Avainsana-arkisto: ravitsemuspsykologia

Laiduntamista?

Lehmät laiduntaa…

Englannin kielessä käytetään lihavuusleikkauksissa käyneiden uudelleen lihoneiden potilaitten kohdalla termiä grazing mikä tarkoittaa laiduntamista suomeksi. Mielestäni tämä kertoo asian paremmin kuin napostelu. Pääsääntöisesti eläimet, joiden suolisto on suunniteltu sulattamaan suuria määriä selluloosaa ja muita sellaisia kuituja, joita me ihmiset emme pysty sulattamaan laiduntavat. Lehmät, hevoset, antiloopit jne laiduntavat. Niiden pitää kerätä tarpeeksi ruohoa päivän aikana tyydyttämään energian tarpeensa. Ne siis syövät lähes jatkuvasti ollessaan hereillä. Tarvitseeko ihmisen laiduntaa? Ei todellakaan. Meidän ruokavaliomme on paljon energiarikkaampi ja muutenkin suolistomme erilainen kuin edellä mainituilla nelijalkaisilla ystävillämme.

Laiduntaessa nälkä häviää ja himo pahenee

Kun ihminen laiduntaa, näläntunne katoaa. Sitä ei voi tulla, koska suussa on koko ajan jotain ja mahalaukku on puolillaan koko ajan. Myöskään kylläisyyshormonit eivät pääse toteuttamaan itseään samoista syistä. Kun laidunnetaan oikein sokeripitoisilla limuilla tai herkuilla heittelevät verensokerikin siihen malliin, että sokerihimo on pahimmillaan koko päivän.

Säännöllisyyttä laiduntamisen tilalle

Laiduntamisesta eroon pääseminen voi olla joskus työlästä, jos siitä on tehnyt itselleen tavan, jolla viihdyttää itseään tai millä hoitaa omia tunnekuohujaan. Helpointa on kun aloittaa kunnon aamupalalla ja miettii siitä sitten miten usein olisi minulle sopivaa syödä. Kokeilee kahden viikon ajan ja voilá himot ovat poissa ja normaali näläntunne on palannut. Ranskalaisilla tämä säännöllisyys on joskus viety äärimmilleen ja vasta nyt kun hampurilaiset ja muuta hapatteet ovat alkaneet vallata myös ranskalaista keittiötä, on lihavuudesta alkanut tulla samanlainen ongelma kuin muualla. Valitse siis sopiiko sinulle kolme ateriaa päivässä vai kuusi. Ja ala syömään vain niinä aikoina. Seuraa tuloksia ja koe positiivinen yllätys kun myös vireystasosi nousee säännöllisen syömisen myötä.

Tsemppi alkavaan viikkoon!

Päätös, tavoite, suunnitelma ja toteutus!

Halu

Se voi oikeasti olla helppoa. Pitää vain tietää mitä haluaa ja päättää tehdä se. Olen sata kertaa sanonut luennoillani, että jos oikeasti haluat saada sen unelmiesi vartalon sinä voit sen saada, mutta tähän asti et ole sitä todella halunnut. Tämä herättää aina närää. Mutta se on totta. Niin kuin sekin, että kaikilla on omat elämäntilanteensa ja ongelmansa kroppansa kanssa. Kun oikeasti haluaa jotain, sen saa. Jos joskus halusit perhettä tai opiskelupaikkaa tai työpaikkaa, teit kaikkesi saadaksesi sen vai mitä? Voi olla, että et pystynyt saamaan lapsia, mutta jos todella halusit niitä, adoptoit. Ymmärrättekö yskän? Ensin pitää siis haluta.

Päätös

Haluaminen yksinään ei riitä. Sen jälkeen pitää päättää toteuttavansa sen mitä haluaa. Nyt on se päivä eikä ensimaanantaina. Lykkääminen ei tule auttamaan ketään eikä viemään mitään eteenpäin.

Tavoite

Kun on päättänyt toteuttavansa haaveensa, niin sitten pitää asettaa tavoite. Sen pitää olla jokin konkreettinen asia. Kilomäärä, kilpailu, senttejä, päivämäärä… Mikä tahansa mikä sinua itseäsi motivoi ja minkä voi mitata jollain tapaa.

Suunnitelma

Kun tavoite on selvillä pitää tehdä hyvä suunnitelma. Suunnitelmaan kuuluu välitavoitteet ja konkreettiset asiat mitä aioit tehdä. Tavoitteesta riippuen se voi olla treenien aikataulutusta ja ohjelmointia, lääkärissä käyntiä, tukihenkilöiden tai valmentajien tapaamisia, ryhmäliikuntaa tai luentoja, ruokaohjelmien laatimista, motivaatiovalmennusta, tekemättömien tehtävien alta pois hoitamista, kalenterin siivousta eli siis mitä vaan mikä kuuluu siihen sinun projektiisi.

Hyvä suunnitelma myös kestää sen, että sitä noudatetaan 80 prosenttisesti. Suunnitelmaa voidaan myös joutua muuttamaan matkan varrella ja siihen pitää henkisesti varautua. Se kuitenkin takaa sen, että silloinkin kun motivaatio ei meinaa riittää, on siinä helppo pysyä kun se on tehty sinun itsesi näköiseksi.

Maalissa

Kun tavoite on saavutettu, ja trust me sinä kyllä pääset sinne, niin sitten pitää miettiä, että mitä minä nyt haluan ja aloittaa alusta. =)

Kiltit tytöt EI laihdu!

Kiltteys ei aina ole hyvästä

Voipi olla, että olen paasannut tästä asiasta jo aikaisemminkin. Ei nyt pysty muistamaan. Mutta tämä on ajankohtaista aina. Naiset ovat sitten vaan ihan liian kilttejä pitämään itsestään huolta. Joku muu menee aina vaan edelle. Kiltteydessä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta silloin kun se vaikuttaa negatiivisesti naisen itsetuntoon, painoon, terveyteen, sairauksien hoitotasapainoon tai unen määrään, niin silloin kannattaisi vähän miettiä asioita uudestaan. Kannattaako tosiaan ajaa itsensä burn out – tilaan vain muiden vaatimusten takia? Terveyttä ei mikään korvaa ja se on liian suuri hinta maksettavaksi kiltteydestä.

Hoida itse itsesi ensin ennen kuin hoidat muita

Lentokoneessa sanotaan: Laita happinaamari ensin itsellesi ja auta sitten vasta muita. Gandhi on sanonut, että muutos alkaa aina ensin sinusta itsestäsi. Miten omasta terveydestä huolehtiminen muka eroaa näistä asioista? En usko, että tätä tarvitsee perustella sen enempää.

Kiltteydestä ei tarvitse luopua kokonaan

Kiltti tyttö tekee ilmaiseksi ylitöitä. Kiltti tyttö tekee sitä ruokaa mitä muu perhe syö. Kiltti tyttö ei lähde liikkumaan, koska se ei sovi perheen muihin aikatauluihin. Kiltti tyttö ei laihdu , koska ei viitsi pitää puoliaan esimerkiksi vieraillessaan ystävän luona vaan ottaa kohteliaisuuden takia vielä lisää kakkua.

Tiensä voi valita myös toisin. Voi huomioida muut kysymällä, milloin olisi hyvä aika muulle perheelle antaa aikaa äidille tai vaimolle. Voi tehdä suurimman osan viikkoa sellaista ruokaa mikä sopii itselle ja vaikka perjantaina tehdä koko perheen lempiruokaa. Tai muuttaa arkiruoka vain terveellisempään muotoon. Se joka laittaa ruokaa päättää kuitenkin siitä, mitä kotona syödään. Voi tehdä viikkosuunnitelma kalenteriin, jossa näkyy koko perheen menot ja ÄIDIN liikunnat myös. Voi mennä lenkille, kun lapset ovat uimakoulussa. Voi kertoa ystäville, että laihduttaa ja ettei halua syödä herkkuja. Pitää miettiä omat vaihtoehtonsa ja pitää niistä kiinni. Mielikuvitus on rajana siinä, miten voi itseään hoitaa kiireisissäkin tilanteissa.

Sitten on ne rajat. Missä menee sinun rajasi? Jos luovun tästä, niin minusta tuntuu tältä. Jos luovun vielä tuostakin onko se liikaa ja ajaa minut raivon partaalle. Mitkä ovat ne arvot, joita haluat seurata? Mikä prioriteetti arvoillasi on? Esimerkiksi lapsen sairastuminen ajaa ohitse zumbatunnista, mutta TV-ohjelma tai ystävän puhelinsoitto ei. Itseään pitää arvostaa riittävästi, jotta voi vaatia itselleen lisää aikaa ja tilaa. Kaikilla ihmisillä on parempi olla sellaisen ihmisen läheisyydessä, joka on pirteä ja hyvän tuulinen. Harvoin se kiltti tyttö sitä kuitenkaan on, koska on liian väsynyt välittääkseen asioista.

Minä tiedän parhaiten mikä tekee minut onnelliseksi

Ainainen muista huolehtiminen ja itsensä hylkääminen tuskin tekee ketään onnelliseksi. Jos haluat auttaa ja palvella muita, tee niin, mutta huolehdi itsestäsi ensin. Silloin pystyt huolehtimaan muistakin paremmin. Tee se kuitenkin niin, että se lähtee sinusta itsestäsi eikä ympäristön vaatimuksista. Sen pitää tehdä myös sinut onnelliseksi. Muista ettei kukaan muu osaa sinulle kertoa miten sinun tulisi elää kuin sinä itse. Sinä tiedät itse parhaiten mikä tekee sinut onnelliseksi. Uskalla tavoitella sitä!

Hallinta, hallinnassa, hallinnasta, hallintaan? =)

Hallinta, stressi, odotukset ja kehonkuuntelu

Tällä viikolla (ja kai aikaisemminkin) olen puhunut paljon hallinnasta, stressistä, odotuksista, kehonkuuntelusta ja oikein tekemisestä. Menee ravitsemuksen suhteen ehkä vähän off topikiksi, mutta koen silti, että tällä asialla on merkitystä kun puhutaan nimenomaan syömisen- tai painonhallinnasta. Ja haluan myös muistuttaa asiakkaitani siitä, mistä olemme juuri puhuneet ja ehkä herättää muissa lukijoissa jotain… edes ihan vähän jotain. =)

Hallinta

Mietin pitkään hallinta sanaa. Mitä se oikein tarkoittaa? http://suomisanakirja.fi/hallinta – sivustolta luin seuraavaa:

hallinta

  1. hallitseminen, hallitsemisvalta, valvonta, johto. esim. Maa joutui vihollisen hallintaan. Valtion hallinnassa oleva tuotantolaitos. Alistaa, ottaa, saada jokin hallintaansa. Oik. hallussapito, käyttö, hallussapito-, käyttöoikeus. esim.Oikeus hallintaan mutta ei omistukseen. Hallinnan luovutus.
  2. hallitseminen, hallitsemis-, käsittelykyky, kurissapito
  3. taito, osaaminen. esim. Lihasten hallinta. Hermojen hallinta. Ohjaaja menetti autonsa hallinnan. Sai tilanteen hallintaansa. Riskien hallinta. Pallonhallinta. Tiedonhallinta atk. Täydellinen englannin kielen hallinta.

Kun itse puhun painonhallinnasta haluaisin korostaa, että tarkoitan tämän sanan merkityksistä seuraavia: käsittelykykyä, taitoa ja osaamista. Kurilla ja itsehillinnällä on hyvin vähän tekemistä tässä asiassa. Joskus kyllä, mutta pidemmällä aikavälillä kysymys on oikeista valinnoista, joihin tarvitaan osaamista ja taitoa toimia oikein. Painonhallinnassa kyse on myös usein käsittelykyvystä. Kun esimerkiksi pysähdytään kiireessä kaupassa karkkihyllyn edessä pitää miettiä miksi minä haluan tätä, haluanko oikeasti tätä ja mitä sitten tapahtuu, jos en ostakaan tätä. Pitää valita lyhyen ja pitkän nautinnon välillä.  Pitää pystyä käsittelemään ne tunteet, mitä on syömällä turruttanut.

Meille uskotellaan, että voimme olla hallinnassa kaikista asioista. Näin ei suinkaan ole. Me voimme tehdä vain parhaamme ja uskoa ja toivoa, että se riittää haluamamme tuloksen saavuttamiseksi. Usein se riittääkin ja asiat on hyvin. Kun jotain yllättävää sitten tapahtuu, eikä esimerkiksi keho toimikaan niin kuin luulit sen toimivan, hallinnan korttitalo kaatuu aika helposti. Sen sijaan, että jää tuleen makaamaan siinä tilanteessa, tulisi olla armollinen: Tein kaiken mitä pystyin tällä hetkellä tekemään, se riittää. Tulisi olla ymmärtäväinen: Tämä ei onnistunut koska… Ja ennen kaikkea tulisi oppia itsestään ja kehostaan jotain uutta. Mitä paremmin tuntee kehonsa, sitä paremmin voi sitä hoitaa ja elää sen kanssa sulassa harmoniassa. Silloin oppii hallitsemaan viisaasti. Oppii taidon, mikä meillä kaikilla on, mutta joka on jo unohdettu. Oppii kuuntelemaan kehon viestejä. Tämä taitaa päteä muuhunkin elämään, mutta pysytään nyt vaan tässä kehossa. =)

Stressi

Stressin syntymiseen liittyy paljon odotuksia niin sisäisiä kuin ulkoisiakin. Ihminen, joka tekee paljon töitä, ei välttämättä ole kauhean stressaantunut. Mutta ihminen, joka tekee työtä arvojaan vastaan tai ilman mitään tyydytystä, on yleensä stressaantunut. Stressinhallinnassa tärkeintä on tietää miksi stressaa. Mikä sinussa synnyttää sen tunteen? On myös hyvä olla tietoinen stressin oireista, koska yllättävän monet ohittavat ne surutta ja pysähtyvät vasta silloin kun keho laittaa täydellisen stopin koko hommaan. On parempi kuunnella tässäkin kehon viestejä ajoissa kuin ajaa itsensä totaaliseen väsymystilaan.

Stressinhallinta liittyy ihan oleellisesti painon- ja syömisenhallintaan, koska stressaantuneet ihmiset ovat yleensä väsyneempiä ja sekavampia kuin ne harvat ei stressaantuneet. Silloin tehdään huonoja valintoja. Silloin myös hormonitasapaino on sekaisin ja keho toimii huonommin.

Valitettavasti stressinhallinta vaatii jatkuvaa opettelua. Sitä, ettei unohda mikä on hyväksi itselle ja missä omat rajat menee. Joskus tässä pitää luopua hallinnasta ja antaa asioiden mennä omalla painollaan. Miettiä mikä on pahinta mitä voi sattua. Suunnitella tai olla suunnittelematta. Ehkä miettiä myös sitä, milloin itse koit voivasi hyvin ja mitä teit silloin. Ennen kaikkea löytää itsestäsi ne tekijät, jotka antavat sinulle itsellesi avaimet stressittömämpään arkeen.

Odotukset

Tämä on tärkeä asia. Kun asetetaan omia tavoitteita on tärkeää tietää, että tehdäänkö ne koska itse haluat juuri sitä vai pitääkö sinun olla tietynlainen. Tavoitteita, varsinkaan painoon liittyviä, ei koskaan tulisi tehdä ulkoisten odotusten takia. Sisäisesti sinun pitää tietää miksi oikeasti haluat pudottaa painoa ja jos sen tiedät, niin olet jo aika pitkällä.

Sitten ne kaikki muut odotukset voivat tulla peliin mukaan ja sotkea tai pelastaa koko sopan. Useimmiten ne valitettavasti sotkevat sen. Odotuksia on monenlaisia. Usein ne liittyvät siihen miten kenenkin pitäisi elämänsä elää. Pitää olla rohkea ja muistaa, että vain SINÄ tiedät miten SINUN on hyvä elää. Ei se naapurin täti tiedä mikä tekee sinut onnelliseksi tai pomo tai ei edes välttämättä sinun puolisosi. Miten sinä haluat elää? Aina joudutaan tekemään jonkinlaisia kompromisseja, mutta silloin sinulla pitäisi olla kirkkaana mielessä oma prioriteettilistasi. Mistä olen valmis luopumaan ja mistä en missään nimessä? Minä en ole valmis luopumaan suklaasta, en ikinä… paitsi jos allergisoidun sille. Mutta luovun ilomielin irtokarkeista, leivoksista, kebabista ja hampurilaista, jos siis pitää valita suklaan ja niiden välillä.

Pointtina tässä kuitenkin se, että muiden odotuksilla sinua kohtaan ei ole merkitystä. Vain sillä on merkitystä, miten sinä pystyt elämään tasapainoista elämää ja että kaikki odotuksesi sinua itseäsi kohtaan ovat terveesti itsekkäitä.

Kehonkuuntelu

Keho on mielen temppeli. Koska me oikein sisäistämme tämän oikeasti? Keho kipuilee, kun mieli ei voi hyvin ja toisinpäin. Keholla on kaikki viisaus korjata itseään, mutta mieli taistelee vastaan. Kun johonkin sattuu, on se merkki siitä, ettei kaikki ole hyvin. Millaista kipu on kertoo siitä millainen vaurio on kyseessä. Kipu ei kuitenkaan ole kehon ainoa tie kertoa mitä se tarvitsee. Väsymys voi olla merkki siitä, että tarvitsee levätä, suolisto ei ole kunnossa tai olet tulossa kipeäksi. Jos jokin tuntuu vastenmieliseltä, sille on yleensä syynsä.

Tämä on ehkä näistä tämän päivän asioista se vaikein. Jo siksi, että noihin muihin tarvitaan tätä ja koska tämä on hyvin abstraktia ajatuksen tasolla, vaikka kaikki tietääkin, että silloin kun minusta tuntui siltä, tiesin, että minun olisi pitänyt lopettaa, mutta pakotin itseni vain jatkamaan… Ja kaikki tietävät mitä sitten tapahtui. Sairastui, väsyi, epäonnistui. Joskus ehkä hetkellisesti voitti jotain.

Uskaltakaa kuunnella omaa kehoanne. Jos väsyttää, menkää nukkumaan. Sen suosikkisarjan voi laittaa nauhalle… Olkaa uskollisia sille mitä se pyytää. Antakaa sille tilaa kehittyä ja se palkitsee teidät ihan varmasti. Esimerkiksi yksi joogan keskeisimmistä ajatuksista on se, ettei  kehoa saa pakottaa asanoihin vaan kehon pitää ikään kuin mennä niihin. Itse opin tämän kantapään kautta. Aluksi väänsin itseäni väkisin asanoihin enkä juuri kehittynyt. Kun sitten joskus opin rentoutumaan ja suorittamaan vähemmän huomasin, että keho alkoi taipua ja muutta joustavammaksi. Vaikka venytys ei tuntunut niin pahalta kuin silloin aluksi. Minä vain otin kyseiset asanat, hengitin ja annoin kehon mennä oikeaan asentoon. Vähemmän on joskus enemmän.

Vähän tuli nyt sillisalaattia. =) Toivottavasti pysyitte kärryillä! Tsemppiä kaikkiin projekteihin!

Kiltin tytön syndrooma

Tästä on joskus puhuttu mediassa moneltakin kannalta. Haluan nyt lykätä oman lusikkani tähän soppaan. Lähes kaikki asiakkaani (naisasiakkaani siis) ovat niin sanottuja kilttejä tyttöjä. Kuvaavaa on, että he hoitavat kaiken muun paitsi itsensä tunnollisesti ja viimeisillä voimillaan. Ja kun voimat on loppu palvelee fazerin sininen tai jokin muu omaa pahaa oloa.

Kiltin tytön pitää alkaa opetella:

  • sanomaan EI asioille, joita ei halua tehdä
  • kuuntelemaan omia haluja, mitä MINÄ elämältä haluan
  • lopettaa turha itsensä syyllistäminen -> kaikkia ei voi auttaa vaikka kuinka haluaisi
  • kuunnella omaa kehoa, kun se sanoo olevansa väsynyt tai kun se yrittää kertoa mitä se haluaisi syödä
  • hoitamaan itseään, jotta voi sitten hoitaa niitä, joita haluaa hoitaa

Tässä siis vain muutama kohta… Kun kiltti tyttö lähtee omalle kasvun tielleen omanlaisekseen ihmiseksi kuoriutuu sieltä upeita joutsenia AINA. Tänä viikonloppuna voisit miettiä omalta kohdaltasi oletko liian kiltti. Teetkö aina mitä sinulta pyydetään? Mietitkö mitä muut ajattelevat sinusta? Jätätkö omia menoja väliin muiden menojen takia? Tunnetko syyllisyyttä, jos et lähde auttamaan ystävää vaikka sinulla onkin jo omaa menoa? Kun olet näitä miettinyt, voisit varata kalenteriin omaa aikaa. Omaa aikaa mille tahansa itseäsi miellyttävälle tekemiselle. Ja ensiviikolla se on sinun tärkein tapaamisesi, jota ei saa siirtää, vaikka tulisi mikä.

Nautinnollista viikonloppua!

Arvoja? mitä minä oikeasti haluan?

Mä mietin pitkään mistä kirjoittaisin ja viime viikkokin jäi väliin tän miettimisen takia. No ehkä ei kannattaisi miettiä niin paljoa, vaan vain kirjoittaa. Olin viime viikolla messuilla kuuntelemassa ajanhallintaluentoa, joka olikin sitten enemmän mielenhallintaa kuin mitään muuta. Melko tuttua asiaa, mutta kivasti eri tavalla esitettynä. Siitä tulikin sitten mieleeni kirjoittaa tänne arvoista.

Painonhallintakursseillani olleet tietävät, että puhun näistä aika paljon ja jotkut yksilöasiakkaat jo hermostuvat, että taas se jauhaa tota. Mutta mutta sanon usein, että jos me kaikki oikeasti haluaisimme olla laihoja niin me olisimme. Miten niinkö? Jos oikeasti mietitään sitä mistä se johtuu, että terveys on rempallaan tai painoa on tullut, niin me palaamme aina saman asian äärelle. Mikä on sinulle tärkeää? Jossain vaiheessa voi ura olla ykkösenä. Joskus koulutus ja lähes kaikilla jossain vaiheessa perhe ja lapset. Terveyttä mietitään kyllä, mutta on tärkeämpää, että pöydässä on ruokaa ja lapset ehtii harrastuksiin ajoissa. Ei siinä kiireessä EHDI  syödä kunnolla saatikka liikkua. Mistä sitten johtuu, että toisilla on aikaa liikkua ja syödä hyvin. Mitä korkeammalla omalla arvoasteikollasi oma terveytesi on sitä enemmän näet vaivaa sen eteen. Vaivan näkeminen oman itsensä eteen on vähän kuin laittaisi rahaa pankkiin – joidenkin mielestä.

No mitä tehdä siis. Itseltä on hyvä kysyä säännöllisesti mitä minä oikeasta haluan elämältä? Onko oma elämäni sen näköinen kuin haluaisin sen olevan? Jos ei ole, niin kannattaa lähteä sitä korjaamaan pikku askelin oikeaan suuntaan. Jos omat arvot tukevat elämäntapamuutostasi, niin se sujuu leikiten. Painonpudotuksen kuuluukin olla helppoa. Silloin ei kuulu olla nälkä tai väsynyt. Päin vastoin. Kun kehon toimii ja tiedät tekeväsi oikeita asioita, joita omat arvosi tukevat, niin väsymys ja negatiivisuus häviää.

En ehkä osaa kirjoittaa tätä auki niin hyvin kuin haluisin, mutta koittakaa kestää. Halatkaa itseänne ja miettikää mitä voisitte tehdä unelmienne elämän eteen tänään. =)

Pari sanaa ahmimisesta ja muusta oudosta käyttäytymisestä

Ahmiminen, varsinkin herkkujen ahmiminen on monen ihmisen ongelma. Makeanhimostakin olen kuullut puhuttavan moneen otteeseen. Joku minun nimellänikin varustettu puhuu tästä asiasta jatkuvasti asiakkaidensa kanssa. Kun seuraaavat asiat on kunnossa:

Nukkuminen

Stressin hallinta

Ateriarytmi

Ruoan laatuasiat

Säännöllinen liikunta

niin silloin voisi ehkä miettiä mitä sen ahmimisen taustalla voisi olla. Makeanhimo tai ahmiminen voivat olla joko palkinto tai rangaistus. Kyllä vain! Usein kuvitellaan, että ruoka on palkinto, mutta se saattaakin olla rangaistus ‘luuseri olosta’, huonosti menneestä suunnitelmasta, toisten ihmisten pahoista sanoista tai jopa omasta onnistumisesta.

Palkinto on helpompi ymmärtää. Se on selkään taputus hyvin menneestä palaverista, myynnistä tai synttärijuhla. Rangaistuksen takana on paljon enemmän pohdittavaa. Miksi esimerkiksi onnistuminen pelottaa niin paljon, että siitä pitää rangaista ja näin sabotoida omaa edistystään. Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua kun onnistut? Ehkä tulisit näkyväksi ja vakavasti otettavaksi. Miksi muiden ihmisten puheet tai teot aiheuttavat rangaistuksen sinulle, jos et itse ole tehnyt mitään väärin? Ehkä sillä toisella ihmisellä olikin vain huono päivä? Kaikki asiat eivät aina johdu itsestä… Miksi epäonnistumisesta pitää rangaista? Ehkä se olikin vain virhe mikä piti tehdä, jotta olisit parempi ihminen.

Kannattaa myös muistaa, että makeanhimo ja ahminen ovat usein tapoja. Tavat jaetaan yleensä kolmeen osaan: laukaiseva tekijä, tapa, palkinto. Laukaiseva tekijä voi olla esim. väsymys, huono työilmapiiri, nalkuttava puoliso, itsetunto-ongelmat. Tapa on tässä tilanteessa makean tai muiden herkkujen syöminen. Palkinto voi sitten olla mitä vain: hetkellinen ajatusten siirtyminen muualle käsillä olevasta ongelmasta, sosiaalinen tarve olla jonkun ihmisen kanssa, palkinto voi olla se rangaistus, täysi vatsa siis oikeasti mitä tahansa.

Kun nämä kolme asiaa ovat selvillä, voi minkä tahansa niistä muuttaa muuksi. Yksi kerrallaan tai kaikki yhtä aikaa. Helpompaa on toki muuttaa niitä yksi kerrallaan, joten kannattaa aloittaa siitä mikä tuntuu helpoimmalta.

Ja ei kun muutoksen tielle! =)

Pitkäjänteisyydestä? kärsivällisyydestä ja kaikesta siitä turhasta millä yleensä pääsee tuloksiin.

Mistä johtuu, että kovin monet hakevat pikavoittoja? Kahdessa viikossa pitää lähteä ainakin 5 kiloa tai sitten painonpudotus on epäonnistunut. Painon pitää tulla alaspäin ainakin kilon joka tiistai siis tasan kilon viikossa muuten painonpudotus on epäonnistunut.

1. Ylipaino ei ole tullut kenellekään kahden viikon kuluessa. Sitä varten on harjoiteltu ahkerasti useita vuosia.

2. Paino ei koskaan putoa lineaarisesti. Vaan pikemminkin hyppäyksin tai madellen. Miten milloinkin.

3. Nopea painonpudotus hävittää lihaksia enemmän kuin hidas. Ja tätä te että todellakaan halua. Muistakaa, lihakset kuluttavat eniten energiaa. Lihakset auttavat tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Lihakset ylläpitävät tasapainoa. Lihaksista löytyy voima kantaa ostoskasseja tai vaimo kynnyksen yli. Lihakset moukkaavat vartalosta kauniin mallisen. Ja kaikista tärkeintä on muistaa SYDÄN ON MYÖS LIHAS. Sitä ei kukaan halua tieten tahtoen kuluttaa pois.

4. Pysyvä painon pudotus vaatii elintapojen muutoksia. Ne eivät muutu kahdessa viikossa.

5. Painoon vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin ravinto… tavat, stressi, perintotekijät, lääkkeet, sairaudet, unen määrä, allergiat, mielialat jne jne.

6. Painonpudotus vaatii halua muutokseen. Se voi olla suhteellisen helppoa, mutta mitä helpompaa se on sitä kauemmin se yleensä kestää.

7. Yleensä jatkamalla sillä mikä toimi hyvin jonkin aikaa sitten päästään parempiin tuloksiin kuin muuttamalla koko ajan ruokavaliota kireämmäksi tai liikkumalla koko ajan enemmän ja enemmän.

Oma matkani painoni ja kilpailemiseni suhteen kesti ennen ensimmäisiä Fitness kisojani seitsemän vuotta. Siihen kuului kovan luokan epäonnistuminen, murtunut ranne, paljon epäuskoa, muutto ulkomaille ja takaisin Suomeen, pari parisuhdetta, muutama työpaikka, oman firman perustaminen… lista on loputon ja kuitenkin kaikista eniten niihin seitsemään vuoteen kului halu päästä tavoitteeseeni. Vain tekemällä pääsee loppuun asti. Tekemällä ne asiat, jotka on päättänyt tehdä päästäkseen tulokseensa. Tekemällä silloinkin kun ei huvita, kun sataa vettä, kun telkkarista tulisi jotain tosi hyvää, kun suklaa huutaa kaupan hyllyltä sinun nimeäsi, kun sohvan pohja kutsuu, kun lenkkikaveri pettää, kun koirakin on kipeä, kun miestä ei kiinnosta koko projekti, kun lapset vievät enemmän aikaa kuin oli tarkoitus, kun vaimo syö vieressä sohvalla suklaata, kun pyykit ja tiskit on hoitamatta… Myös tämä lista on loputon. Verukkeen lopettaa tekeminen löytyy aina. Mutta onko se todellinen? Haluatko oikeasti päästä tavoitteseesi? Jos haluat, niin jatkat vain tekemistäsi loppuun asti ja ihan varmasti löydät sille myös riittävät perustelut. Kärsivällisesti! Pitkäjänteisesti! Kaksi askelta eteenpäin ja yksi takaisinpäin. Kunhan vain suunta on oikea, se riittää!

Vain tekemällä pääsee tavoitteeseensa?

Sabotage laulaa Chisu laulussaan ja se on myös monen mielessä kun lähdetään toteuttamaan painonhallinta- tai elämänmuutosprojektia. Ai siis mitä tarkoitan? Tiedättehän sen hetken kun tavoite alkaa toteutua, paino putoaa mukavasti tai muuten vaan suunnitelmat menee mukavasti kohti tavoitetta oli se mikä tahansa. Kaikki näyttää siis hyvältä, mutta sitten se suklaalevy hyppää kaupassa silmille… eikä vaan se suklaalevy vaan myös ne kebabit, hampurilaiset ja pitsat kutsuvat. Ja kun kerran aloittaa, ei pysty lopettamaan.

The fear of failure is never as great as the fear of succeeding. Joku viisas on joskus sanonut näin. Eli loppujen lopuksi kyse ei olekaan siitä, että saatat epäonnistua vaan siitä, että ehkä epäonnistumisesta onkin jo tullut niin sanotusti normitila: enhän mä koskaan ole ennenkään pystynyt pitämään painoa poissa. Tullaksesi voittajaksi sinun on uskallettava voittaa. On uskallettava kävellä loppuun asti tapahtui mitä tapahtui. On uskallettava muuttua. On uskallettava ottaa vastuu uudesta minästä, uudesta elämäntavasta, uudesta menestyksestä, kehuista ja ehkä myös siitä, että enää et voi valittaa, että olet ylipainoinen, koska oletkin se sinä, joka sinun on aina pitänyt olla. Kaikki eivät ehkä pidä muutoksestasi. Jotkut eivät edes huomaa. Ja lopulta ketään ei ehkä edes kiinnosta. On aivan sinun oma asiasi mitä painat. Näin on ”ylipainoisena”, ”alipainosena” ja ”normipainosena”, mitä ne sitten kenellekin edustavat. Ehkä et enää ”normipainoisena” saakaan niin paljon huomiota, koska et voi valittaa painostasi tai koska et voi enää mainostaa laihdutusprojektejasi. Ehkä myös se kuva peilissä ei ole sitä mitä odotit tai sitten et vain näe itseäsi sellaisena kuin muut näkee.

Vastuu on sinulla itselläsi. Pitää tehdä asioita, jotta pääsee tavoitteeseensa. Se voi tarkoittaa avun pyytämistä, asiantuntijoiden haastattelua ja kyseenalaistamista, opiskelemista, uudessa tavassa pysymistä, ystäville puhumista, personal trainerin palkkaamista, koko perheen ruokaremonttia, lukemista, uuden harrastuksen aloittamista… Kunhan et vain lopeta kesken kun tulee se hetki, että tekisi mieli sabotoida omaa kehitystään. Silloin soita tukihenkilöillesi tai päätä nyt syön tämän suklaalevyn ja huomenna jatkan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan tai tee uusia suunnitelmia, jotka saavat sinut innostumaan uudestaan, tai mene nukkumaan… mikä vain toimii sinulla. Koita tehdä asioista ja ympäristöstäsi sinulle itsellesi mahdollisimman helppo toteuttaa uutta elämääsi.

Sabotoinnin taustalla saattaa olla myös muita tekijöitä tai sitten ei:

(1. ) Riittämätön energian saanti… käytä apuvälineitä, että näet oletko syönyt riittävästi.

(2.) Vitamiinien ja/tai kivennäisaineden riittämätön saanti: mahdollisuuksien mukaan voit käydä verikokeissa toteamassa näiden pitoisuudet ja/tai voit ruokapäiväkirjan avulla selvittää mitä saat noin suurin piirtein päivittäin. Joistakin lisäravinteista ja superfoodeista voi olla apua tässä vaiheessa.

(3.) Riittämätön uni: väsyneenä ei jaksa keskittyä ja aivot huutavat energiaa, vaikka ne oikeasti tahtoisivat nukkua.

(4.) Stressi… hormonaaliset vaihtelut stressin seurauksena voivat vaikuttaa siihen mitä ruokia valitset tai kuinka hyvin vatsasi toimii.

(5.) Muut hormonaaliset vaihtelut esim kuukautiset tai vaihdevuodet voivat sotkea systeemiä ja mielialaa.

(6.) Lääkitykset ja sairaudet voivat vaikuttaa mielialaan, hormoneihin jne… tarkasta aina pakkausseloste ja konsultoi lääkärin kanssa.

(7.) Suoliston mikrobiflooran kunto… jotkin toiminnalliset ja imeytymis häiriöt voivat johtua mikrobiflooran huonosta kunnosta.

(8.) Mielensairaudet, mielen väsyminen…

(9:) Vanhat tavat voivat olla tiukassa. =)

Ihan nyt tässä joitakin vain mainitakseni. Tämä ei ehkä ole ihan kanttava lista ja muut asiantuntijat voivat olla eri mieltä. Toivoisin vain tämän herättävän joitain ajatuksia. Ajatuksia omasta elämänhallinnasta ainakin, jos ei muusta. Kunhan vain tiukan paikan tullen, että jätä leikkiä kesken.

Täysin purjein uusia tuulia kohti!

Suklaarasioita rakkaudella tai sitten ei?

Käsi ylös kuinka moni tunnustaa hemmotelleensa puolisoaan tai lapsiaan ruoalla tai muilla herkuilla? Minä olen jo käsi pystyssä. Entä kuinka moni haluaa aina tarjota herkkuja vieraille tai ystävilleen? Tai pyörivätkö ystävien tapaamiset aina enemmän tai vähemmän ruoan ympärillä? Aika monta kyllä vastausta on varmaankin jo saatu näihin. Rehellisesti vaan katse peiliin nyt.

Ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että ruoalla hemmotellua saa harrastaa, JOS se on satunnaista toimintaa. Kerran viikossa on jo liikaa. Herkuilla ei saa palkita hyvistä suorituksista tai lohduttaa. Ai miksi ei? Koska kaikesta tekemisestä jota toistetaan tulee tapa. Jos pahaa oloa tai hyviä suorituksia aina dumpataan ruoalla, niin siitä tulee normi. Tapa, jota tehdään tiedostamatta. Jos haluaa palkita lapsia ja aikuisia, mieti mistä he eniten pitävät… vaatteita muotitietoisille, urheiluvalmennusta urheilijoille, kosmetiikkaa kauneusintoilijoille, kylpylälomia hemmottelun tarpeessa olijoille, runo, laulu, taulu, hieronta… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Itse tiedät parhaiten mistä muusta läheisesi pitää kuin ruoasta!

Kun ihmiset tulee kylään… tarjota voi myös hedelmäsalaattia, mansikoita, pähkinöitä. Jos oikein oikeata ruokaa tarjoaa, on netti pullollaan terveellisiä, nopeita, näyttäviä ja herkullisia reseptejä. Meksikolainen ruoka: aivan mahtavaa oikein tehtynä!  Nopeaa ja helppoa! Tai miten olisi: alkupaloiksi vihersalaatti rukolalla, punamangoldin- ja herneenversolla, paahdetuilla pinjansiememillä, balsamikolla, oliiviöljyllä ja sitruunapippurilla. Pääruoaksi pihvi  ja uunijuureksia. Jälkiruoaksi mansikoita. Sen yhden punaviinilasinkin voi ihan hyvällä omalla tunnolla ottaa.

Kavereiden kanssa voi käydä lenkillä, pelaamassa kössiä, tennistä, sulkista, rantalentistä, uida, hengailla uimarannalla, pelata bilistä, heittää tikkaa, keilata, ajella moottipyörällä tai kelkalla, lasketella, hiihtää, meloa, kiipeillä seinillä, samoilla metsissä, poimia marjoja, pelata shakkia tai korttia, tehdä käsitöitä, piirtää tai maalata, soittaa jotain muutakin kuin suuta, kirjoittaa runoja, ratsastaa, leikkiä lasten tai koirien kanssa, laskea pulkkamäkeä, katsoa auringonlaskua tai vaikka maata selällään nurmikolla ja laskea pilviä. Siis vain oma mielikuvitus rajoittaa elämän seikkailijaa.

Ruoka on edelleen vain polttoainetta, jota tulisi käyttää silloin kun sille on tarvetta eli kun on nälkä. Ja kun on tarve syödä, silloin sitä hyvää ja laadukasta kai herkulliseksikin kutsuttua ruokaa. Aamen!