Avainsana-arkisto: painonhallinta

Siis mikä ihmeen salaattilautanen?!

Teen säännöllistä valmennustyötä, johon kuuluu se, että käydään läpi ihmisten ruokailutottumuksia kuvallisesti tai sanallisesti. Ja ihan jatkuvasti törmään sanaan: SALAATTILAUTANEN. Mikä on salaattilautanen? No, se on se pieni lautanen, jota ennen kutsuttiin leipälautaseksi…

Jostain syystä leipälautasesta on tullut salaattilautanen. Eikä se ole ainakaan lisännyt ihmisten kasvisten syöntiä. Se on lisännyt lämpimän ruoan osaa. Perunoita ja kastiketta. Ja huom! Peruna ei ole se pahis miksi ihmiset sitä usein uskovat. Eikä ole se kastikekkaan. Melkein yhtä usein nimittäin törmään myös niihin, jotka vannovat sen nimeen, että ovat jättäneen perunan, riisin, pastan (makronin!) ja leivän pois. Sitten ihmetellään kun säästöliekki kolkuttaa.

Mutta takaisin salaattilautaseen… Normaalisti suomalaiset syövät 4-5 kertaa päivässä. Tämä on siis keskiarvo ja nini edespäin. Painonhallinnassa säännöllisellä syömisellä ja tasaisilla ateriaväleillä voi olla merkitystä nälän ja sokeriarvojen hallinnalle. Näin ollen se usein myös auttaa makeanhimoon ja painonhallintaan. Jos siis syö viisi kertaa päivässä, olisi hyvä, että kaksi näistä olisi lämpimiä ruokia. Ja lämpimien ruokien osalta olisi hyvä noudattaa vanhaa kunnon lautasmallia.

Nämä kuvat lautasmallista on Eviran sivuilta (sekä myös artikkelikuva alussa). Kun googletat, niin löydät monta lisää! Ja tämä linkki on myös hyvä, koska sieltä löytyy myös eineslautasmalli:  http://www.ravitsemuspassi.fi/valmennus.php?k=219416

Kun noudatat lautasmallia, kasvisten määrä vakioituu ja parhaassa tapauksessa lisääntyy. (Huomaa, että molemmissa kuvissa on myös marjoja erikseen jälkkärinä! Marjoja ihmiset syövät nimittäin ihan liian vähän.) Samalla lämpimän ruoan osuus tulee sopivaksi ja leivän määrä kohtuullistuu. Maitoa ei ole pakko juoda, mutta jotain olisi kuitenkin hyvä juoda syömisen yhteydessä kumminkin. Säästöliekkikin pysyy poissa, kun kohtuullisesti syö muitakin hiilarilähteitä kuin rehuja.

Ei siis enää salaattilautasta! Ainoa poikkeus on hienot ravintolat, joissa tuodaan alkusalaatti ja kunnon quormet ateriat päälle.

Hyvää ruokahalua kaikille!

Anu

Kestävyysvaje -painonhallinta ja elämä on kestävyysurheilua

Elämässä tulee hetkiä, jolloin tuntuu, ettei jaksa eikä huvita. Maailma vastustaa ja kohtalo puuttuu peliin. Voi olla luuseri olo ja syyllisyys siitä, ettei nyt olekaan tehnyt sitä kiitollisuusharjoitusta joka ilta niin  kuin ohjeistettiin. Silloin on käsillä kestävyysvaje.

Kestävyysvaje tarkoittaa sitä, ettei harjoitusta ole vielä takana tarpeeksi, että lihakset ovat väsyneet. Itsekurin harjoittamisessakin puhutaan siitä, että sitä pitää harjoittaa ennen kuin siinä voi olla mestari. Varmasti jokainen itsepuolustuslajin harrastaja ymmärtää tämän tavalla tai toisella.

Kaikessa treenissä, painonhallinnassa ja elämässä tulee takapakkeja, jotka kuuluvat asiaan. Se miten niistä noustaan ylös on toinen asia. Esimerkiksi ne ihmiset, jotka suhtautuvat omaan mielialaansa ohimenevänä ilmiönä (erityisesti huonoihin fiiliksiin) masentuvat muita vähemmän. Suhtautuminen on siis yksi asia.

Listaan tähän muutaman vinkin, joiden avulla voit selättää kestävyysvajeesi ja nousta kestävyyden huipulle missä tahansa asiassa.

  1. Harjoittele säännöllisesti sekä oikeasti että mielikuvissa. Jokainen suklaapatukan ostamatta jättäminen voi olla yksi harjoitus tai aamupalan syöminen. Valitse itse mistä aloitat. Uudet tavat on kuin hampaiden pesu. Aina se ei ole kivaa,  mutta jälkeen päin keho kiittää.
  2. Kun kestävyysvaje, luuserius tai maailma yllättää kielteisesti, se tapahtuu vain tässä hetkessä. Huomenna asiat voi olla jo aivan toisin. Muista, että kyseessä on vain yksittäinen tapahtuma, joka menee ohitse. Opettele päästämään irti kielteisistä asioista sitten kun olet niissä tarpeeksi piehtaroinut.
  3. Tarkista onko suuntasi oikea. Joskus kun elämä on alkanut viedä sinua liikaa sivupoluille voi olla, että se näyttäytyy pahana olona tai huonona onnistumisprosenttina.
  4. Mieti mitä voit tästä oppia. Miksi toimit eritavalla kuin olit ajatellut? Miten olit toiminut aikaisemmin kun onnistuit tekemään jotain?
  5. Mitä sinun elämässäsi on jo hyvin? Mikä sinun tavoitteessasi on vain sinulle omaa? Miten se voisi olla vielä enemmän sinulle oma?
  6. Mitä sitten? Kysy itseltäsi mitä sitten? Eräässä itsehoito-opaassa keskitytään vain tähän kysymykseen. Siihen, että mitä sitten, jos sinusta nyt tuntuu tältä. Mitä sitten, jos mokasit? Mitä sitten, jos et tänään jaksa? Pointtina se, että mitä väliä on yhdellä väsähtämisellä, huonolla fiiliksellä tai epäonnistumisella. Mitä se merkitsee kokonaisuuden kannalta? Ei yleensä välttämättä mitään. Se on vain yksi mutka matkalla perille.

Parhaimmillaan takapakki tai kestävyysvaje auttaa sinua kirkastamaan omaa tavoitettasi tai unelmaasi. Silloin tiedät, että kaikesta huolimatta olet menossa sinne minne sinun pitääkin mennä. Usko itseesi, usko unelmiisi ja uskalla tavoitella niitä.

Anu

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki…

Sellaista elämä on. Ylä- ja alamäkeä. Ylämäkeen mentäessä ponnistellaan ja huipulla tuulee. Alaspäin saattaa pudota hetkessä, mutta kuten kiinalaisessa sananlaskussa sanotaan, sillä ei ole väliä kuinka monta kertaa kaatuu vaan sillä kuinka monta kertaa nousee takaisin ylös.

Jojolaihdutus on yhtä ylä-ja alamäkeä. Painonhallinnassa on tarkoitus tasoittaa näitä huippuja ja syvänteitä. Siinä ei haeta bikinifitness kuntoa vaan omaa hyvää painoa, jossa itse viihtyy ja jossa on helppo pysyä sekä sitä missä veriarvot näyttävät hyvältä. Joskus tavoitteena voi aluksi  olla painonnousun pysähtyminen ja uusien elämäntapojen oppiminen eli niiden alamäkien poistaminen kuvioista. Tutkimuksen ja kokemuksen perusteella tiedetään, että tällä hetkellä suurin osa painonpudottajista lihoo takaisin lähtöpainoonsa ja vähän sen yli.

Näin sen ei kuitenkaan tarvitse olla. Tarvitsemme yksilöllistä ymmärrystä painon nousun syistä ja sekä  miten ne hoidetaan kenenkin kanssa. Lisäksi täytyy olla syvä tajunnan laajentuminen siinä, että hoito on lopun elämän projekti, kuten missä tahansa kroonisessa sairaudessa.

Keinoja on monia. Minä tarjoan yksilöllistä ruokavaliosuunnittelua, jonka tueksi luodaan yksilöllinen liikuntasuunnitelma, huolehditaan unen ja stressin hallinnasta sekä käytetään ratkaisukeskeistä psykologiaa ja NLP:tä muutosten saattamiseen loppuun asti. Jokainen projekti suunnitellaan yhdessä asiakkaan kanssa. Tämä on minun toimintatapani.

Kannattaa kuitenkin olla kriittinen ja varmistua siitä mikä on sinun tapasi. Kaikille ei sovi sama valmentaja tai samat opit. Jokaiselle löytyy varmasti oma tapansa hyvään painonhallintaan. Pitää jaksaa vain etsiä oikeaa ihmistä tuekseen.

Tehdään uudenlainen lupaus ensivuodeksi. Painonpudotuksen sijaan, lopetetaan laihduttaminen ja päätetään myös, että paino ei enää nouse. Haetaan myös omaa oikeanlaista tapaa elää sovussa oman kehon ja mielen kanssa, sitä kautta myös paino tulee asettumaan omaan hyväänm painoon, vaikkakin se saattaa tapahtua hitaasti niin se tapahtuu kyllä.

Hyvää joulun odotusta!

Anu

Saa aloittaa!

Viime viikolla olimme erään asiakkaan kanssa treenaamassa leikkipuistossa. Leikkipuistoissa voi tehdä mitä ihanimpia treenejä riippuen paikalla olevista leikkitelineistä. Teimme askelkyykkyjä yhdeltä penkiltä kohti puista virtahepoa. Leikkipuistossa oli poikkeuksellisen paljon lapsia ja osa heistä kieppui virtahevon ympärillä ja päällä. Lapset kommentoivat asiakkaani jumppaa ja viisastelivat jotain siitä. Asiakkaani pyysi heitä kauniisti osallistumaan, jos kerran ovat niin osaavia. =)

Oli aivan mieletön näky kun lapset yhteistuumin lähtivät kyykkäämään asiakkaani perässä ja penkiltä tekivät dippejä samassa tahdissa. Noin kahdenkymmenen minuutin ajan yksilöohjaus olikin ryhmäliikuntaa. Kyseiset tytöt olivat siis 3- ja 4-vuotiaat. He siis tekivät tai ainakin kokeilivat kaikkea mitä asiakkaanikin teki. Jos liikkeiden väliin jäi liikaa aikaa, toinen huusi aina topakkana: ‘Seuraava liike!’ Ja kun eivät tehneet, he laskivat innoissaan asiakkaani toistoja (tulevia personal trainereita?).

Kaikista parasta oli kuitenkin se kun asiakkaani lepäsi liikkeiden välillä tuli toiselta tytöltä tiukka huuto heleällä pikkutytön äänellä: ‘Saa aloittaa!’

Niissä sanoissa kiteytyi koko ajatus tekemisestä, liikkumisesta ja painonhallinasta. Me kaikki saamme aloittaa silloin kun haluamme. Me kaikki olemme vapaita tekemään omat päätöksemme muista riippumatta. Mutta ennen kaikkea suhtautumisen painonhallintaan ja terveyden ylläpitämiseen pitäisi tai paremminkin saisi olla tuo: me saamme ylläpitää omaa terveyttä, me saamme hallita painoamme ja me saamme liikkua. Liian monesti ajatuksemme on: meidän pitää mennä lenkille. Maanantaina pitää aloittaa laihdutuskuuri. Mitä, jos kuitenkin saisimme syödä terveellisesti, koska meillä on täällä siihen mahdollisuus tai lähtisimme leikkipuistoon treenaamaan lapsiemme kanssa, koska Suomessa, jos jossain, liikkuminen on tehty helpoksi… myös lapsien kanssa.

Nelivuotiaan viisaudella: tänään me saamme aloittaa! =)

Automaattiohjaus ja tietoinen syöminen

Miten se voikin olla niin vaikeaa löytää sitä omaa TERVEELLISTÄ rytmiä? Moni on tässä tällä viikolla tuskaillut sen kanssa, että ekat kaksi viikkoa menee aina ihan helposti ja sitten sitä lipsutaan vanhoihin tapoihin. Yleisesti ottaen elämäntapojen muuttaminen on vaikeaa, koska suurin osa niistä on laitettu automaattiohjaukselle.

Automaattiohjaus

Meillä on elämää ylläpitäviä toimintoja, kuten syöminen, joiden tulee toimia silloinkin kun mikään muu ei toimi ja ilman tietoista ajattelua. Näitä hoitamaan on oma aivojen alue.  Sieltä määräytyy se mikä ärsyke aiheuttaa millaisen reaktion ja mitkä tavat tulevat milloinkin päälle. Me syömme fysiologiseen tarpeeseen eli nälkään, mutta myös psyykkiseen nälkään ja tavan vuoksi. Suurin osa näistä kolmesta syömisen laukaisevasta tekijästä ovat automaattiohjauksella. Kun syöminen on automaattiohjauksella tulee syötyä mitä sattuu ja milloin sattuu kuten ehkä silloin aina ennenkin.

Tietoinen syöminen

Tietoinen syöminen ei ole laihdutusmenetelmä, mutta se voi toimia myös sellaisena. Sen tarkoitus on herättää kuuntelemaan omaa kehoa ja sen viestejä sekä tunnistamaan nälän eri tyypit. Se voi olla myös avain helpompaan syömisen hallintaan. Kun tulet tietoiseksi siitä, mitä kehosi viestii, miltä musta nyt tuntuu ja mitä ympäristön ärsykkeet minulle tekevät, on helpompi päästä siihen tilanteeseen, että valitsee mitä tekee. Ja valitsemisestahan elämäntapamuutoksessa on kyse.  Tietoisessa syömisessä on laihdutuskuuriin se ero, että sen tarkoitus on vain tiedostaa. Se ei pakota valitsemaan tiettyä ruokaa vaan sen avulla tullaan vain tietoisiksi siitä mitä valitaan. Tietoinen syöminen voi siis auttaa oikean ruokavalion ylläpitoa.

Oikea ruokavalio

Kun tekee itselleen tai ostaa joltain muulta ruokavaliota, tulee huomioida muutama asia. Ensinnäkin pitää tietää, mitä haluaa. Itse teen lähinnä elämäntapamuutoksia myös ruokavalion suhteen, joten puhun nyt vain sellaisista ruokavalioista, joiden on tarkoitus kestää elämää. Jos haluaa hallita ruokavaliotaan pitkällä tähtäimellä, niin kannattaa miettiä ensin omat mieliruoat, inhokkiruoat, mistä on valmis luopumaan ja mistä ei. Pitää myös miettiä, mitkä ruoka-aineet tuntuvat omassa kehossa hyvältä ja mitkä eivät. Olennaista on myös se tykkääkö laittaa ruokaaja mitä sairauksia sinulla on. Kun nämä on selvillä voi alkaa koostaa ruokavaliota sillä tavalla, että ensin kirjaa syömisiään ylös ja sitten tekee uuden suunnitelman, joka on aluksi melko lähellä sitä vanhaa ruokavaliota. Täyskäännöksiä ei yleensä jakseta kauhean pitkään pitää yllä. Kaikista tärkein kysymys on kuitenkin se, voisinko kuvitella vielä viiden tai kymmenen vuoden päästä syöväni tällä tavalla?

Tekemistä ja tiedostamista

Kun sinulla oma räätälöity ruokavaliosi ja olet oppinut tiedostamaan omat reaktiosi eri tilanteissa, voit vain tehdä ja toteuttaa. Tiedostaminen auttaa sinua pysymään kiinni ruokavaliossasi ja hyvä ruokavalio takaa sen, että tekeminen ei ole liian vaikeaa tai kuluta liikaa aikaa muilta askareilta. Kun sitten teet tätä riittävän kauan, siitä alkaa muodostua uusi rutiini. Kun uusi rutiini on saatu isutettua,  kertoo seuraava elämäsi kriisitilanne, oletko saanut muutettua automaattisia ajatuksiasi syömisen suhteen.

Tsemppiä!

Anu

PS: Jos tarvitset apua oman ruokavaliosi suunnittelussa tai tietoisen syömisen alkuun panemisessa ota minuun yhteyttä: anu.kosonen@pirteeks.fi tai 0403639287.

Laiduntamista?

Lehmät laiduntaa…

Englannin kielessä käytetään lihavuusleikkauksissa käyneiden uudelleen lihoneiden potilaitten kohdalla termiä grazing mikä tarkoittaa laiduntamista suomeksi. Mielestäni tämä kertoo asian paremmin kuin napostelu. Pääsääntöisesti eläimet, joiden suolisto on suunniteltu sulattamaan suuria määriä selluloosaa ja muita sellaisia kuituja, joita me ihmiset emme pysty sulattamaan laiduntavat. Lehmät, hevoset, antiloopit jne laiduntavat. Niiden pitää kerätä tarpeeksi ruohoa päivän aikana tyydyttämään energian tarpeensa. Ne siis syövät lähes jatkuvasti ollessaan hereillä. Tarvitseeko ihmisen laiduntaa? Ei todellakaan. Meidän ruokavaliomme on paljon energiarikkaampi ja muutenkin suolistomme erilainen kuin edellä mainituilla nelijalkaisilla ystävillämme.

Laiduntaessa nälkä häviää ja himo pahenee

Kun ihminen laiduntaa, näläntunne katoaa. Sitä ei voi tulla, koska suussa on koko ajan jotain ja mahalaukku on puolillaan koko ajan. Myöskään kylläisyyshormonit eivät pääse toteuttamaan itseään samoista syistä. Kun laidunnetaan oikein sokeripitoisilla limuilla tai herkuilla heittelevät verensokerikin siihen malliin, että sokerihimo on pahimmillaan koko päivän.

Säännöllisyyttä laiduntamisen tilalle

Laiduntamisesta eroon pääseminen voi olla joskus työlästä, jos siitä on tehnyt itselleen tavan, jolla viihdyttää itseään tai millä hoitaa omia tunnekuohujaan. Helpointa on kun aloittaa kunnon aamupalalla ja miettii siitä sitten miten usein olisi minulle sopivaa syödä. Kokeilee kahden viikon ajan ja voilá himot ovat poissa ja normaali näläntunne on palannut. Ranskalaisilla tämä säännöllisyys on joskus viety äärimmilleen ja vasta nyt kun hampurilaiset ja muuta hapatteet ovat alkaneet vallata myös ranskalaista keittiötä, on lihavuudesta alkanut tulla samanlainen ongelma kuin muualla. Valitse siis sopiiko sinulle kolme ateriaa päivässä vai kuusi. Ja ala syömään vain niinä aikoina. Seuraa tuloksia ja koe positiivinen yllätys kun myös vireystasosi nousee säännöllisen syömisen myötä.

Tsemppi alkavaan viikkoon!

Päätös, tavoite, suunnitelma ja toteutus!

Halu

Se voi oikeasti olla helppoa. Pitää vain tietää mitä haluaa ja päättää tehdä se. Olen sata kertaa sanonut luennoillani, että jos oikeasti haluat saada sen unelmiesi vartalon sinä voit sen saada, mutta tähän asti et ole sitä todella halunnut. Tämä herättää aina närää. Mutta se on totta. Niin kuin sekin, että kaikilla on omat elämäntilanteensa ja ongelmansa kroppansa kanssa. Kun oikeasti haluaa jotain, sen saa. Jos joskus halusit perhettä tai opiskelupaikkaa tai työpaikkaa, teit kaikkesi saadaksesi sen vai mitä? Voi olla, että et pystynyt saamaan lapsia, mutta jos todella halusit niitä, adoptoit. Ymmärrättekö yskän? Ensin pitää siis haluta.

Päätös

Haluaminen yksinään ei riitä. Sen jälkeen pitää päättää toteuttavansa sen mitä haluaa. Nyt on se päivä eikä ensimaanantaina. Lykkääminen ei tule auttamaan ketään eikä viemään mitään eteenpäin.

Tavoite

Kun on päättänyt toteuttavansa haaveensa, niin sitten pitää asettaa tavoite. Sen pitää olla jokin konkreettinen asia. Kilomäärä, kilpailu, senttejä, päivämäärä… Mikä tahansa mikä sinua itseäsi motivoi ja minkä voi mitata jollain tapaa.

Suunnitelma

Kun tavoite on selvillä pitää tehdä hyvä suunnitelma. Suunnitelmaan kuuluu välitavoitteet ja konkreettiset asiat mitä aioit tehdä. Tavoitteesta riippuen se voi olla treenien aikataulutusta ja ohjelmointia, lääkärissä käyntiä, tukihenkilöiden tai valmentajien tapaamisia, ryhmäliikuntaa tai luentoja, ruokaohjelmien laatimista, motivaatiovalmennusta, tekemättömien tehtävien alta pois hoitamista, kalenterin siivousta eli siis mitä vaan mikä kuuluu siihen sinun projektiisi.

Hyvä suunnitelma myös kestää sen, että sitä noudatetaan 80 prosenttisesti. Suunnitelmaa voidaan myös joutua muuttamaan matkan varrella ja siihen pitää henkisesti varautua. Se kuitenkin takaa sen, että silloinkin kun motivaatio ei meinaa riittää, on siinä helppo pysyä kun se on tehty sinun itsesi näköiseksi.

Maalissa

Kun tavoite on saavutettu, ja trust me sinä kyllä pääset sinne, niin sitten pitää miettiä, että mitä minä nyt haluan ja aloittaa alusta. =)

Taukohuonekulttuurin on muututtava!

Älä ole SE TYYPPI!

Kuinka monen työpaikalla on se tyyppi, joka tuputtaa pullaa ja keksiä? Voithan sä vielä yhden ottaa tai ei se yksi pulla mitään kaada… Tai kuinka monella työpaikalla keskitytään lounaalla ja kahvitauolla juttelemaan omista kiloista tai laihduttamsista (valitettavan usein suklaakeksin murut suupielissä)? Entä ne kaikki synttäri-, nimppari-, juhlapyhä- ja palaveripullat? Ja lomapullat! Pointti varmaan menee perille.

Ihan vaan pari juttua

Tässä voisi ilkeästi sanoa, että eihän kukaan sitä pullaa sun suusta alas työnnä ja se on totta, mutta pari pointtia kumminkin:

1. Kun ympäristössä ei ole houkutuksia on niihin vaikeampi langeta. Lue tyhjästä kahvihuoneesta on paha löytää mitään suuhun pantavaa. Ei siis tarvetta tahdonvoimalle.

2. Stressaantuneena syömisenhallinta heikkenee ja kun lisäät tähän soppaan vielä väsymyksen niin tahdonvoimasta ei ole enää tietoakaan. Automaattiset ajatukset syömisestä ottaa ohjat käteen ja silloin eläin vie ihmistä eikä toisin päin. Hallitse siis stressiäsi ja väsymystäsi, ja varmuuden vuoksi, koska se stressinhallinta kuitenkin joskus pettää, pidä se kahvihuone vapaana herkuista.

3. Älä ole ruoka/herkkuterroristi. Jos haluat syödä mitä sattuu, tee se ihan itseksesi. Ei sitä tarvitse kaikille tarjota. Tai jos olet super nipo omien syömisiesi kanssa niin sitäkään ei tarvitse ulottaa muihin. Ketä oikeasti kiinnostaa toisten kommentit omasta syömisestään? Jos joku pyytää apua, anna sitä. Jos ei, puhu vaikka säästä. Ei ole sinun asiasi tuputtaa kenellekään ruokaa tai avautua toisen ruokailutottumuksista.

4. Mitä enemmän puhut ruoasta ja laihduttamisesta niin sitä enemmän myös stressaat siitä ja ajattelet sitä. Ei taida olla sattumaa, että usein ne ihmiset, jotka niin sanotusti voivat syödä mitä vaan eivät ole kiinnostuneita ruoasta eivätkä ajattele sitä koko ajan. Tiedäthän sen kolmion, jossa on ajatukset, tunteet ja teot kolmion kärjissä. Näistä helpointa taitaa olla ohjata omia ajatiksiaan ja tekojaan. Älä siis ajattele koko ajan ruokaa ja syömistä. Keskity johonkin olennaiseen. Vaikka työhön.

5. Jos aina kahvipöydässä valitat kilojasi… kaikki kyllästyvät tai ovat kohtalotovereitasi. Taitaa olla siis asiat aika hyvin kun mistään muusta ei voi valittaa? Älä siis valita, tee jotain. Ole ratkaisukeskeinen. Jos ongelma on ylipaino, ratkaise se. Keinoja on vaikka muille jakaa. Minäkin voin auttaa.

6. Ruoka ei ole rakkautta. Ulkomailta voi lähettää postikortin. Ei niitä Belgialaisia suklaita joka kerta kannata raahata sinne kaikkien syötäväksi.

7. Palavereissa kaikki pysyisivät paljon fressimpinä kun tarjolla olisi hedelmiä ja välipalana vaikka marjarahkaa lähdeveden kera. Ajattele sitä. Lyhempiä palavereja, pirteämpiä ihmisiä (lue kenelläkään ei nouse savua korvista) ja parempia päätöksiä. Maailma voi vielä pelastua. =)

Ettei ihan vaan mene paasaamiseksi, sopikaa yhdessä:

  • herkkuja ei jätetä pöydälle esille, vaan laitetaan aina kaappiin, kun niitä on syöty.
  • herkkuja ei säilötä kilokaupalla taukohuoneeseen.
  • vain yhtenä päivänä viikossa herkutellaan iltapäiväkahvilla (esim. perjantaina). Ajatelkaa, joulun konvehteja voisi vieläkin olla jäljellä, jos olisi avattu vain yksi rasia aina perjantaina ja syöty se kohtuudella loppuun.
  • matkoilta tultaessa ei tuoda ruokatuliaisia, juhlapäivinä tuodaan jotain terveellistä tai mennäänkin lounaalla syömään paremmin.
  • keittiön hätävarat: tonnikalaa, näkkileipää, puuropusseja, ananasta, pähkinöitä, proteiinijauhetta tai – patukoita, ehkä myös rahkaa tai raejuustoa ja hedelmiä. Ihan vaan ylitöiden varalta tai jos joltain on jäänyt eväät kotiin.

Tulikohan tämä nyt selväksi? =)

Tekemistä, ei vain haaveilua.

Tekeminen. Viikon teema.

Tämän viikon teema on selvästi TEKEMINEN. Meillä kaikilla on asioita, jotka roikkuvat tai joista haaveilemme. Oli se sitten mitä tahansa, niin pitäisi ehkä TEHDÄ sille asialle jotain. Aloittaa, TEHDÄ jotain ja jatkaa TEKEMISTÄ.

Tekeminen. Mitä haluat?

Ensin pitää tietää mitä haluaa. Tiedätkö sinä mitä haluat? Minä tiedän.  Jos et tiedä, kysy itseltäsi kunnes tiedät. Haluatko olla 10 kiloa kevyempi, juosta maratonin, saada enemmän rahaa, olla parisuhteessa, erota tai saada paremman työpaikan? Olisi se sitten mitä tahansa, niin ensin pitää tietää mitä haluaa ja sitten alkaa TEKEMÄÄN asialle jotain.

Tekeminen. Miten alkuun?

Kun sitten tiedät mitä haluat, pitää alkaa miettimään miten pääset sinne. Tunnetko jonkun, joka on jo siellä minne haluat mennä. Katso mitä he TEKEVÄT. Voitko TEHDÄ samalla lailla? Voitko tutustua ihmisiin, jotka ovat jo TEHNEET sen mitä haluat TEHDÄ. Voitko päästä heidän oppiinsa? Hae tietoa ja oikeita ihmisiä ympärillesi. Jos tavoitteesi on laihduttamisessa tai treenaamisessa, kokeile mikä sopii sinulle. Se mikä sopii minulle ei välttämättä sovi sinulle nyt.  Oman kehon ja intuition kuuntelu on tärkeää, mutta koko ajan pitää olla valmis oppimaan itseään paremmilta.

Tekeminen. Jatka, jatka, jatka ja jatka.

Kun tiedät mitä TEHDÄ, pitää aloittaa TEKEMINEN. Ja pitää jatkaa TEKEMISTÄ. Siis pidempään kuin vain sen kaksi viikkoa. Pitää jatkaa viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen. Jos jokin ei toimi, se TEKEMINEN pitää lopettaa, mutta aloittaa sitten uusi TEKEMINEN asian hyväksi. Aina voi aloittaa uudestaan. Niin kauan pitää jatkaa TEKEMISTÄ ja kokeilemista kunnes se tuottaa tulosta. Koskaan ei saa luovuttaa. Eikä varsinkaan lopettaa TEKEMISTÄ ensimmäisen kahden viikon kuluttua!

Tekeminen. Perillä.

Kun olet päässyt perille, pitää TEKEMISTÄ jatkaa edelleen. Koska mitkään saavutet edut eivät säily, ilman TEKEMISTÄ. Ja jos säilyvät, niin silloin on todella mestari siinä mitä TEKEE. Ja silloin voi aloittaa jonkun toisen TEKEMISEN. Vierivä kivihän ei sammaloidu ja on parempi yrittää ja epäonnistua kuin olla yrittämättä ollenkaan.

TEKEMÄÄN siitä! Mäkin meen vielä. =)

Elämän pitää olla nautintoakin.

Nautintoa syömisestä ja elämästä

Kaiken tämän fitness-  innostuksen keskellä tuntuu tärkeimmältä selvästikin se kenellä näkyy sixpack ja kuka on voittanut mitkäkin bikinikisat. Mitä tapahtui maailman rauhalle ja nälänhädän lopettamiselle? Onko kaikilta unohtunut yhteisöllisyys, hyvä olo ja onnellisuus?

Televisiosta tulee yhtä paljon ruoanvalmistusohjelmia kuin laihdutusohjelmiakin. Tiesitkö muuten, että maailmassa alkaa olla jopa enemmän lihavia ihmisiä kuin nälänhätää kärisiviä? Ei siis vielä ole pulaa ruoasta, on vain logistinen ongelma sen kanssa mitä mistäkin saa. No pointti on kuitenkin se, että ruoka- ja laihdutusohjelmat ovat viihdettä ja ne on tarkoitettu keräämään mahdollisimman paljon katsojia sekä myymään oheistuotteita. Lihavuus ja nälänhätä taas ovat molemmat todellisia ongelmia, jotka oikeasti ahdistavat ihmisiä. Myös fitness – maailma ahdistaa monia. Minun mielestäni ihmisen ei tarvitse mielettömästi muokata omaa kehoaan. Sanon näin vaikka olen itsekin tehnyt sitä. Keho ei kuitenkaan ole koko ihminen. Kukaan ei tule onnelliseksi pelkästään sixpackistä.

Huomaan usein työssäni, että laihdutusohjelmat ja tolkuton fitness-hype ohjaavat ihmisiä järjettömiin tavoitteisiin ja kauheaan rääkkiin. Muutos parempaan voidaan tehdä myös toisella tavalla rauhallisemmin ja ilman kovaa suorittamista. Jos et ole mikään liikuntahirmu, niin voit ihan hyvin laihduttaa muokkaamalla ruokavaliotasi paremmaksi. Kyllä se paino putoaa niinkin. Ei ehkä samaa tahtia kuin jos liikkuisit, mutta putoaa kuitenkin.

Kotona tehtävässä laihduttamisessa tärkeintä on tasapaino perheen, työn ja itsestä huolehtimisen välillä. Jos on remontti päällä ja töissä kauhea kiire, ei ehkä kannata tavoitella 10 kilon painon pudotusta kuussa vaan ehkä vain pitää se paino siinä missä se on juuri nyt. Joku kutsuu tätä sitkun elämäksi, mutta minä kutsun sitä vaan silkaksi järkevyydeksi. Keho ei kestä loputtomasti stressiä vaan sen pitää levätäkin joskus. On siis helpompaa laihduttaa kun elämässä on asiat edes jotenkin mallillaan.

Sitten pitäisi muistaa se nautinto. Terveellinen ruoka voi olla hyvääkin ja parhaimmillaan se on nautinto, joka palkitsee myös sillä syömisen jälkeisellä ololla. Kun ruoka on hyvää ja nautinnollista on ruokavaliomuutos helpompi toteuttaa.

Liikunnan pitäisi myös olla kivaa. Toinen tykkää vuorikiipeilystä ja toinen tanssista. Ihan sama möyriikö vaikka koko päivän kukkamaassa, kunhan vaan tekee jotain mikä on mielekästä ja joka aktivoi kehoa. Ihan parasta on, jos vielä tekee mielekästä työtä ja on naimisissa ihanan kumppanin kanssa… no maailma ei aina ole ihan täydellinen. =)

Pointtina tällä äärettömän poukkoilevalla tekstillä on siis se, että kun teet asioita, joita tykkäät oikeasti ja tekoja, jotka kunnioittavat omaa kehoasi, voit paremmin ja painonhallintakin on helpompaa. Meillä on vain yksi elämä ja siitä pitäisi pystyä nauttimaan. Jos haluat laihduttaa, tee se elämäntapamuutoksena. Innostu, päätä, palkitse itseäsi, usko omaan tekemiseesi ja nauti myös siitä matkasta uuteen hyvään oloon. Nauti omista tuloksistasi. Äläkä ole liian ankara itsellesi, muista että et ole pelkkä kehosi.