Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2012

Pitkäjänteisyydestä? kärsivällisyydestä ja kaikesta siitä turhasta millä yleensä pääsee tuloksiin.

Mistä johtuu, että kovin monet hakevat pikavoittoja? Kahdessa viikossa pitää lähteä ainakin 5 kiloa tai sitten painonpudotus on epäonnistunut. Painon pitää tulla alaspäin ainakin kilon joka tiistai siis tasan kilon viikossa muuten painonpudotus on epäonnistunut.

1. Ylipaino ei ole tullut kenellekään kahden viikon kuluessa. Sitä varten on harjoiteltu ahkerasti useita vuosia.

2. Paino ei koskaan putoa lineaarisesti. Vaan pikemminkin hyppäyksin tai madellen. Miten milloinkin.

3. Nopea painonpudotus hävittää lihaksia enemmän kuin hidas. Ja tätä te että todellakaan halua. Muistakaa, lihakset kuluttavat eniten energiaa. Lihakset auttavat tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Lihakset ylläpitävät tasapainoa. Lihaksista löytyy voima kantaa ostoskasseja tai vaimo kynnyksen yli. Lihakset moukkaavat vartalosta kauniin mallisen. Ja kaikista tärkeintä on muistaa SYDÄN ON MYÖS LIHAS. Sitä ei kukaan halua tieten tahtoen kuluttaa pois.

4. Pysyvä painon pudotus vaatii elintapojen muutoksia. Ne eivät muutu kahdessa viikossa.

5. Painoon vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin ravinto… tavat, stressi, perintotekijät, lääkkeet, sairaudet, unen määrä, allergiat, mielialat jne jne.

6. Painonpudotus vaatii halua muutokseen. Se voi olla suhteellisen helppoa, mutta mitä helpompaa se on sitä kauemmin se yleensä kestää.

7. Yleensä jatkamalla sillä mikä toimi hyvin jonkin aikaa sitten päästään parempiin tuloksiin kuin muuttamalla koko ajan ruokavaliota kireämmäksi tai liikkumalla koko ajan enemmän ja enemmän.

Oma matkani painoni ja kilpailemiseni suhteen kesti ennen ensimmäisiä Fitness kisojani seitsemän vuotta. Siihen kuului kovan luokan epäonnistuminen, murtunut ranne, paljon epäuskoa, muutto ulkomaille ja takaisin Suomeen, pari parisuhdetta, muutama työpaikka, oman firman perustaminen… lista on loputon ja kuitenkin kaikista eniten niihin seitsemään vuoteen kului halu päästä tavoitteeseeni. Vain tekemällä pääsee loppuun asti. Tekemällä ne asiat, jotka on päättänyt tehdä päästäkseen tulokseensa. Tekemällä silloinkin kun ei huvita, kun sataa vettä, kun telkkarista tulisi jotain tosi hyvää, kun suklaa huutaa kaupan hyllyltä sinun nimeäsi, kun sohvan pohja kutsuu, kun lenkkikaveri pettää, kun koirakin on kipeä, kun miestä ei kiinnosta koko projekti, kun lapset vievät enemmän aikaa kuin oli tarkoitus, kun vaimo syö vieressä sohvalla suklaata, kun pyykit ja tiskit on hoitamatta… Myös tämä lista on loputon. Verukkeen lopettaa tekeminen löytyy aina. Mutta onko se todellinen? Haluatko oikeasti päästä tavoitteseesi? Jos haluat, niin jatkat vain tekemistäsi loppuun asti ja ihan varmasti löydät sille myös riittävät perustelut. Kärsivällisesti! Pitkäjänteisesti! Kaksi askelta eteenpäin ja yksi takaisinpäin. Kunhan vain suunta on oikea, se riittää!

Kehittyvä elintarvike

Olen tässä muutaman kuukauden ajan miettinyt mitä kehittyvä elintarvike tarkoittaa. Minun mielestäni hyvä ravitsemus tarkoittaa tuoreita laadukkaita raaka-aineita, mahdollisuuksien mukaan luomua ja lähiruokaa. Siis mahdollisimman paljon itse tehtyä ruokaa eikä niinkään eineksiä.

Mitä siis tarkoittaa kehittyvä elintarvike? Olen itsekin ollut aikani elintarviketeollisuuden palveluksessa ja siellä kehittyvä elintarvike on tuunattu tuote. Tuote, johon on lisätty kuituja, peptidejä, probiootteja, vitamiineja tai muita kehitettyjä tai luonnosta saatavia raaka-aineita. Tiettyjä elintarvikealanfoorumeita seuratessa menee itselläkin pää vähän sekaisin. Niin paljon näitä on maailman markkinoilta saatavilla. Tuotteilla ei yleensä ole varsinaisia terveysväittämiä, mutta niitä myydään usein tunteen kautta ja kiertoilmaisuin, jotka saavat kuluttajat epäilemään omia valintojaan sekä oman ruokavalionsa terveellisyyttä. Huippuunsa vietynä tämä tarkoittaa useita funktionaalisia tuotteita sisältävää jää-ja ruokakaappia sekä lukuisia lisäravinnepurkkeja.

Mahdollisesti kehittyvä elintarvike on myös kuten hampurilainen. Viimeiseen asti maistatettu ja kehitelty tuote. Tuote, joka hivelee niitä meidän alkukantaisimpia aistimuksia. Joka viettelee syömään ehkä enemmän kuin oli tarkoitus, koska ruoka voi loppua milloin tahansa. Tuote, jossa kaikki maut ja hajut on mietitty loppuun asti ja jonka makuja on paranneltu kemiallisesti.

Tähän asti olen päässyt omissa pohdinnoissani enkä edelleenkään näe mitään käyttöä tuollaiselle termille, koska mieluummin palaan aina vaan kuitenkin niihin tuoreisiin laadukkaisiin raaka-aineisiin, luomuun ja lähiruokaan. Siihen, että meidän tulisi tukea puhdasta ruoantuotantoa, ekologisia menetelmiä ja lähellä tuotettua ruokaa. Oman terveytemme lisäksi voisimme ajatella myös maapallomme terveyttä.

Kun syödään, niin syödään riittävästi.

Kirjoitan nyt sellaista asiaa, mistä monet annoskoon nimeen vannovat ihmiset saavat varmasti hepulin.  Viime viikolla ja muutenkin ohjauksessa tulee aikoja, jolloin saan korostaa ohjattavilleni sitä, että ruokaa tulee syödä riittävästi, jotta paino putoaa.

Yleistä on, että aletaan tehdä muutoksia ruokavalioon. Paino putoaa ihan kivasti. Se motivoi ja sitten aletaan liikkumaan vielä enemmän, jotta paino putoaisi nopeammin ja sitten se pysähtyykin siihen. Viikon tai kahden jälkeen alkaa paniikki ja ruokavaliota kiristetään edelleen. Eikä mitään tapahdu. Päinvastoin repsahduksen sattuessa paino saattaa jopa nousta. Ilkeä tilanne kenelle tahansa.

Yhdeksässä tapuksessa kymmenestä olen joutunut LISÄÄMÄÄN asiakkaitteni syömiä ruokamääriä. Ruokavalio siis on näyttänyt muuten todella hyvältä, mutta määrällisesti ruokaa on ollut liian vähän. Kun syödään runsaasti kasviksia ja erilaisia proteiineja tulee kylläisyyden tunne nopeammin. Sen lisäksi usein varsinkin naiset ‘unohtavat’ tai pelkäävät laittaa riittävästi rasvaa ruokiinsa. Tästä tulee yhtälö, jossa energiaa tulee liian vähän, jotta elimistä toimisi optimaalisesti. Ruokamääriä nostamalla kaikilla yhdeksällä paino kääntyy yleensä laskuun.

Joissakin tapauksissa taustalla on sitten jotain muutakin ruokamäärän lisäksi… Stressiä, unettomuutta, mielialasyöntiä, liian vähäistä veden juontia, liian monta karkkipäivää, liikaa treeniä, joskus hyvin harvoin jonkun ravintoaineen puutosta, suolisto-ongelmia, hormoniepätasapainoa jne. Myös nämä asiat on hyvä käydä läpi.

Siis tästä kirjoituksesta tulisi muistaa se, että  kun syödään hyvää laadukasta ruokaa (esim tuoreita kasviksia, hedelmiä, lihaa ja kalaa, mahdollisimman vähän käsiteltyä) ei annoskokoa tarvitse juurikaan rajoittaa. Siihen kun lisätään sitten rasvaa puhtaista lähteistä, on tasapaino energian saannin osalta kohdallaan. Kaloreita ei tarvitse laskea, jos ei halua.

Ja viimeisenä huomautuksena se, että painoa ei kannata käyttää ainoana mittarina. Mittaa mittaa mittaa… Usein senttejä lähtee vyötäröltä, lantiolta, käsivarsista ja reisistä roppakaupalla, vaikka paino ei heilahtelekaan alaspäin.

Toivottavasti en ollut liian epäselvä. Nyt kaikki syömään laadukasta ruokaa ja nauttimaan siitä!

Uuden vuoden lupauksista?

Nyt on mennyt jo pari viikkoa niistä kuuluisista lupauksista. Haluaisin kysyä miten on mennyt? Onko lupaukset olleet realisia ja helppoja toteuttaa vai onko niistä tullut tuskaa ja ehkä on jo into lopahtanut?

Jaa, että miksi kyselen tälläisiä. No koska yleensä ihmiset haukkaavat liian suuren palan. Teen sitä sitä ja tätä… Nyt onkin siis aika tsekata oliko se lupaus niin järkevä sittenkään. Riippumatta siitä mikä lupaus on ollut voi kysyä itseltään seuraavat asiat: Nautinko sen tuomasta tekemisestä tai sitten joskus tuloksesta? Olenko innostunut asiasta vai teenkö sitä pakolla? Tekeekö joku sitä minun kanssani tai tukeeko joku minua omalla tielläni? Jos kyseessä on jokin elämäntapamuutos, pystynkö noudattamaan tätä muutosta vielä viiden vuoden päästä? Voiko tästä tavasta tulla rutiinia myös sen jälkeen kun tavoite on saavutettu?

Ymmärrätte varmaan miksi kyselen näitä. Ainakin toivottavasti. On turhaa luoda puitteita epäonnistumiselle, kun kaikessa voi kumminkin onnistua kun suunnittelee askeleet itselleen sopivan kokoisiksi. Jos tuntuu, ettei oma osaaminen riitä, kannattaa kysyä apua joltain joka on jo onnistunut tai joka tekee niitä asioita työkseen. Yksin ei kannata jäädä. Yhdessä on kivempaa ja usein helpompaa. Kannattaa kuitenkin focusoida siihen tulokseen ja itse tekemiseen ei niinkään siihen missä tilassa on nyt. Aamen!

Minä lupasin olla itselleni hyvä ja  lukevani enemmän. Molempia olenkin jo toteuttanut ihan kiitettävästi. =)