Avainsana-arkisto: raskaus

Osa-aikasairasloma?

Olen nyt osa-aikaisesti sairaslomalla. Olotila on paranemaan päin, mutta saliohjaukset tekevät vielä tiukkaa ja kauhean montaa tuntia ei päivässä vielä jaksa töitä tehdä. Raskauteni on ottanut kovemmin kuin olisin voinut edes kuvitella. Huippukuntoni on laskenut rapakuntoiseksi ja jaksaminen on ollut kortilla.

Kaikista vaikeinta tässä kaikessa on ollut se, että lähes yliaktiivisuuteen taipuvainen minäni on joutunut taipumaan sohvaperunaksi. Pahimmassa vaiheessa olisin halunnut keskeyttää koko raskauden tai vain vajota pois. Toimettomuuteni ja paha olo, jonka takia jouduin siihen, johtivat lieviin masennusoireisiin. Niin ja olihan siinä vähän muitakin stressitekijöitä… niin monta muutosta, että en itsekään tajunnut niitä olevan niin paljon ennen kuin luettelin niitä yhtä haastattelua varten. Monet näistä muutoksista ovat olleet sellaisia mistä olen aina unelmoinut. Muutto maalle ihanan miehen luokse ja hevosten saaminen kotiin sekä tietenkin tuleva perheenlisäys. Unelmat eivät kuitenkaan aina toteudu siten kuin on ajatellut niiden tapahtuvan. Joskus saa sitä mitä haluaa ja saa sen ylimääräisen kuorman kera. Ihan kuin minulta kysyttäisiin, haluatko todella tätä. Jos haluat, mitä sitten aiot tehdä näille edessäsi oleville esteille. Luovutko unelmastasi vain koska se onkin vaikeampaa kuin olit sen kuvitellut olevan?

Pienenä tyttönä unelmoin omasta hevosesta ja katselin aikuisia naisia hevostensa kanssa kaihoten enkä mitään muuta halunnut kuin omaa hevosta. Myöhemmin unelma muuttuu omaksi paikaksi, jossa se hevonen voisi asua muutaman kymmenen metrin päässä minusta. Nyt kun minulla on se kaikki, en muista aina iloita siitä. Onneksi hevoseni pudottaa minut maanpinnalle ja nostaa minut takaisin unelmaani, joka kerta kun nousen sen selkään.

Nämä asiat eivät ole tulleet ilmaiseksi. Oman hevosen takia olen joutunut luopumaan monesta shoppailureissusta ja tekemään koko elämäni ajan töitä. Sitä mitä on ollut tarjolla, ei aina sitä mitä olisin halunnut. Aikaisia aamuheräämisiä on ollut enemmän kuin pystyn muistamaan, mutta onneksi auringon nousun aikaan onkin kauneinta ja hevosten hiljainen rouskutus on lähellä valaistumista.

Nyt olen joutunut luopumaan omasta unelmakropastani saadakseni perheen. Samalla meinasin luopua myös mielenterveydestäni, koska en kyennyt töihin enkä jaksanut välittää mitä ympärillä tapahtuu. Syyllisyys omasta kykenemättömyydestä on ollut välillä kova. Siis eihän tämän maailman terveysintoilijat ja personal trainerit koskaan väsy. Eihän? Me olemme kuitenkin myös vain ihmisiä ja joskus elämä heittää enemmän kuin yksin jaksaa kantaa. Neljä kuukautta on mennyt enemmän tai vähemmän kotona märehtiessä ja potiessa. Nyt kun olo alkaa helpottaa ja kykenen jo vähän tekemään hommia tunnen, että vaikka vielä on pitkä matka edessä, niin tämä kannattaa. Minulla on ihana mies, hevoset kotona, maailman parhaat asiakkaat ja paras työ, mutta ennen kaikkea tulen kohta äidiksi. Treenaamaan pääsen ja ehdin kyllä. Unelmakroppani saan takaisin viimeistään sitten kun tämä kääpiö on syntynyt. Nyt vain salaa haaveilen, että pääsisin takaisin salille jo ennen synnytystä.

Olen varmasti tuottanut joillekin pettymyksiä tänä aikana. Se ajatus tuntuu itsestä pahalta, mutta en voi sille enää mitään ja pyydän anteeksi niiltä, jotka ovat kokeneet näin. Toivon heille kaikkea hyvää ja suuria onnistumisia. Samalla toivon, että nämä kokemukset ovat tehneet minusta jälleen kerran paremman ohjaajan, että ymmärtäisin paremmin miltä tuntuu kun elämä heittelee.

Kiitän jälleen kerran kaikkia ymmärryksestä ja tuesta. Ne ovat olleet todella tärkeitä. Kiinalaisen sananlaskun mukaan ei ole väliä sillä kuinka monta kertaa kaatuu, vaan sillä kuinka monta kertaa nousee ylös. Upeaa maanantaita kaikille!

Raskaus ei ole sairaus, mutta se voi olla yhtä helvettiä.

Edellisestä kirjoituksesta on nyt päässyt vierähtämään liian pitkä aika. Joulukin tuli ja meni. Samoin tammikuun aloitusryntäys. Elämällä on taipumus heitellä eteemme erilaisia koetinkiviä ja tietenkin myös niitä ihania yllätyksiä. Taisin yhdessä viimeisimmistä kirjoituksistani hehkuttaa mitä kaikkea on tapahtunut viime vuoden aikana ja oh boy, mikä vuosi se olikin. Loistovuosi siis, jolloin kannettiin paljon hedelmää aikaisemmin tehdystä työstä. Varsinkin kun vuoden vielä kruunasi ilouutinen, että olen raskaana.

Se oli täystyrmäys. Alun ilon jälkeen pahoinvointi alkoi viikolta viisi. Sen jälkeen olen maannut sohvalla ja katsonut telkkaria. Olen käynyt läpi kaikki pahoinvoinnin kuviot plus ihan järkyttävän säryn mahassa, kun vatsalihakset ovat taistelleet oman olemassa olonsa puolesta. En tiennyt, että raskaus voi olla tälläistä. Olin kyllä kuullut aikaisemmin, että jotkut ovat joutuneet sairaalaan, mutta mitään sen kummempaa tietoa minulla ei ollut tästä niin kutsusta ‘aamupahoinvoinnista’.

Nyt kun voimani alkavat vähän palaamaan ja  pahoinvointi väistymään, joudun toteamaan sen karun tosiasian, että olen menettänyt lähes kaiken sen lihasmassan, jota olen vuosien varrella treenien myötä itseeni saanut kerättyä. Toki minussa vieläkin on lihaksia, se mitä tarvitsen olemassa oloon, mutta olen huonommassa kunnossa kuin olen ikinä ollut. Kahden kuukauden totaalilepo on hyvin tehokas keino hävittää lihasmassaa.

Siitä pääsemmekin asiaan. Olen usein jutellut ihmisten kanssa raskauden jälkeisistä muutoksista… aineenvaihdunta on hidastunut ja lihoo helpommin. Ei ole mitään rakettitiedettä miksi näin käy. Asiat eivät ole aina ihan näin suoraviivaisia, mutta tässä vähän osviittaa siitä, miksi niin käy.

  • Ensimmäiseksi, jos raskaus ei vaikuta joka päiväiseen elämään, voi liikkua ja urheilla sen mukaan mikä tuntuu itsestä hyvältä. Vauva kyllä laittaa kapuloita rattaisiin, jos sen ja kehon mielestä tekee liikaa. Raskaana ollessa on kuitenkin hyvä liikkua niin paljon kuin pystyy. Näin säilyy parempi vireystaso, mikä näkyy myös synnytyksen jälkeen, ja samalla säilyy se kallisarvoinen lihasmassa, joka on ainoa kudoksemme, jonka avulla voimme vaikuttaa perusaineenvaihduntaamme edes vähän.
  • Toiseksi ruokaa ei pidä syödä kahden edestä. Energian tarve lisääntyy vasta viimeisellä kolmanneksella eikä silloinkaan niin paljon, että voi syödä kahden edestä. Laadukasta ruokaa silloin kun pystyy sitä syömään ja muuten mitä vaan pystyy syömään. =) Ja tietenkin on hyvä ottaa tarvittavat lisäravinteet purkista, jos syöminen jää kovin vähälle huononolon takia tai jos niille on muuten tarvetta.
  • Komanneksi, kun lapsi syntyy on todennäköistä, että liikunnallisesti aktiivinen nainen on menettänyt jonkin verran lihasmassaansa, koska lepoa tulee joka tapauksessa viimeistään viimeisillä viikoilla. Jos lihasmassaa on menetetty, myös perusaineenvaihdunta on pienempi. Imetyksen aikana imetys saattaa kuitenkin vielä paikata tätä muutosta.
  • Neljänneksi, syntymän jälkeen monet ovat liian väsyneitä tai liian kiinni lapsessaan huomatakseen hoitaa myös itseään. Mitä nopeammin synnytyksen jälkeen pääsee takaisin kiinni säännölliseen liikuntaan sen parempi.  Aika usein pienten lasten äidit hoitavat lapsen tai lapsia myös iltaisin, kun isä käy treenaamassa… Miksi näin? Ihan yhtä hyvin isä voi hoitaa lapsia sillä aikaa kun äiti treenaa. Sopikaa vuoroista, kannustakaa toisanne liikkumaan, käykää yhdessä kärrylenkeillä ja hyödyntäkää lasten leikkejä liikkumiseen. Liikunta on ainoa keino saada menetetty lihasmassa takaisin synnytyksen jälkeen. Se myös aktivoi aineenvaihduntaa, parantaa mielialaa, antaa hetken omaa aikaa, vähentää väsymystä jne.
  • Jos liikunta ei kuitenkaan syystä tai toisesta onnistu, niin silloin pitää muistaa, että ei voi syödä enää kahden edestä eikä edes välttämättä yhtä paljon kuin ennen raskautta.
  • Ja sanomattakin on selvää, että pitää panostaa laadukkaaseen ruokaan ja riittävään uneen. Lapsen ehdoilla tietenkin. Mutta mitä paremmin äiti syö sitä paremmat eväät hän antaa lapselleen imetyksen aikana.

Raskauden aikana on kaikista tärkeintä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan, lopettaa tupakan poltto ja alkoholin juominen, liikkua, levätä ja syödä hyvin. Raskauden jälkeen äidin tulee huolehtia myös itsestään, vaikka se voikin olla vaikeaa.

Kiitos vielä kaikille ihanille asiakkaille ymmärryksestä ja joustosta tämän oman kamppailuni kanssa. Olette kaikki loistotyyppejä!