei tarkoita sitä, että vika on ylipainoisessa. Sitä ei tarvitse sietää. Myös hoitohenkilökunnalle voi tälläisessä tapauksessa sanoa suorat sanat, jos uskaltaa. Jokainen ihminen ansaitsee tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.

Viimeiseksi… kaikki eivät kohtele ylipainoisia huonosti.

Vaikka nyt paasaankin tästä asiasta, niin on olemassa myös niitä lääkäreitä, sairaanhoitajia, personal trainereita jne, jotka ottavat ihmiset ihmisinä, kohtelevat kaikkia tasapuolisesti ja hyvin.  Koitetaan levittää tätä sanomaa kaikille. Kohdellaan ihmisiä hyvin. Kaikkia ihmisiä. Jos emme ole varmoja, kuunnellaan ensin ennen kuin tuomitaan. Yritetään ymmärtää ja yritetään yhdessä löytää ratkaisuja ongelmiin oli ne henkilökohtaisia tai maailmanlaajuisia.

 

Näillä mennään! Hippinä peace and love!

Anu

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki…

Sellaista elämä on. Ylä- ja alamäkeä. Ylämäkeen mentäessä ponnistellaan ja huipulla tuulee. Alaspäin saattaa pudota hetkessä, mutta kuten kiinalaisessa sananlaskussa sanotaan, sillä ei ole väliä kuinka monta kertaa kaatuu vaan sillä kuinka monta kertaa nousee takaisin ylös.

Jojolaihdutus on yhtä ylä-ja alamäkeä. Painonhallinnassa on tarkoitus tasoittaa näitä huippuja ja syvänteitä. Siinä ei haeta bikinifitness kuntoa vaan omaa hyvää painoa, jossa itse viihtyy ja jossa on helppo pysyä sekä sitä missä veriarvot näyttävät hyvältä. Joskus tavoitteena voi aluksi  olla painonnousun pysähtyminen ja uusien elämäntapojen oppiminen eli niiden alamäkien poistaminen kuvioista. Tutkimuksen ja kokemuksen perusteella tiedetään, että tällä hetkellä suurin osa painonpudottajista lihoo takaisin lähtöpainoonsa ja vähän sen yli.

Näin sen ei kuitenkaan tarvitse olla. Tarvitsemme yksilöllistä ymmärrystä painon nousun syistä ja sekä  miten ne hoidetaan kenenkin kanssa. Lisäksi täytyy olla syvä tajunnan laajentuminen siinä, että hoito on lopun elämän projekti, kuten missä tahansa kroonisessa sairaudessa.

Keinoja on monia. Minä tarjoan yksilöllistä ruokavaliosuunnittelua, jonka tueksi luodaan yksilöllinen liikuntasuunnitelma, huolehditaan unen ja stressin hallinnasta sekä käytetään ratkaisukeskeistä psykologiaa ja NLP:tä muutosten saattamiseen loppuun asti. Jokainen projekti suunnitellaan yhdessä asiakkaan kanssa. Tämä on minun toimintatapani.

Kannattaa kuitenkin olla kriittinen ja varmistua siitä mikä on sinun tapasi. Kaikille ei sovi sama valmentaja tai samat opit. Jokaiselle löytyy varmasti oma tapansa hyvään painonhallintaan. Pitää jaksaa vain etsiä oikeaa ihmistä tuekseen.

Tehdään uudenlainen lupaus ensivuodeksi. Painonpudotuksen sijaan, lopetetaan laihduttaminen ja päätetään myös, että paino ei enää nouse. Haetaan myös omaa oikeanlaista tapaa elää sovussa oman kehon ja mielen kanssa, sitä kautta myös paino tulee asettumaan omaan hyväänm painoon, vaikkakin se saattaa tapahtua hitaasti niin se tapahtuu kyllä.

Hyvää joulun odotusta!

Anu

Happinaamari ensin itselle ja sitten vasta muille!

Happinaamari

Lentokoneessa neuvotaan aina onnettomuuden sattuessa laittamaan happinaamari ensin itselle ja sitten vasta lapsille. Tämä on hyvin pätevä sääntö myös elämäntapamuutoksiin tai elämään yleensä.  Taustalla olisi hyvä olla tieto siitä, että kun itsellä on hyvä olla, voi paremmin pitää huolta myös läheisistä. Monet ihmiset huolehtivat muista ensin ja unohtavat itsensä. Parhaimmassa tapauksessa mitään ei tapahdu ja elämä jatkuu omilla uomillaan, mutta usein oma terveys pettää. Lihominen tapahtuu huomaamatta, diabetes alkaa hiljalleen tai masennus hiipii kuvioihin kun elämä ei vastaakaan sitä millaista sen oli kuvitellut olevan.

Pumpulia ja hattaraa

En nyt tarkoita sitä, että elämä olisi aina pelkkää pumpulia ja hattaraa. Elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä. Joskus pitää jaksaa,  vaikka ei yhtään huvittaisikaan. Jaksaminen on helpompaa, kun on pitänyt itsetään huolta. Esimerkiksi hyvässä kunnossa oleva paranee flunssista nopeammin tai ei sairasta niin usein. Mutta se millä on oikeastaan eniten väliä on se, että tekee itselleen oikeita asioita ja opettelee tuntemaan itsensä. Kun seuraa sydämensä ääntä valinnoissaan ei voi mennä väärin. Sydän kertoo mitkä asiat tekevät sinut onnellisiksi. Kun itsellä on hyvä olla, on muillakin ympärilläsi hyvä olla. Ei ole pelkästään itsekästä pitää itsestään huolta ja etsiä itseään. Liika on tietysti liikaa. Yksinhuoltaja tai kuuden lapsen äiti tai toimitusjohtaja ei ehkä voi irrottautua puoleksi vuodeksi Intiaan miettimään mitä elämältään haluaa, mutta realistisesti toimien ja pikku askelin jokainen voi etsiä oman paikkansa tässä  maailmassa ja helpottaa oloaan.

Vaikeita valintoja

Joskus joutuu tekemään vaikeita valintoja – luopumaan asioista tai ihmisistä. Jos ystävä vie kaiken energiasi,  etkä saa häneltä mitään, niin onko hän silloin oikeasti ystävä.  Voi kuulostaa kovalta, mutta kerää ympärillesi ihmisiä, jotka ottamisen lisäksi myös antavat. Ne jotka vain ottavat, voit ihan hyvin unohtaa.  Asioista luopuminen on yleensä helpompaa, mutta esimerkiksi kotiin kiintyminen voi olla niinkin kovaa, että siitä luopuminen on suuren tuskan takana. Mutta valinnan edessä voit aina kysyä itseltäsi mitä minä oikeasti haluan, viekö tämä minua siihen suuntaa mihin haluaisin mennä ja uskallanko oikeasti jättää tämän tilaisuuden käyttämättä. Sydämesi kyllä tietää vastauksen.

Kaiken voi saada, mutta ei yhtäaikaa.

Voit saada mitä haluat

Meillä kaikilla on paljon asioita, joiden haluaisimme olevan paremmin tai joita haluaisimme elämäämme enemmän. Oletko koskaan ajatellut, että voit tosiaankin saada kaiken mitä haluat? Vai onko ajatuksesi enemmänkin se, että kaikki on ihan pielessä? Omalla asenteellasi on tässä kohtaa iso merkitys. Kaikki tai ei mitään- tai kaikki mulle heti nyt -asenne ei yleensä kauhean pitkälle vie. Usein nämä asenteet johtavat kaaokseen tai turhautumiseen. Joskus on tosin hyvä ollakin turhautunut, jotta alkaa tehdä asioille jotain.

Jos katsot asioita vähän laajemmalla mittakaavalla, niin huomaat, että on paljonkin asioita, joita voit saada kunhan teet niiden eteen pitkäjänteiseksi töitä ja tosiaan aloitat jostain. Esimerkiksi kenestäkään pikajuoksijasta ei ole tullut yön yli huippunopeita, ei edes doping-aineilla. Sen yhden pikapyrähdyksen takana on monen vuoden työ. Mitä sinä haluat? Mikä on realisitinen aika ja suunnitelma saadaksesi sen?

Rytinää…

Elämässä käy usein niin, että asiat tapahtuvat rytinällä ja välillä ei tapahdu mitään. Suomalaisessa sananlaskussa sanotaan, ettei kahta ilman kolmatta. Omassa elämässäni tämä vuosi on ollut rytinän vuosi. Joskus kun katson taaksepäin niin koko elämäni näyttää rytinältä… eräs minua viime viikolla haastatellut sanoi, että jos listaan nämä kaikki tähän, niin tämä näyttää jonkun 70-vuotiaan CV:ltä. Tänä vuonna olen kuitenkin toteuttanut monta unelmaa. Olen pitänyt ensimmäisen taidenäyttelyni, kirjoittanut kirjan ja kuvittanut sen. Näiden lisäksi sain oppisopimuskoulutukseni päätökseen, jatkoin funkitonaalisen lääketieteen opintoja ja olen tehnyt omaa työtäni sekä kesällä hanttihommia pitopalvelussa. Joko hengästyttää? Eipä tässä mitään. Nyt rakennan pihattoa ja muutan maalle uuden rakkaan luokse. =)

Kaikki nämä asiat ovat niitä asioita mitä olen joskus elämässäni halunnut ja asettanut tavoitteekseni. Joskus nuorempana halusin kaiken heti nyt. Nyt olen ymmärtänyt, että voin saada mitä haluan, mutta en yhtä aikaa. Esimerkiksi kun panostin kunnolla Fitnessiin en pystynyt yhtä täyspainosesti panostamaan yritykseeni tai taiteeseeni. Yritykseni ja taiteeni kuitenkin pyöri koko ajan mukana kuvioissa. Nyt olen voinut paljon paremmin panostaa yritykseeni ja yhteistyökuvioihin.

Mitä sitten kun on rytinää?

Kun elämässä on rytinää ja tuntuu ettei omat suunnitelmat pidä tai on liikaa kaikkea yhtäaikaa, pitää pitää kirkkaana mielessä oma tavoite ja tarttua asioihin yksi kerrallaan. Puhun ihan hulluna aina aikatauluttamisesta ja suunnittelusta. Monet luovat ihmiset ovat tässä vaiheessa karvat pystyssä, mutta esimerkiksi aika monen kirjailijan päivä koostuu rutiinista… aamulla herään ja istun kirjoittamaan x tunniksi. Se on myös aikatauluttamista ja suunnittelemista. Harvoin mitään saadaan valmiiksi vain maleksimalla ympäriinsä, vaikka sitäkin tarvitaan.

Hyvä suunnitelma on siis tehtävä ja aikataulutus sen ympärille. Se rauhoittaa ainakin minua tekemään asioita tässä hetkessä keskittyneenä juuri siihen mitä olen tekemässä nyt. Kaiken hälinän keskellä pysähdy tarkistamaan tavoitteesi, ole realistinen tavoitteesi ja suunnitelmasi suhteen. Muista, että suunnitelmaa voi aina rukata uuteen uskoon, jos jotain ennalta-arvaamatonta tapahtuu. Ole kärsivällinen itseäsi ja muita kohtaan ja pysy tässä hetkessä, koska juuri nyt sinulla on kaikki hyvin.

Huippukuntoon vai omaan parhaaseen kuntoon?

Näin taas mainoksen uudesta TV-sarjasta, jossa entisiä urheilijoita koitetaan treenata huippukuntoon. En kuolemaksenikaan muista uuden sarjan nimeä tai edes kanavaa, miltä se tulee… eikä pikainen googletus auttanut. Mutta ei sillä niin väliä. Tämän kirjoituksen pointti on se, että mitä on huippukunto ja onko se edes tavoittelemisen arvoista.

Mitä siis on huippukunto?

Meillä puhutaan urheilijoista ja huippu-urheilijoista, mutta myös kuntourheilijoista, kuntoliikkujista ja terveysliikkujista. Jos näitä lähdetään katsomaan niin voisi olettaa, että vain huippu-urheilijalla voi olla huippukunto. Tosiasiassa moni urheilija ja kuntourheilija treenaa yhtä paljon kuin huippu-urheilija. He voivat olla fyysisesti yhtä hyvässä kunnossa. He eivät silti hyppää yhtä korkealle tai juokse yhtä kovaa kuin huippu-urheilija. Huippu-urheilija on urheilija, joka on menestynyt omassa lajissaan.

Kunnolla tarkoitetaan kokonaisvaltaista tilaa, johon sisältyvät fyysinen, henkinen, sosiaalinen ja  psyykkinen kunto. Huippukunto olisi siis näiden kaikkien yhteisumma. Yleisesti kai huippukunnosta puhuttaessa ajatellaan kuvaa lihaksikkaasta ihmisestä, jolla lihakset myös erottuvat niin, että sixpack näkyy. Tämä fyysinen kunto sisältää lähteestä riippuen ainakin neljä osa-aluetta: voima, kestävyys, liikkuvuus ja kehonkoostumus. Melko selkeää.

Kuntoon sisältyy kuitenkin myös fyysinen toimintakyky, joka puolestaan kertoo siitä, miten selviää jokapäiväisistä asioista. Tämä sisältää jo paljon enemmän osa-alueita:

1. Hengitys- ja verenkiertoelimistön kestävyys (aerobinen + anaerobinen)

2. Lihaskestävyys

3. Voimakestävyys

4. Maksimivoima

5. Nopeusvoima (pika- ja räjähtävä voima)

6. Nopeus (räjähtävä ja liikenopeus, nopeuskestävyys)

7. Liikkuvuus (nivelten täysi liikelaajuus)

8. Taito ja tekniikka –> tehokkuus

9. Kehonhallinta (koordinaatio, tasapaino, ketteryys)

10. Kehonkoostumus (rasvattoman massan suhde rasvamassaan)

11. Tukielinten kunto (selkäranka, luut, nivelet, tukevat lihakset)

12. Asenne ja henkinen suorituskyky

Tätä jälkimmäistä listaa pitäisi itse paljon relevantimpana kuin tuota ensimmäistä neljän kohdan juttua. Huippukuntoa on myös vaikea mitata. Yleensä ihmiset ovat huippuhyviä vain yhdessä tai korkeintaan muutamassa näistä osa-alueista.

Kuntoon kuuluu kuitenkin vielä myös henkinen, sosiaalinen ja psyykkinen puoli. Henkisen kunnon osa-alueisiin kuuluvat mm: tarkoitus, arvot, realistiset tavoitteet ja virkikkeet. Sosiaaliseen puoleen kuuluvat mm: perhe, parisuhde, lapset, ystävät ja harrastukset sekä vuorovaikutustaidot. Psyykkiseen osaan puolestaan: itsetuntemus, itseluottamus, energisyys, persoona, postiivisuus jne. Näiden ‘treenaaminen’ on ihan yhtä tärkeää ellei joskus jopa tärkempää kuin fyysisen kunnon treenaaminen.

Mitä se huippukunto siis on? Minun mielestäni se on tasapainoa näiden kaikkien neljän osa-alueen kesken. Se on onnellisuutta ja pystymistä niihin asioihin, joita haluaa elämässään tehdä. Ja juuri tämän tasapainon löytäminen tekee elämästä ihanan jännittävää.

Tarvitaanko huippukuntoa?

Elämässä selviämiseen ei tarvita näkyvää sixpackiä. Se on ehkä ihan kiva, mutta ei mitenkään tarpeellinen. Kaikilla se kuitenkin on näkyi se tai ei. Elämässä tarvitaan kuitenkin hyvää oloa ja onnellisuutta, jotka yleensä seuraa arvojen mukaisesta elämästä, jossa itsestä pidetään huolta, joka sisältää riittävästi haasteita ja tavoitteita ja jossa koetaan, että omaan elämään voi vaikuttaa. Hyvään elämään sisältyy aina myös hyvät ihmissuhteet.

Fyysistä huippukuntoa ei siis tarvita ellei se ole juuri sinun elämäsi tarkoitus. Kokonaisvaltaista huippukuntoa on hyvä tavoitella. Sitä ei ehkä koskaan saavuta jokaisen osa-alueen kohdalla yhtäaikaa, mutta pitää muistaa nauttia matkasta ja niistä askelista, joita saa ottaa matkallaan omaa huippukuntoaan.

Takaisin kouluun ja töihin!

Ensimmäiset töihin paluu viikot näkyivät salilla. Oli vähän hiljaisempaa kuin kesällä. Ensimmäinen ajatukseni tästä oli se, että jippii, ihmiset ovat alkaneet treenata enemmän kesällä, sillä joinain kesinä salit ovat olleet tyhjillään. En oikein jaksa uskoa, että kaikki siirtyvät luonnonhelmaan treenaamaan. Tai joo, ehkä siirtyvät luonnonhelmaan, mutta eivät treenaamaan. Viime kesänä (2012) moni sanoi, että oli liian kuuma treenata. Minä vähän ihmettelin. Saleilla on ilmaistoinnit ja kuumalla ilmalla ulkona pärjää ihan hyvin kun huolehtii nesteytyksestä. No anyway, hienoa, että ainakin näyttää siltä, että perinteinen kesätauko treenistä ei ole toteutunut ainakaan ihan niin monen osalla kuin viime vuonna.

Toinen ajatukseni oli rytmi. Kesällä ainakin omista asiakkaistani tulee himotreenaajia. On enemmän aikaa treenille ja kaikelle muullekin. Nyt syksyn kohta tullessa rytmit taas muuttuvat. Töihin meno muuttaa uni- ja päivärytmiä. Samoin se, että nukkuva Suomi herää heinäkuun jäljiltä. Nyt onkin tärkeää hoitaa asiat tärkeysjärjestykseen ja merkitä kalenteriin alkavat treenit ja sopia itsensä kanssa syskyn tavoitteet ja treeniajat. Suosittelisin uuteen rytmiin pääsemistä ennen kuin tulee taas pimeää. Nyt kun valoa vielä riittää jaksaakin paremmin. Liikunta ja terveellinen ruokavalio sekä stressin hallinta puolestaan helpottavat kaamosmasennuksen oireita huomattavasti.

Viimeinen ajatukseni oli se, että kaikki ne, jotka ovat voineet viettää lomaa ja ladata akkuja, palaavat töihin täynnä virtaa. Miten olisi, jos tänä syksynä koitettaisiin säilyttää se virta? Mitä jos koittaisi muuttaa omia työtapoja tehokkaammiksi, opettelisi delegoimaan ja lähtemään ajoissa kotiin sekä sanomaan ei? Mitä jos vaikka nyt heti alkaisi pitää itsestään huolta ennen kuin taas tulee se syysmasennus? Kaikki on kiinni sinusta.

Lomalla…

Tosi usein ihmiset valittavat lomalla olemisesta. On liikaa tekemistä, ei ole mitään tekemistä, en ole jaksanut tehdä mitä halusin, on liikaa valinnan varaa ja jos vaan säät olisi paremmat. No tänä kesänä ainakin säät ovat suosineet ihmisiä, joten on ollut yksi valituksen aiha vähemmän.

Lomalla ollaan…

töistä. Tosi usein ihmiset ovat myös lomalla uusista elämäntavoistaan ja treenistä. Kesällä ei tarvitse treenata, koska ollaan niin paljon ulkona hakkaamaassa halkoja tai tekemässä jotain muuta. Todellisuudessa aktiviteetteja ei kuitenkaan ole niin paljoa, että ne voisivat ylläpitää saavutettua kuntoa, jos se on hankittu spinningissä tai kuntosalilla. Hyötyliikunta on hyvästä, mutta varmista, että sitä on vuoden ympäri. Varmista myös, että kesällä liikut tarpeeksi. Lajit voi vaihtua kesälajeihin kunhan et kokonaan homehdu mökin laiturille makaamaan.  Minä en vain voi ymmärtää, että liikunnasta ja treeneistä pidetään ‘lomaa’. Pari päivää voi olla ok, mutta kuukausi on liikaa. Liikunnan ja treenamisen pitäisi olla niin kivaa, että sen määrän pitäisi vain nousta. Lomalla pitäisi olla iloinen siitä, että on vielä enemmän aikaa liikkua. Tee siis sitä mistä tykkäät ja paljon, niin ei harmita niin paljoa sitten syksyllä kun se sixpackin omistaja siinä viereisellä pyörällä polkee sinut suohon.

Sitten se syöminen. Jos uuden ruokavalion noudattaminen kaatuu kesällä kokonaan, niin silloin ruokavalio on liian tiukka ja liian kaukana sinun omista tottumuksistasi. Hyvin tehdystä ruokavaliosta ei tarvitse pitää lomaa ja se kestää muutamat häät, jätskit ja grillimakkarat. Jos keväällä on pudottanut kymmenen kiloa ja se viisi tulee kesällä takaisin, silloin ollaan jo aika metsässä. Mieluummin sellainen ruokavalio, joka hitaasti mutta varmasti muuttaa kehosi haluamaksesi ja samalla muuttaa myös tottumuksesi kuin pikadieetti, jonka jälkeen palataan takaisin vanhaan menoon. Ruokavalion pitää kestää elämää ja  olla koko elämänmittainen, jos sen halutaan pitävän kilot poissa.

Arvot

Kun lähdet lomalle, mieti mitkä arvot sinua ohjaavat. Onko loma lomaa vain silloin kun pistetään elämä risaiseksi tai kun vaan maataan auringossa tekemättä mitään? Vai tarvitseeko lomalla suorittaa tietyt jutut ennen kuin se tuntuu lomalta? Omat arvosi ohjaavat koko elämääsi ja ne ohjaavat myös lomaasi. Ei ole ihan sama mitä asioita pitää tärkeänä itselleen. Mieti siis taas arvojasi ja mitä haluat elämältäsi pitkällä tähtäimellä ja sitten voit keskittyä tekemään joka päivä jonkun asian eteen ja lomailla miten huvittaa.

Hyvää lomaa kaikille jotka vielä ovat lomalla tai vielä odottelevat sitä. Ja nauttikaa muutkin kesästä vaikka loma olisi jo ohitse tai sitä ei olisi ollenkaan. =)

Sairauden jälkeen? ei vedetä heti kovaa treeniä!

Viime viikolla kirjoitin kehonhuollosta. Tänään ajattelin paasata vähän levosta. Erityisesti mielessäni oli sairastelu ja lepo. Viime viikkoina ainakin täällä Keski-Uudellamaalla on ollut paljon vatsaflunssaa liikenteessa ja siitä tämä tulikin mieleeni. Ja tätä kirjoitusta ei sitten kannata ottaa liian vakavasti. Tämä on kokemuksen pohjalta kirjoitettu ja siihen sekoittuu jotain lukemaani dataa jostain. Lähdeviitteistä ei ole hajuakaan. =)

Miksi joku sairastaa toista enemmän?

Tähän ei oikein voi antaa täysin tyhjentävää vastausta, mutta suuri merkitys on sillä miten paljon nukkuu, mitä syö ja kuinka treenaa sekä sillä kuinka stressaantunut on. Sairastuminen voi olla myös kehon tapa pysäyttää ihminen lepäämään. Aika usein ihmiset myös sairastavat lomalla tai heti kovan stressin jälkeen. Kaikki myös tietävät, että urheilijat ovat herkempiä infektiosairauksille kuin muut. En mene tässä nyt noihin ravintoasioihin vaan keskityn edelleen lepoon.

Uni

Koska uni on tulee mielestäni aina ensin, niin otetaan se tähänkin ensimmäisenä. Riittävä yöuni, sellainen, jonka jälkeen koet olevasi levännyt ja pirteä, parantaa immuunipuolustusta ja heikentää riskiä sairastua kansansairauksiin. Usein paraneminiseen riittää, kun tulee se ensimmäinen fiilis, että saatan olla tulossa kipeäksi, että vetää muutamat vitamiinit naamaan, jättää treenit väliin ja menee nukkumaan. Jos se ei auta, niin ainakin se lyhentää sairastamisjaksoa huomattavasti. Mutta jos ottaa pelkät vitamiinit ja jatkaa kaikkea muuta samaan tahtiin ilman riittävää unta, niin varmasti tulee kipeäksi. Tähän uskon lujasti varsinkin siksi, että en juuri sairasta ja kun sairastan, niin se kestää lähes oireettomana 2-3 päivää.

Stressi

Lievä stressi pitää immuunipuolustusta hereillä ja voi olla hyväkin asia. Kohtalainen tai kova stressi voi pitää immuunipuolustusta yllä hetken, mutta yleensä se kuluttaa kehosta niin paljon ravintoaineita, että se loppujen lopuksi kun stressi hellittää jonkunlainen flunssa tai vastaava on edessä. Pitkäkestoisena stressi aiheuttaa aina ongelmia immuunipuolustukselle. Stressin hallintaa siis!

Treeni

Lyhyesti ja ytimekkäästi: kipeänä ei treenata!

Treeni sairastelun jälkeen

Välillä näen ihan punaista kun ihmiset tulee treenaamaan puolikuntoisina ja vetävät sen sairastamisajankin puolesta treeniä eli niin kovaa kun kropasta lähtee. Kun oireet on ohitse, voi tulla treenaamaan. Joskus on ok tulla treenaamaan kun vielä tulee vähän limaa ylös, mutta sen tietää sitten itse onko muuten kunnossa siihen vai ei.

Kun salille tullaan ekaa kertaa esim viikon flunssa jälkeen, tehdään KEVYT treeni, jonka tarkoituksena on vain herätellä kroppaa ja aineenvaihduntaa tulevaan kovaan treeniin. Ei ole mitään järkeä hankkia itselleen sydänlihaksen tulehdusta tai pitkittää ihan tavallista flunssa jollain jälkitaudilla vain sen takia, että pääsee taas treenaamaan. Nykyäänhän ihmiset sairastavat usein yhden viikon sijasta 2-3 viikkoa. Näin ei kuulu olla. Itse treenaan niiden 2-3 sairaspäivän jälkeen yleensä noin viikon kevyesti. Eli annan keholle kevyen viikon, jolloin se saa palautua sairastamisesta ja valmistautua seuraavan viikon rääkkiin. Silloin häviän kovasta treenistä noin 10 päivää, mikä ei nyt ole ihan kauheasti, kun toiset sairastavat sen kaksi viikkoa… Ja arvatkaa mitä? Sillä seuraavalla viikolla usein rikotaan ennätyksiä. Kuka on kovin, jos kevyen viikon jälkeen omat treenipainot nousevat?  Suosittelen kokeilemaan.

Tälläistä semikevyttä tänään tarjolla! Viettäkäähän viikko treenaten, jos ulkona on liian kuuma voi aina mennä sisällekin treenaamaan tai toisinpäin!

Elämän pitää olla nautintoakin.

Nautintoa syömisestä ja elämästä

Kaiken tämän fitness-  innostuksen keskellä tuntuu tärkeimmältä selvästikin se kenellä näkyy sixpack ja kuka on voittanut mitkäkin bikinikisat. Mitä tapahtui maailman rauhalle ja nälänhädän lopettamiselle? Onko kaikilta unohtunut yhteisöllisyys, hyvä olo ja onnellisuus?

Televisiosta tulee yhtä paljon ruoanvalmistusohjelmia kuin laihdutusohjelmiakin. Tiesitkö muuten, että maailmassa alkaa olla jopa enemmän lihavia ihmisiä kuin nälänhätää kärisiviä? Ei siis vielä ole pulaa ruoasta, on vain logistinen ongelma sen kanssa mitä mistäkin saa. No pointti on kuitenkin se, että ruoka- ja laihdutusohjelmat ovat viihdettä ja ne on tarkoitettu keräämään mahdollisimman paljon katsojia sekä myymään oheistuotteita. Lihavuus ja nälänhätä taas ovat molemmat todellisia ongelmia, jotka oikeasti ahdistavat ihmisiä. Myös fitness – maailma ahdistaa monia. Minun mielestäni ihmisen ei tarvitse mielettömästi muokata omaa kehoaan. Sanon näin vaikka olen itsekin tehnyt sitä. Keho ei kuitenkaan ole koko ihminen. Kukaan ei tule onnelliseksi pelkästään sixpackistä.

Huomaan usein työssäni, että laihdutusohjelmat ja tolkuton fitness-hype ohjaavat ihmisiä järjettömiin tavoitteisiin ja kauheaan rääkkiin. Muutos parempaan voidaan tehdä myös toisella tavalla rauhallisemmin ja ilman kovaa suorittamista. Jos et ole mikään liikuntahirmu, niin voit ihan hyvin laihduttaa muokkaamalla ruokavaliotasi paremmaksi. Kyllä se paino putoaa niinkin. Ei ehkä samaa tahtia kuin jos liikkuisit, mutta putoaa kuitenkin.

Kotona tehtävässä laihduttamisessa tärkeintä on tasapaino perheen, työn ja itsestä huolehtimisen välillä. Jos on remontti päällä ja töissä kauhea kiire, ei ehkä kannata tavoitella 10 kilon painon pudotusta kuussa vaan ehkä vain pitää se paino siinä missä se on juuri nyt. Joku kutsuu tätä sitkun elämäksi, mutta minä kutsun sitä vaan silkaksi järkevyydeksi. Keho ei kestä loputtomasti stressiä vaan sen pitää levätäkin joskus. On siis helpompaa laihduttaa kun elämässä on asiat edes jotenkin mallillaan.

Sitten pitäisi muistaa se nautinto. Terveellinen ruoka voi olla hyvääkin ja parhaimmillaan se on nautinto, joka palkitsee myös sillä syömisen jälkeisellä ololla. Kun ruoka on hyvää ja nautinnollista on ruokavaliomuutos helpompi toteuttaa.

Liikunnan pitäisi myös olla kivaa. Toinen tykkää vuorikiipeilystä ja toinen tanssista. Ihan sama möyriikö vaikka koko päivän kukkamaassa, kunhan vaan tekee jotain mikä on mielekästä ja joka aktivoi kehoa. Ihan parasta on, jos vielä tekee mielekästä työtä ja on naimisissa ihanan kumppanin kanssa… no maailma ei aina ole ihan täydellinen. =)

Pointtina tällä äärettömän poukkoilevalla tekstillä on siis se, että kun teet asioita, joita tykkäät oikeasti ja tekoja, jotka kunnioittavat omaa kehoasi, voit paremmin ja painonhallintakin on helpompaa. Meillä on vain yksi elämä ja siitä pitäisi pystyä nauttimaan. Jos haluat laihduttaa, tee se elämäntapamuutoksena. Innostu, päätä, palkitse itseäsi, usko omaan tekemiseesi ja nauti myös siitä matkasta uuteen hyvään oloon. Nauti omista tuloksistasi. Äläkä ole liian ankara itsellesi, muista että et ole pelkkä kehosi.