Pikkujoulun (kaikkien juhlien) jälkeen – 3 vinkkiä

Ajankohtaista, Blogi, , ,

Viime viikolla kirjoitin pikkujouluista ja niissä selviämisestä. Voit lukea siitä tästä linkistä. Nyt kirjoitan siitä, mitä sitten tapahtuu. Eli miten toimia pikkkujouluja tai juhlia seuraavana päivänä ilman, että sortuu holtittomaan mässäilyyn, itsensä ruoskimiseen ja syyllisyyteen.

Kohta 1. – Suunnitelma, syyllisyys ja nautinto

Menikö vähän överiksi? Söitkö mitä sattuu? Ja joitkin ihan liikaa? Muihin töppäilyihin en tässä puutu, vaan nyt keskitytään tähän painonhallintaan. Yksi asia kerrallaan. Jos jokin meni “pieleen” tai ei niin suunnitelmien mukaan, niin siitä on turha syyllistää itseään. Muista, että se koko kehyssuunnitelma oli mennä pikkujouluihin ja nauttia siellä olemisesta. Ne muut siihen liittyvät suunnitelmat olivat pienemmässä roolissa kuin tämä kehyssuunnitelma. Kysy siis itseltäsi: nautitko juhlista? Oliko sinulla kivaa?

Jos vastaus on kyllä, niin juhlat ovat ajaneet asiansa, olet nauttinut olostasi, tavannut kivoja tyyppejä ja olet päässyt nollaamaan.

Jos ei, niin on hyvä miettiä miksi ei. Oliko porukka väärä? Joitko liikaa? Menikö liian myöhään tai teitkö jotain sellaista mitä ei olisi pitänyt tehdä? On hyvä tiedostaa, miksi ilta meni pieleen ja ottaa siitä oppia. Jos tietää, ettei tykkää joistakin tyypeistä ei pidä mennä niiden kanssa juhlimaan. Jos tietää, että aina juo liian paljon, pitää siihenkin miettiä joku ratkaisu. Niitä kuitenkin on. Ja niin edespäin. Sitten kun asia on käsitelty, sen annetaan olla. Virheitä sattuu ja niistä voi oppia. Move on.

Kun nauttimiskysymykseen on vastattu, on hyvä miettiä, että miksi sitten sinua harmittaa. Jos olet syönyt tai juonut mitä sattuu, niin se on vain yksi päivä. Pahimmillaan nämä yhdet päivät laukaisevat katastrofiajattelun, joka tarkoittaa sitä, ettei millään ole väliä. On ihan sama mitä seuraavaksi tekee, koska pieleen meni jo. Muista, että yksi päivä ei muuta mitään. On paljon enemmän väliä sillä kuinka monena päivänä vuodessa olet toiminut painonhallintaa tukevasti kuin sillä, jos joskus vähän sortuu. Pidä siis mielessäsi kokonaisuus. Ja sitä paitsi, sinähän olit suunnitellut meneväsi pikkujouluihin, joten sortuminen oli suunniteltua. Se oli vain osa suunnitelmaa.

Kohta 2

Kuten jo edellisessä kirjoituksessani sivusinkin seuraavan päivän syömisiä, niin tässä se vielä pähkinän kuoressa.

  • Älä ota tasoittavia juomia. Alkoholissa on paljon kaloreita ja se vaikuttaa aineenvaihduntaan huonolla tavalla.
  • Syö kunnollinen aamupala, vaikka heräisitkin vasta klo 12.
  • Pidä ateriarytmistä kiinni. Jos heräät vasta klo 12, niin syö siitä laskien 3-4 tunnin välein tai niin mikä itsellesi on hyvä väli.
  • Vältä mättöruokia. Olisi parasta, jos olisit jo ennen juhlia tehnyt itsellesi jotain terveellistä ruokaa jääkaappiin odottamaan.
  • Syö oikeita ruokia, älä lähde voileipälinjalle. Siis sille, että teet ekaksi kaksi voileipää ja kohta toiset kaksi ja sitten taas kaksi… Se rytmi ja ruoan laatu.
  • Juo paljon vettä. Alkoholin juominen poistaa nestettä kehosta ja toisaalta vähän nukkuminen turvottaa. Kumpaankin auttaa reilu juominen. On hyvä juoda enemmän vettä tässä kohtaa kuin joisit normaalina päivänä.

Kohta 3 – ne muut pikku jutut…

Sitten ne muut asiat mitä kannattaa tehdä tai jättää tekemättä.

  • Nuku niin pitkään kun voit. Uni on paras lääkkeistä. Myös krapulaan.
  • Nuku päiväunet, jos se on mahdollista. Vältä kuitenkin klo 16 jälkeen nukkumista.
  • Käy ulkona kevyellä happihyppelyllä.
  • Älä tee mitään kovaa treeniä. Vaikka olisit juonut vain vähän, kehosi on silti väsynyt valvomisesta. Et saa parasta harjoitusvastetta, jos treenaat tässä tilassa.
  • Mene ajoissa nukkumaan, jotta pääset normaalin arkirytmiisi mahdollisimman pian.

Näillä selviää jo pitkälle. Ole armollinen itsellesi. Anna itsellesi lupa nauttia juhlista ja kunnioita kroppaasi niin paljon, että annat sille parhaat mahdolliset eväät toipua juhlimisesta.

Anu

5 vinkkiä miten selviät pikkujouluista lihomatta

Blogi,

Aah, nyt on taas SE aika, kun viini ja glögi virtaa, suklaata syödään enemmän kuin minään muuna vuoden aikana sekä tortut ja muut vievät mennessään. Ongelmahan ei siis ole se, että kaikki ylensöisivät itsensä lihaviksi jouluna ja välipäivinä, vaan se, että joulunvietto kestää kaikkineen pahimmillaan marraskuusta tammikuun loppuun asti. Ai miksi näin kauan? No koska pikkujoulut alkavat marraskuussa ja tammikuussa syödään salmiakkia ja alennus konvehteja.

Korjausliike 1.

Pidä ateriarymistä kiinni aina. Myös sinä päivänä kun on ne pikkujoulut. Älä paastoa ennen bileitä, äläkä sen jälkeen. Syö ihan normaalisti pikkujoulupäivänä ja palaa rytmiin heti seuraavana (eli krapula) päivänä. Ei mitään överimättöjä seuraavana päivänä, koska on vähän paha olo.

Korjausliike 2.

Syö pikkujouluissa vain niitä juttuja mistä pidät. Siis oikeasti pidät, eikä toi menettelee hommia. Jos joulutortut on sun juttu tai kinkku, niin anna palaa. Älä ota sitä muuta ollenkaan, jos vain joku yksi ruoka puhuttelee sinua. Kaikkea ilmaista ei tarvitse syödä (eikä juoda).

Korjausliike 3.

Juo vettä vuorotellen alkoholin kanssa. Lasi viiniä ja lasi vettä. Tuoppi olutta ja tuoppi vettä. Snapsi ja lasi vettä. Joo, pissattaa enemmän, mutta mitä sitten? Ei tule niin pahaa nestehukkaa. Ja sit kun menee illalla nukkumaan, juo vielä tuopillisen vettä.

Korjausliike 4.

Annoskoko… Syö vain yksi lautasellinen ruokaa ja kahvilautasellinen jälkkäriä. Tämä on hieman ristiriidassa tuon kohdan kaksi kanssa, mutta valitse kumpi sopii sinulle paremmin tai ota lautasellinen kinkkua ja kahvilautasellinen torttuja.

Korjausliike 5.

Pikkujoulut kestävät yleensä vain yhden illan. Älä jatka niitä seuraavana päivänä millään muotoa. Syö normaalisti, käy vähän kävelemässä, juo paljon vettä, ei enää toista päivää alkoholia putkeen ja mene ajoissa nukkumaan. Ennen kaikkea muista, ettei yksi ilta viikossa kaada yhtään mitään. Ole armollinen itsestäsi ja nauti bileistä.

Ihania pikkujouluja kaikille!

Anu

Kävely on tärkeä liikunnan muoto kaikille.

Joskus vähän on enemmän

Blogi, , , ,

Nykymaailmassa on tärkeää olla hyvässä kunnossa. Ja se näkyy mediassa ja somessa joskus jopa kauhistuttavilla tavoilla. Ihmisiä syyllistetään ties mistä jutuista. Ulkonäkökeskeisyys on hyvän kunnon ensimmäinen mittari. Moni unohtaa, että ylipainoinen tai lihava voi olla hyvässä fyysisessä kunnossa. Voipi olla, että on laihaa ystäväänsä vahvempi ja kestävämpi. Eikä ulkonäöstä todellakaan välttämättä voi sanoa, kuka jaksaa tehdä ja mitä.

Tämä kirjoitus on kuitenkin niille, jotka ovat huonossa kunnossa ja haluaisivat aloittaa liikkumisen, jotta voisivat olla terveempiä ja/tai laihempia. Suositukset sanovat yhtä ja himoliikkujat toista.

Steppi yksi: Unohda kolmen tunnin sikatreenit ja kovat HIITit. On totta, että molemmilla saadaan kovia tuloksia aikaan, mutta… Jos et ole ammattiurheilija tai aktiiviharrastaja, niin kolmea tuntia pystyt tuskin irroittamaan liikkumiselle. Ja Ne HIITit… Niitä on tehty jo 70-luvulta asti ja niiden tausta on ravi- ja laukkahevosten valmennuksessa. Ne sopivat oikein tehtynä tosi monelle ja niiden tulokset ovat upeita. Mutta jos olet rapakunnossa etkä tiedä omaa terveydentilaasi niin vähemmälläkin pääsee alkuun.

Steppi kaksi: Laita kalenteriisi kaksi 15-20 minuutin pätkää per viikko, jolloin käyt kävelemässä tai pyöräilemässä. Ei yhtään enempää. Miksi näin vähän? Siksi, että siihen löydät varmasti aikaa. Toiseksi siksi, että kun saat tästä tehtyä tavan, niin on paljon helpompaa lisätä kertoja tai kävelläkin yhtäkkiä 30 minsaa tai tunti. Tärkeintä on se, että pääset alkuun ja saat luotua rutiinin. Seuraa mitä hyötyä sinulle on liikkumisesta. Mikä on olotila ennen ja jälkeen liikunnan? Muuttuuko jokin muu elämässäsi, kun olet päässyt alkuun?

Steppi kolme: Nauti siitä, että olet päässyt liikunnan makuun. Huomaa mitä muutoksia tunnet kehossasi jo 15 minuutin liikunnan jälkeen. Kysy itseltäsi, haluatko tätä lisää? Mieti mitä voisi olla mielestäsi kivaa? Minkälainen liikunta on mielestäsi kivaa? Minä esimerkiksi en tykkää kävelemisestä yhtään. Se on liian hidasta ja ja ja. Sitten kun käyn kävelemässä asiakkaiden tai ystävien kanssa, niin se onkin kivaa. Ja 10 000 askeleen metsästys myös motivoi minua kummasti.

Steppi neljä: Lisää liikuntaa systemaattisesti heti kun tuntuu, että aikaa alkaa löytyä tai haluat lisää. Ei siis niin, että hyppäät 15-20 minuutista tunnin hikitreeniin vaan niin, että joko lisäät viikolle useamman 15-20 minuutin kävelyn/pyöräilyn tai sitten vähän pidennät tuota aikaa.

Steppi viisi: Muista aina, että on tärkeämpää liikkua säännöllisesti ja vähän kuin kauheina kuureina parin kuukauden ajan. Systemaattisesti lisäämällä liikuntaa kuntosi nousee ilman kauheita lihaskipuja ja rasitusvammoja. Lisäksi et ole vaarassa ylikuormittua vaan päin vastoin ehkäiset ja vähennät omaa stressiäsi.

Saa aloittaa!

Anu

Onnistutko paremmin yksin vai ryhmässä?

Blogi, ,

Laumaeläin

Biologisesti ihminen on laumaeläin. Laumassa on ollut turvallisempaa, lisääntyminen on ollut helpompaa ja ruoan saanti varmempaa. Olemme edelleen sitä. Vain poikkeusyksilöt pystyvät olemaan täysin yksin suurimman osa aikaa. Toisten lauma on hyvin pieni. Vain oma perhe kenties. Toisilla on suuri yhdyskunta, jossa kaikki ovat yhtä suurta perhettä. On varmasti persoonakysymys, kuinka suuren lauman ympärillesi rakennat. Joskus jossain tutkimuksessa oli jopa laskettu, kuinka monta ihmistä ihmisen elinpiiriin keskimäärin kuuluu. En muista lukua. Eikä se ole oleellista nyt. Oleellista on se, että olemme laumaeläimiä ja tarvitsemme muita ympärillemme voidaksemme hyvin.

Muutos

Omat laumamme ovat vain muuttuneet vuosien saatossa. Nykyään lauma voi olla kokonaan somessa tai jossain pelissä. Voi olla sekalaumoja virtuaalimaailmasta oikeasta maailmasta. Voi olla, että joku ylläpitää laumaansa vain puhumalla puhelimessa. On tärkeää tiedostaa, millaisen lauman on ympärilleen kerännyt ja miten sitä ylläpitää.

Yksilösuorittaja

Vaikka olemmekin laumaeläimiä, emme ehkä halua tehdä asioita toisten kanssa. Tällainen tyyppi juoksee maratoneja, hiihtää hiljaisissa metsissä tai nostaa rautaa salilla. Hän voi ottaa treeniohjelman netistä ja seurata sitä. Tai palkata PT-n tai valmentajan viemään omia tavoitteitaan eteenpäin. Haluaa tehdä itse ja yksin. Vaikka hän on tehdessään yleensä yksin tai ainakin näennäisesti yksin, hän saattaa jakaa asioita somessa tai muiden samanhenkisten kanssa. Hän saattaa kilpailla muiden kanssa saavutuksistaan.

Tällöin pitää ymmärtää, ettei ryhmässä vatvominen ole tämän tyypin juttu. Hänen täytyy saada yksilöllistä palautetta mahdollisimman paljon. Hänen täytyy antaa rauhassa tehdä omaa juttuaan. Ja kertoa sitten niistä kenelle itse haluaa.

Ryhmässä parhaimmillaan

Toiset taas haluavat puhua. Nähdä muidenkin tekevän. Ja ennen kaikkea haluavat jakaa kokemuksensa ja löytää kohtalotovereitaan. Nämä tyypit voivat parhaiten ryhmäliikunnassa, joukkuelajissa tai painonhallintakurssilla. He saavat virtaa muista ihmisistä ja siitä, että ollaan menossa samaan suuntaan. Samassa ojassa ollaan, mutta yhdessä ylös päästään. He ovat loistavia tiimipelaajia.

Näitä tyyppejä ei pidä jättää yksin salille tai käskeä sauvakävelylenkille. Jos haluaa heidän onnistuvan, on itsekin lähdettävä sauvomaan tai nostamaan rautaa. Koska loppujen lopuksi yhdessä olo on tärkeintä.

Kumpi sinä olet?

Voi olla, että joku jo huokaisi. Mä olen just tuollainen. Sori, nyt täytyy tuottaa pettymys. Kukaan ei ole koko aikaa vain yksilösuorittaja tai tiimipelaaja. Voi olla, että olet keskimääräisesti enemmän jompaakumpaa. Ja hyvä niin. Muista kuitenkin, että nämä asiat ovat tilannesidonnaisia. Voi olla, että painonhallinnassa sinulle sopii paremmin ryhmä, mutta liikunnassa haluatkin olla yksin. Tai voi olla, että lukitset itsesi varastoon tekemään betonitöitä, vaikka muuten olet oikea seurapiiriperhonen.

Mieti seuraavia kysymyksiä:

  • Missä tilanteissa haluat olla yksin?
  • Milloin haluat ympärillesi ihmisiä?
  • Mitä asioita haluat tehdä tiiminä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi?
  • Entä mitä asioita haluat tehdä yksin, mutta niin että olet kuitenkin ryhmän ympäröimänä?
  • Kenelle haluat jakaa saavutuksesi?
  • Mitkä some-kanavat sopivat sinun tarkoituksiisi?
  • Mihin yhteisöihin haluat kuulua?
  • Ketä tarvitset, että saat asiat aloitettua/tehtyä?

Kun olet miettinyt näitä, olet askeleen lähempänä sitä, että saat luotua itsellesi sellaisen ympäristön missä voit onnistua.

Lue lisää liikunnan osalta lajin valinnasta: https://www.pirteeks.fi/blogi/liikunnan-iloa/

Kaikki on jo sinussa valmiiksi olemassa

Blogi, , , ,

Puutteinen maailma

Pienestä asti meille opetetaan tai kerrotaan, että meissä on jotain vikaa. Emme osaa sitä tai tätä. Emme näytä oikealta tai jotain puuttuu. Emme osaa käyttäytyä tai sanoa oikeita asioita. Vanhempamme saattavat kärsiä omista puutteistaan ja siirtää niitä meille. Toisaalta myös hyvää tarkoittaen saatamme puskea toisiamme eteenpäin ja antaa kritiikkiä.

Usein tähän liittyy myös se, että meille annetaan asioita ja/tai meitä palkitaan ruoalla tai tavaroilla. Opimme pienestä asti, että naapurin auto tai talo on parempi. Naapurin nainen on laihempi tai televisiossa on vain leikeltyjä ja käsiteltyjä naisia. Naisten ja miesten lehdet tuputtavat jotain kehon mallia, joka vain harvalla oikeasti on.

Mikään ei ole koskaan niin kuin pitää tai ei ainakaan tarpeeksi hyvin.

Ihana täydellinen vauva

Kun lapsi syntyy, se on jokaisen isän ja äidin mielestä täydellinen. Vaikka vauvalla olisi huulihalkio tai sydänvika, hän on silti täydellinen. Pitkään lapsi on täydellinen, mutta jos hänellä on koliikki tai jokin muu vaiva alkaa tämä täydellisyyden kuvio rapistua. Lapsi aistii sen. Äiti ja isi ovat hätääntyneitä eivätkä ehkä jaksa rakastaa yhtä ehdoitta kuin alussa. Kuitenkin se täydellisyys on edelleen lapsessa.

Täydellisyys on meissä kaikissa. Me kaikki olemme täydellisen hyviä juuri sellaisina kuin olemme. Voimme toki tehdä asioita ja kehittää itseämme tullaksemme parhaaksi itseksemme, mutta kaikki on jo meissä. Meissä itsessämme on ne vastaukset mitä haemme. On vain paljon helpompaa kuunnella jotain gurua kuin itseään.

Sisäinen viisaus

Meissä kaikissa on sisäistä viisautta. Toiset vain osaavat käyttää sitä paremmin. Se ei kuitenkaan ole kenenkään saavuttamattomissa. Silti voi olla niin, että elämä menee ihan päin mäntyä. On hyvä etsiä omaa ääntään ja intuitiotaan. Ja samalla on hyvä muistaa, ettei kaikki asiat ole omissa käsissämme. Voi olla, että olit vain väärässä paikassa väärään aikaan tai toisaalta oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Etsi siis omaa sisäistä ääntäsi. Mitä se sanoo kylläisyydestä? Entä nälästä? Syötkö, koska ruokamuisto teki sinut nälkäiseksi? Vai siksi, että olet opetellut syömään juuri tässä tilanteessa? Vai oliko se niin, että tunteet löivät yli ja piti vaan syödä?

Voit aloittaa vain siitä miksi syöt mitä olet juuri nyt syömässä. Kysy itseltäsi miksi pidän tästä. Liittyykö ruokaan jokin muisto, tunne tai ehkä maku? Entä tilanteeseen juuri nyt kun olet syömässä?

Heti ei tarvitse muuttaa mitään. Pitää tulla tietoiseksi siitä miksi syö, mitä syö, mihin aikaan ja missä tilanteessa. Ja ehkä tärkeintä, millainen olo sinulle tulee, kun syöt tämän? Joskus sen tietää vasta kun on syönyt.

Tietoisuus alkaa muuttaa toimintaa, kun sitä tekee tarpeeksi kauan. Aloita jo tänään harjoittelu. Tee jotain vähän joka päivä. Ole pitkäjänteinen. Tähtää 100 vuoteen 80 sijasta. Meillä on kaikki tässä ja nyt. Myös kaikki aika maailmassa muuttaa omia tottumuksiamme.

Ennen kaikkea muista, että olet jo täydellisen hyvä ja kaikki on jo sinussa. Sinä tiedät ja osaat. Luota itseesi! Minä uskon sinuun.

Anu

Hallinta, hillintä ja joustavuus

Blogi,

Hallinnan loppu

Minulle on tänä vuonna sattunut kovia asioita. Olen ajanut kolarin, jossa lapseni sai aivovamman. Vietimme sairaalassa kuukauden. Kaikki pysähtyi. Olin vain matkustaja, joka toivoi, että muut hoitaisivat homman kotiin.

Lasten teho on pahin paikka missä olen ollut. Siis melkein. Keskitysleireillä vierailu lapsena tuntui pahemmalta. Siellä huokui ihmisen pahuus. Lasten teholla kaikki ovat lasten puolella ja tekevät kaikkensta, että kaikki menisi hyvin. Kuitenkaan kaikki eivät lähde sieltä elävänä kotiin. Eikä siellä olla vanhempana hallinnassa yhtään mistään.

Nyt lapsellani on kaikki hyvin. Hän on toipunut ja vammasta ei juurikaan huomaa mitään jälkiä. Arpi loistaa päässä edelleen, mutta pian sekin jää hiusten peittoon ja sitä myötä vähän enemmän unholaan.

Minä en tietoisesti valinnut tätä. Mutta tosiasia on, että olisin voinut valita monta asiaa onnettomuuspäivänä toisin. Ne olisivat voineet muuttaa päivän kulun. En kuitenkaan tehnyt niin. En ollut hallinnassa asioista. Enkä ole nytkään.

Me eletään sellaisessa kuvitelmassa, että asioita voi hallita. Kun syö oikein, pysyy terveenä. Kun treenaa oikein, ei voi sairastua sydänsairauksiin. Kun nukkuu tarpeeksi, ei tule muistisairauksia. Meillä on paljon hallintaan liittyviä uskomuksia. Ihan kuin kaikki olisi käsissämme. Ihan kuin me omistaisimme koko maailman ja kykenisimme päättämään sen kohtalon.

Ei kuitenkaan ole totta, että voimme hallita kaikkea. Aina on joku muuttuva tekijä. Joku asia, mitä emme ole osanneet ottaa huomioon. Joku ulkoinen tekijä, joka tulee ihan puskista. Joku asia, joka on tapahtunut vuosia sitten ja se onkin se laukaiseva tekijä jollekin sairaudelle.

Syömishäiriöinen aloittaa aina kriisin tullessa syömistapojensa korjaamisen. Toinen tsekkaa neuroottisesti tiliään, että siellä on tarpeeksi rahaa pahanpäivän varalle. Kolmas treenaa kuin hullu. Ja neljän miettii, että jos vielä teen tämän, niin sitten kaikki on hyvin.

Meillä on vain yksi elämä, jonka voimme elää vain niin hyvin kuin pystymme. Emme ole hallinnassa kaikista elämässämme tapahtuvista asioista. Voimme tehdä vain niin hyviä valintoja kuin osaamme sillä hetkellä kun teemme niitä. Joskus hyvistäkin valinnoista tulee huonoja kun aika kuluu.

On hyvä päättää mitä asioita elämässään koettaa hallita. Ja kun se hallinta ei onnistukaan, niin on hyvä olla armollinen itselleen ja tehdä uusi suunnitelma. Se, että emme ole hallinassa, ei tarkoita sitä, ettei voi tehdä suunnitelmia tai asioita oikein. Se vain tarkoittaa sitä, että elämä voi muuttua toisenlaiseksi koska vaan. Ja se on ihan normaalia.

Elämäntapamuutoksessa tämä on hyvin tärkeä asia oivaltaa, koska prosessi ei koskaan ole suoraviivainen, vaan pikemminkin vuoristorata. Kaikkea voi sattua ja sitten vaan noustaan uudellen ylös.

Hillinta

Olen joutunut pidättelemään tunteita ja hillitsemään itseäni moneen otteeseen onnettomuuden jälkeen. Se ei ole aina hyvä. Tunteet tulevat joskus kuitenkin läpi. Kaikilla, jotka yrittävät selvitä hengissä ja parhain päin elämässä on paljon hetkiä, jolloin joutuu hillitsemään itseään. Jos hillitsemistä joutuu tekemään liian paljon, niin se prakaa jossain kohtaa.

Voi olla, että tiukka dieettisi kesti kuusi viikkoa, mutta sen jälkeen kaikki repesi. Tai voi olla, että hyvin alkanut elämäntapamuutoksesi meni ihan pilalle, kun äitisi sairastui tai miehesi jätti sinut tai sait potkut tai pomosi huusi sinulle.

Hillintää on hyvä harrastaa vain silloin kun se on tarpeellista. Liiallinen hillintä ei auta sinua pääsemään tavoitteeseesi. Se vain kuormittaa sinua turhaan. Tunteiden pitää saada tulla, jotta ne voivat myös mennä. Joskus itkettää ja silloin pitää itkeä. Tukahdetut ja hillityt tunteet lisäävät terveydelle haitallista käytöstä.

Elämäntapamuutoksen yhden osuuden tulisikin lähes aina koskea omien tunteiden käsittelyä. Armollisuutta, sallivuutta ja hyväksyntää. Itsensä rakastamista. Mistä asiasta sinä olet itsessäsi ylpeä juuri nyt?

Joustavuus

Olen aina ajatellut tätä, etten ole tässä kovin hyvä. Tai että teen sitä liian paljon. Joustavuutta on se, ettei ole liian jyrkkä asioiden suhteen. On hyvä tietää omat rajansa ja se mitä rajoja muut ihmiset saavat ylittää. Ja mistä arvoista voi joustaa.

Voi olla, että joustavuus on yksi arvosi. Mitä se silloin tarkoittaa? Minulle se tarkoittaa inhimillistä otetta valmennukseen ja asioiden kyseenalaistamista. Monesta asiasta olen valmis joustamaan, mutta en unesta. Enkä sovituista treeneistä. Enkä aamupuurosta. Voin joustaa karkkipäivistä tai lounassalaatista, mutta en vaa’an lukemista.

Missä sinä joustat? Joustatko vain muita koskevissa asioissa ja omissasi olet liian tiukka itsellesi? Vai joustatko aina itsesi kustannuksella? Tätä minäkin joskus sorrun tekemään. Varsinkin, jos kyse on lapsista tai perheestä.

Elämäntapamuutoksessa joustavuus voi olla hyvä tai huono asia. Päätä missä voit joustaa ja missä et. Päätä missä haluat joustaa ja missä et.

Lopuksi

Kiva, kun jaksoit lukea tänne asti. =)

Haluan siis sanoa, että kun olet tekemässä elämäntapamuutosta. Mieti:

  • mitkä asiat ovat oikeasti sinun hallinnassasi
  • mikä on elämäntilanteesi, jaksatko tätä oikeasti juuri nyt
  • ja mikä on se pienin muutos, jonka voit tehdä menettämättä hallinnantunnetta
  • missä tilainteissa tunteiden hillintä ja peittäminen on tarpeellista
  • kunnioitatko omia tunteistasi niin paljon, että annat niiden tulla ja mennä – tunne on kuitenkin vain tunne
  • missä omat rajasi menevät
  • missä asioissa voit joustaa ja missä pidät puolesi

Miellä on vain yksi elämä. Tee siitä itsellesi paras mahdollinen. Juuri sinä olet ihmeellinen ja uniikki. Ja aina on joku, joka rakastaa sinua.

Anu

Siis mikä ihmeen salaattilautanen?!

Ajankohtaista, Blogi, ,

Teen säännöllistä valmennustyötä, johon kuuluu se, että käydään läpi ihmisten ruokailutottumuksia kuvallisesti tai sanallisesti. Ja ihan jatkuvasti törmään sanaan: SALAATTILAUTANEN. Mikä on salaattilautanen? No, se on se pieni lautanen, jota ennen kutsuttiin leipälautaseksi…

Jostain syystä leipälautasesta on tullut salaattilautanen. Eikä se ole ainakaan lisännyt ihmisten kasvisten syöntiä. Se on lisännyt lämpimän ruoan osaa. Perunoita ja kastiketta. Ja huom! Peruna ei ole se pahis miksi ihmiset sitä usein uskovat. Eikä ole se kastikekkaan. Melkein yhtä usein nimittäin törmään myös niihin, jotka vannovat sen nimeen, että ovat jättäneen perunan, riisin, pastan (makronin!) ja leivän pois. Sitten ihmetellään kun säästöliekki kolkuttaa.

Mutta takaisin salaattilautaseen… Normaalisti suomalaiset syövät 4-5 kertaa päivässä. Tämä on siis keskiarvo ja nini edespäin. Painonhallinnassa säännöllisellä syömisellä ja tasaisilla ateriaväleillä voi olla merkitystä nälän ja sokeriarvojen hallinnalle. Näin ollen se usein myös auttaa makeanhimoon ja painonhallintaan. Jos siis syö viisi kertaa päivässä, olisi hyvä, että kaksi näistä olisi lämpimiä ruokia. Ja lämpimien ruokien osalta olisi hyvä noudattaa vanhaa kunnon lautasmallia.

Nämä kuvat lautasmallista on Eviran sivuilta (sekä myös artikkelikuva alussa). Kun googletat, niin löydät monta lisää! Ja tämä linkki on myös hyvä, koska sieltä löytyy myös eineslautasmalli:  http://www.ravitsemuspassi.fi/valmennus.php?k=219416

Kun noudatat lautasmallia, kasvisten määrä vakioituu ja parhaassa tapauksessa lisääntyy. (Huomaa, että molemmissa kuvissa on myös marjoja erikseen jälkkärinä! Marjoja ihmiset syövät nimittäin ihan liian vähän.) Samalla lämpimän ruoan osuus tulee sopivaksi ja leivän määrä kohtuullistuu. Maitoa ei ole pakko juoda, mutta jotain olisi kuitenkin hyvä juoda syömisen yhteydessä kumminkin. Säästöliekkikin pysyy poissa, kun kohtuullisesti syö muitakin hiilarilähteitä kuin rehuja.

Ei siis enää salaattilautasta! Ainoa poikkeus on hienot ravintolat, joissa tuodaan alkusalaatti ja kunnon quormet ateriat päälle.

Hyvää ruokahalua kaikille!

Anu

Terveellisen ruoan hinnasta muutama sana

Blogi

Aurinko lämmittää ja parantaa

Voi pojat (ja tytöt) mikä kesä meillä on ollut! Tälläiselle ihmiselle kuin minä, joka rakastan lämpöä ja aurinkoa tämä on ollut yhtä juhlaa. Ja vielä onnellisemmaksi  tekee se, että viime vuonna tähän aikaan makasin sohvalla ja oksensin. Nyt sylissäni on tuon pahoinvoinnin lähde, joka naureskelee jo onnellisesti sekin.

Mutta asiaan! Suomen  kesä on parasta aikaa tankata itseensä vitamiineja ja muita ravintoaineita. D-vitamiinia on saanut tänä vuonna taivaalta ja muita sitten maasta. Vaikka on ollut kuivaa, niin marjat ja muut ovat silti kypsyneet ja tulleet myyntiin. Juurekset ja perunat loistavat taas olemassa olollaan ja hinnallaan. Ja varhaiskaali suorastaan pakottaa syömään kaaliruokia.

Terveellisen ruoan hinta…

Se mikä minut näin ravitsemusammatilaisena saa näkemään ihan punaista, siis muutakin kuin mansikoita, on se että kaikki odottavat, että mansikoiden hinta laskee. Ja kun ne pensasmustikat ovat niin kalliita. Ja eihän niitä voi nyt koko aikaa ostaa, kun ne tulee niin kalliiksi. Tai ainakaan isoja määriä pakkaseen, KOSKA SE TULEE NIIN KALLIIKSI.

Suklaakin on joskus hyvää ja kuuluu terveelliseen ruokavalioon.

MÄ EN KESTÄ. Kun viimeksi ostit suklaata, katsoitko sen kilohintaa ja totesit. Joo, ei voi ostaa, kun se on niin kallista. Tai jätit lempiviinisi tai kuoharisi hyllyyn, koska se niin kallista. Ja ai niin ne saunakaljat. Ei pystynyt ostamaan kuin yhden ku se six pack olis ollu jo ihan liian kallis. Jätitkö kahvilaan menon väliin, koska kahvi ja pulla olivat niin kalliita? Tai kaikista parasta, joku tupakoiva kehtaa mulle väittää, että mansikat ja herneet on muka kalliita. Hah!

AAARGH! Mä en siis tosiaankaan kestä, että ihan järkevät ihmiset väittävät, että ne tekevät aidosti järkeviä päätöksiä näissä jutuissa. Ensin käydään jossain kahvilassa maksamassa siitä kahvista kolme euroa ja sitten ei voida ostaa torilta mansikoita samalla hinnalla pikku purkissa. Ja kummastahan olisi omalle terveydellesi enemmän hyötyä? Kysyn vaan.

Terveystekoja, ekotekoja samalla

Jokainen ropo, jonka sijoitat kasvisten syömiseen on kuin laittaisit rahaa pankkii. Kasvikset pitävät sinut terveenä (ja hoikkana). Ei suinkaan se kahvi ja suklaa. Alkoholista puhumattakaan. Kasvikset pitävät vireystilasi korkealla. Ei ole olemassa terveellistä ruokavaliota ilman kasviksia. Edes jonkinlaisia. Yksi harvoista melkein totuuksista ravitsemustieteessä on se, että kasviksilla saavuttaa hyvän terveyden ja ilman niitä ei. Pitkäikäisimmät ihmiset löytyvät runsaasti kasviksia nauttivista kulttuureista. Vegaanien on tutkittu elävän 25% terveempinä vanhemmaksi kuin muiden.

Ja ajatelkaa miten helppoa kesällä on täyttää se vähintää puoli kiloa päivässä. Varovasti olemme alkaneet jo todeta, että noin 800 g olisi se oikeampi tarveluku, mutta se ei vielä ole ehtinyt ravitsemussuosituksiin asti. Sekin täyttyy näin kesällä helposti. Vähän mansikkaa, mustikkaa, hernettä, kirsikkaa, persikkaa, varhaiskaalia…  mitä vaan mistä tykkäät. Ja paljon on myös pelkästään kotimaista. Nauttikaa niistä!

Juurekset ovat terveellisiä ja halpoja.

Sitä paitsi, mitä enemmän syöt kasviksia sitä pienempi hiilijalanjälkesi. Eritysesti juurekset ovat ihan parasta ekoruokaa. Ja ne ovat myös yleensä sieltä halvimmasta päästä.

Kyse on nyt vain siitä, mitä valitset ja arvostat

Rohkenen väittää, että tämä on puhtaasti arvokysymys. Ei raha. Jos sulla on rahat tiukassa ja päätät polttaa tupakkaa sen sijaan, että ostaisit kasviksia, niin minkäs teet. Terveys ei ole kovin korkealla arvoasteikossasi. Ja sitä paitsi köyhällä ei ole varaa syödä huonosti. Jos ei pidä terveydestään huolta, niin myös sairastaa enemmän ja se myös maksaa enemmän.

Ennen kuin älähdät minulle siitä, etten tiedä mistä puhun. Niin luepa sitten vielä hetki. Ja hyvä vaan, jos ärsyynnyt. Silloinhan se kolahtaa oikeaan paikkaan…

Kun haluat halpuuttaa terveellistä ruokakoriasi, muista nämä:

  • kaali, porkkana, punajuuri (muutkin juurekset) ovat yleensä ympäri vuoden halpoja
  • suosi satokauden tuotteita – ne ovat yleensä halvimpia
  • osta pakkasesta talvella
  • mene metsään ja kerää kaikki  minkä pystyt
  • huomaa myös kaikki pihan syötävät (marja-aronia, voikukka, ratamo, horsma…)
  • tee itse viherjauheesi villiyrteistä, tosi nopeaa hommaa… ei kun keräät vaan ja ripustat kuivumaan ja kun kuivunut, niin lyöt blenderiin, se on siinä (muista kerätä vain niitä mitkä varmasti tunnistat)
  • purkkihernekeitto, vihannes- ja juuressäilykkeet, hedelmäsäilykkeet…

Kun ei ole rahaa voi näitä asioita joutua vähän miettimään, mutta silti rahan saa kyllä riittämään. Terveellisessä ruoassa ei ole kyse mistään superista, vaan kokonaisuudesta. Kasvisten määrästä…

Pureskelemaan niitä pupujen ruokia siitä. Mitä vielä odotat?

Pupujen ruokaa

Ihanaa rehujen täyteistä kesää,

Anu

 

Sinä riität!

Sinä olet tärkeä! Sinä riität!

Ajankohtaista, Blogi, , , , , ,

Sinä riität!

Pitkästä aikaa olen taas palaamassa blogini ääreen. Vauvat ja vaikeat raskaudet ovat vieneet viime vuosina mehut enimmiltä jutuilta. Ja töitä on tehty oman jaksamisen ja vauvojen ehdoilla. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että on taas aika alkaa kirjoittaa. On paljon asioita mitä haluan sanoa ja mistä kirjoittaa. Tänään haluan kertoa sinulle sinun ja minun tärkeydestä ja riittävyydestä.

Lapsi on arvokas

Vanhemmuuden myötä lapsien merkitys elämässäni on korostunut ja tekee pahaa ajatella, että joku haluaisi satuttaa lasta. Olin aikaisemminkin tätä mieltä, mutta nyt se on vain vahvempi ja vahvempi. En usko, että ketään ‘normaali’ aikuinen haluaakaan satuttaa lapsia. Jokainen ymmärtää myös lapsen arvon, riittävyyden ja rakastettavuuden. Siksihän mainoksissakin lapsien kuvilla myydän jos vaikka mitä tuotetta. Lapsille halutaan antaa paljon ja heille halutaan olla hyviä. Jokainen lapsi on arvokas. Jokainen lapsi on tärkeä.

Jokainen on jonkun lapsi

Kun tätä katsoo hieman laajemmalta, niin jokainen on jonkun lapsi. Jokaisella on joku äiti ja isä. Jokainen on jollekin tärkeä, riittävä ja arvokas. Miksi me emme kohtele toisiamme sitten niin? Omien etujen tavoittelu, kiire, oma huono olo ja monet monet muut syyt johtavat siihen, että kohtelemme toisamme huonosti. Jos muistaisimme, että minä olen tärkeä, riittävä ja arvokas, niin olisi ehkä helpompaa nähdä, että toinenkin on tärkeä, riittävä ja arvokas.

Voisimmeko alkaa kohdella toisia huomaavaisesti ja arvokkaasti? Voisimmeko ymmärtää, että perustarpeemme ovat samat, vaikka ulkokuori ja kulttuuri voivat näyttää erilaiselta? Voisimmeko muistaa, että jokainen on jonkun lapsi? Jokainen on jollekin arvokas, riittävä ja tärkeä. Jos emme halua pahaa lapsille, niin miksi tekisimme sitä jollekin joka on jonkun lapsi.

Painonhallinnassa tämä liittyy siihen, että hyväksytään ihmiset sellaisena kuin he ovat. Pakottamalla emme saa ketään laihtumaan tai tervehtymään. Arvostelemalla toisen ulkonäköä saadaan aikaan vain pahaa mieltä ja traumoja. Niin laihuuden, lihavuuden kuin normaalin ulkomuodon arvostelu negatiivisesti ei ole hyvä teko. Jokainen on hyvä sellaisena kuin on. Jos itse haluaa laihduttaa tai parantaa omaa tervyden tilaa, sen pitää olla ihmisen oma päätös, joka kumpuaa omista  motiiveista. Silloin se porjekti voi kantaa lopun elämää. Syyllistämällä ei saada ketään toteuttamaan elämäntapamuutosta.

Jokainen on jonkun lapsi

Sinäkin olet jonkun lapsi

Sinäkin olet lapsi. Joku on tai on ollut joskus äitisi tai isäsi. Jos sinä olet lapsi, niin miksi kohtelet itseäsi niin huonosti. Haukut tyhmäksi tai läskiksi tai saamattomaksi tai miksi vaan. Teet epäkunnioittavia tekoja, jotka satuttavat itseäsi; kehoasi tai mieltäsi. Et ehkä pidä omista rajoistasi kiinni, vaan annat toisten tulla tontillesi. Teet ylitöitä, koska et osaa sanoa, nyt riittää. Palat loppuun, koska et osaa huolehtia itsestäsi.

Sinä olet lapsi. Oman itsesi vauva. Miten sinä kohtelisit vauvaa? Huolehtisit hänen nälästä. Pitäisit häntä sylissä kun itkettää tai väsyttää. Laittaisit hänet nukkumaan kun on sen aika. Silittelisit, pussaisilit, puhuisit pehmoisia, rakastaisit ehdoitta, kertoisit miten ihana hän on.

Milloin olet viimeksi rakastanut itseäsi ehdoitta? Kertonut, että sinä olet tosi hyvä tyyppi. Silittänyt kehoasi ja antanut sille riittävästi unta ja sopivasti ruokaa. Tai ymmärtänyt, että kaikkea ei voi eikä tarvitse osata. Että juuri sinä olet hyvä. Olet riittävä. Olet tärkeä. Olet rakastettu. Vasta kun alat ymmärtämään edes vähän, että sinullakin on merkitystä, voit muuttaa elämäsi sellaiseksi kuin haluat. Silloin olet unelmiesi elämän arvoinen. Silloin voit kasvaa ehyeksi.

 

Pienestä puutkin ponnistaaAloita tänään

  1. Tee itsellesi voimavarapuu. Varaa siihen paperia, kartonkia, kyniä, kuvia… mikä vaan tuntuu omalta. Juurin laita voimavarasi tai asiat, jotka saavat sinut jaksamaan. Runkoon tulee asiat, joissa olet hyvä. Lehtiin kuuluvat unelmat, jotka taivaisiin kurkottavat. Tee puustasi itsellesi hyvä. Laita se näkyvälle paikalle, josta näet sen päivittäin.
  2. Mene peilin eteen ja kerro itsellesi miten hyvä olet. Anna itsellesi anteeksi. Kerro mitä aioit tehdä itsesi rakastamiseksi. Jos et muuta osaa, niin sano suoraan itsellesi: Minä olen tärkeä. Minä riitän. Minä olen merkityksellinen. Minä olen rakastettu. Jos toistat tätä riittävän usein, se alkaa muokata ajatuksiasi eri suuntaan. Tähän ei tarvitse uskoa. Se tarvitsee vain tehdä. =)

 

Anu

 

 

Kestävyysvaje -painonhallinta ja elämä on kestävyysurheilua

Blogi, , , , ,

Elämässä tulee hetkiä, jolloin tuntuu, ettei jaksa eikä huvita. Maailma vastustaa ja kohtalo puuttuu peliin. Voi olla luuseri olo ja syyllisyys siitä, ettei nyt olekaan tehnyt sitä kiitollisuusharjoitusta joka ilta niin  kuin ohjeistettiin. Silloin on käsillä kestävyysvaje.

Kestävyysvaje tarkoittaa sitä, ettei harjoitusta ole vielä takana tarpeeksi, että lihakset ovat väsyneet. Itsekurin harjoittamisessakin puhutaan siitä, että sitä pitää harjoittaa ennen kuin siinä voi olla mestari. Varmasti jokainen itsepuolustuslajin harrastaja ymmärtää tämän tavalla tai toisella.

Kaikessa treenissä, painonhallinnassa ja elämässä tulee takapakkeja, jotka kuuluvat asiaan. Se miten niistä noustaan ylös on toinen asia. Esimerkiksi ne ihmiset, jotka suhtautuvat omaan mielialaansa ohimenevänä ilmiönä (erityisesti huonoihin fiiliksiin) masentuvat muita vähemmän. Suhtautuminen on siis yksi asia.

Listaan tähän muutaman vinkin, joiden avulla voit selättää kestävyysvajeesi ja nousta kestävyyden huipulle missä tahansa asiassa.

  1. Harjoittele säännöllisesti sekä oikeasti että mielikuvissa. Jokainen suklaapatukan ostamatta jättäminen voi olla yksi harjoitus tai aamupalan syöminen. Valitse itse mistä aloitat. Uudet tavat on kuin hampaiden pesu. Aina se ei ole kivaa,  mutta jälkeen päin keho kiittää.
  2. Kun kestävyysvaje, luuserius tai maailma yllättää kielteisesti, se tapahtuu vain tässä hetkessä. Huomenna asiat voi olla jo aivan toisin. Muista, että kyseessä on vain yksittäinen tapahtuma, joka menee ohitse. Opettele päästämään irti kielteisistä asioista sitten kun olet niissä tarpeeksi piehtaroinut.
  3. Tarkista onko suuntasi oikea. Joskus kun elämä on alkanut viedä sinua liikaa sivupoluille voi olla, että se näyttäytyy pahana olona tai huonona onnistumisprosenttina.
  4. Mieti mitä voit tästä oppia. Miksi toimit eritavalla kuin olit ajatellut? Miten olit toiminut aikaisemmin kun onnistuit tekemään jotain?
  5. Mitä sinun elämässäsi on jo hyvin? Mikä sinun tavoitteessasi on vain sinulle omaa? Miten se voisi olla vielä enemmän sinulle oma?
  6. Mitä sitten? Kysy itseltäsi mitä sitten? Eräässä itsehoito-opaassa keskitytään vain tähän kysymykseen. Siihen, että mitä sitten, jos sinusta nyt tuntuu tältä. Mitä sitten, jos mokasit? Mitä sitten, jos et tänään jaksa? Pointtina se, että mitä väliä on yhdellä väsähtämisellä, huonolla fiiliksellä tai epäonnistumisella. Mitä se merkitsee kokonaisuuden kannalta? Ei yleensä välttämättä mitään. Se on vain yksi mutka matkalla perille.

Parhaimmillaan takapakki tai kestävyysvaje auttaa sinua kirkastamaan omaa tavoitettasi tai unelmaasi. Silloin tiedät, että kaikesta huolimatta olet menossa sinne minne sinun pitääkin mennä. Usko itseesi, usko unelmiisi ja uskalla tavoitella niitä.

Anu