Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2012

Mitä mun pitäisi syödä?

Tarina

Olen verkostoitumislounaalla. Saan oman maidottaman annokseni pienen odottelut jälkeen ja onnellisena suuntaan kohti pöytää, jossa olisi tilaa ja ehkä mahdollisia uusia ihmisiä, joiden kanssa verkostoitua. Istun alas, hymyilen vieruskavereille ja esittelen itseni: Anu Kosonen, Ravitsemusasiantuntija. Vierustoverit esittelevät itsensä, sivuuttavat seuralaiseni ja katsovat molemmat minua käyntikorttini kädessään. Pienen hetken päästä toinen kysyy klassisen kysymyksen: Mitä mun pitäisi syödä?

Mä räpyttelen hetken silmiäni. ÖÖÖÖÖh, mitä tähän pitäisi vastata. Mähän olen asiantuntija. Tämän ei pitäisi olla näin vaikeata. Vastaanko syö paljon kasviksia ja ota D-vitamiinia purkista, koska ne ovat lähestulkoon ainoat faktat syömisessä. Vai alanko kyselemään miehen ruokavaliosta ja teen lounaasta tunnin alkuhaastattelun? Voisin myös ehkä selittää, että asia ei ole ihan niin yksinkertainen. En voi sanoa mitä sinun tulisi syödä pelkästään käyntikorttisi ja naamakertoimesi perusteella. Se olisi ihan täyttä potaskaa.

YKSILÖLLISYYS

Olen yrittänyt parhaani mukaan saada ihmisiä ymmärtämään, että ruokavalioden tulee olla yksilöllisiä. Niissä tulee ottaa huomioon allergiat, yliherkkyydet, stressitilanne, unitilanne, omat mieltymykset, omat heikot kohdat jne.

Netin suuri tietomäärä

Suurin ongelma netin  ohjeita lukiessa ja tietoa hakiessa on se, että se joka puhuu vakuuttavimmin saa ihmikset seuraamaan itseään huolimatta siitä onko juuri se ruokavalio sopiva SINULLE.  Ruokavaliota koostaessa pitäisi ajatella itseään ensin. Millaista ruokaa haluan syödä? Mistä olen valmis luopumaan edes vähän? Olenko tunnesyöppö? Onko tiukkojen ohjeiden seuraaminen ennen tuottanut tulosta? Pystynkö vielä viiden vuoden päästä syömään samalla tavalla kuin tämä ohjelma edellyttää?!

Kuuntele omaa kehoasi

Kaikista parhaiten painon saa hallintaan, kun alkaa kuuntelemaan omaa kehoaan ja opettaa sille uusia terveellisiä tapoja. Uusissa tottomuksissa on pysyttävä sitten koko elämä! Jos olo on kahden viikon päästä ruokavalion aloittamisesta edes vähän parempi, niin ymmärrä, että kehosi yrittää kertoa sinulle, että olet menossa oikeaan suuntaan. Silloin tee kaikkesi pysyäksesi siinä suunnassa. Jos tarvitset tukea ja apua siinä, niin siinä ei ole mitään hävettävää. Joskus ohjaus tai sopivat lisäravinteet auttavat pysymään oikealla tiellä. Kokeile eri vaihtoehtoja ja löydä itsellesi sopiva tie.

Kokonaisuus ratkaisee!

Puhekieltoa…

Meillä kaikilla on omat sudenkuoppamme. Minä syön niin kuin opetankin… paljon marjoja, hedelmiä ja kasviksia sekä riittävästi proteiinia ja kohtuudella kaikkea muuta. Koen ravitsemustilani olevan loistava, silti ääni on poissa ja limaa tulee vaikka muille jakaa.

Miksi sairastan siis?

Minun sudenkuoppani on stressaaminen. Aina, kun stressi käy liian kovaksi tai laukeaa pitkän työrupeaman jälkeen, sairastun. En enää ole pitkään aikaan kokenut kovia kuumeita, kurkkukipua, tolkutonta yskintää tai pahaa oloa. Tämä todennäköisesti johtuu hyvästä ruokavaliostani. Sairastumista ei kuitenkaan voi välttää, jos kokonaisuus ei ole kunnossa.

Kokonaisuuteen kuuluu:

Riittävä uni ja lepo– olet pirteä aamulla herätessäsi etkä torku iltapäivästä pöydän ääressä.

Stressinhallinta – stressiä on liikaa, jos et pysty nukkumaan tai huolehdit kokoajan miten siinä ja siinä asiassa käy. Pieni stressaaminen on hyvästä, kunhan se ei kestä kovin pitkään.

Juominen – vedenjuomisesi on kohdallaan, kun virtsa on kirkasta ja heleän vaaleata.

Ruoan laatu – vähintään puolikiloa kasviksia päivässä, sopiva määrä hyviä rasvoja, riittävästi proteiinia ja mielen virkistykseksi herkkuja kohtuudella.

Liikunta – sinulle itsellesi sopivan tehokasta treeniä päivittäin… kovaa treeniä, kun ei ole stressiä ja stressaantuneena kevyempää.

Aika helppoa vai mitä?

Näinhän se on. Joskus vain unohdamme, että kohtuus kaikessa ja tietyt rutiinit elämässä tuovat kummasti tasapainoa elämään. Niin painoon kuin henkiseenkin puoleen. Ympäristön annetaan vaikuttaa liikaa omiin toimintatapoihin. Voisimme vähän hiljentää ja keskittyä olennaiseen. Elämiseen ja onnellisena olemiseen.