Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2013

Epäonnistumisesta ja yrittämisestä

Asiakas kysyi tänään missä asioissa saa epäonnistua. Menin hetkeksi hiljaiseksi. Mitä sinä olisit vastannut tähän? Minusta missä vaan saa epäonnistua. Joskus pitää epäonnistua, jotta voi onnistua tai oikeasti oppia jotain.

Epäonnistuminen ei tarkoita häviötä tai maailman loppua. Se tarkoittaa vaan sitä, että asiat eivät sujuneet suunnitelman mukaan. Mitä sitten? Silloin pitää yrittää uudestaan. Nousta ylös ja jatkaa. Jos itse tietää, ettei ekalla kerralla tehnyt niin hyvin kuin olisi voinut, niin silloin voi vaan parantaa. Jos teki niin hyvin kuin voi ja silti epäonnistui, niin silloin pitää yrittää uudestaan jollain toisella tavalla. Silloin ainakin tietää, että se ei sopinut minulle.

Olen itse epäonnistunut hyvinkin rankasti ensimmäisessä kisadieetissäni. Kroppa meni niin jumiin, että sitä selviteltiin puolisen vuotta. Mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna kuinka pahasti pää meni jumiin. Sen selvittäminen kesti neljä vuotta. Onneksi en antanut periksi vaan nousin kuitenkin lavalle seitsemän vuoden kisoihin tähtäävän treenin jälkeen. En ehkä ihan siinä kunnossa kuin olisin halunnut, mutta nousin kumminkin. Periksi ei anneta.

Minusta epäonnistuminen ei ole mikään häpeä tai huono asia. Se on kasvun paikka. Se ettei yritä, se on sitten jotain ihan muuta. Jos ei yritä, ei voi valittaa ettei pääse perille tai ettei saavuta tavoitteitaan.

Mitä me siis teemme? Me laskemme vain ne kerrat kuin olemme nousseet ylös ja niitä pitää aina olla yksi enemmän kuin kaatumisia. Tsemppiä treeneihin ja painonhallintaan!

Kiltin tytön syndrooma

Tästä on joskus puhuttu mediassa moneltakin kannalta. Haluan nyt lykätä oman lusikkani tähän soppaan. Lähes kaikki asiakkaani (naisasiakkaani siis) ovat niin sanottuja kilttejä tyttöjä. Kuvaavaa on, että he hoitavat kaiken muun paitsi itsensä tunnollisesti ja viimeisillä voimillaan. Ja kun voimat on loppu palvelee fazerin sininen tai jokin muu omaa pahaa oloa.

Kiltin tytön pitää alkaa opetella:

  • sanomaan EI asioille, joita ei halua tehdä
  • kuuntelemaan omia haluja, mitä MINÄ elämältä haluan
  • lopettaa turha itsensä syyllistäminen -> kaikkia ei voi auttaa vaikka kuinka haluaisi
  • kuunnella omaa kehoa, kun se sanoo olevansa väsynyt tai kun se yrittää kertoa mitä se haluaisi syödä
  • hoitamaan itseään, jotta voi sitten hoitaa niitä, joita haluaa hoitaa

Tässä siis vain muutama kohta… Kun kiltti tyttö lähtee omalle kasvun tielleen omanlaisekseen ihmiseksi kuoriutuu sieltä upeita joutsenia AINA. Tänä viikonloppuna voisit miettiä omalta kohdaltasi oletko liian kiltti. Teetkö aina mitä sinulta pyydetään? Mietitkö mitä muut ajattelevat sinusta? Jätätkö omia menoja väliin muiden menojen takia? Tunnetko syyllisyyttä, jos et lähde auttamaan ystävää vaikka sinulla onkin jo omaa menoa? Kun olet näitä miettinyt, voisit varata kalenteriin omaa aikaa. Omaa aikaa mille tahansa itseäsi miellyttävälle tekemiselle. Ja ensiviikolla se on sinun tärkein tapaamisesi, jota ei saa siirtää, vaikka tulisi mikä.

Nautinnollista viikonloppua!

Räätälöitynä juuri sinulle?

Laihduttamisen tosi-TV herättää ajattelemaan, minutkin.

Olen tässä tammikuun alussa katsellut television laihduttamiseen liittyviä tosi-TV-ohjelmia vähän liikaa ja ollut hieman sekavissa tunnelmissa. Välillä raivon partaalla, välillä oivaltanut juttuja ja välillä hymyillyt onnistumisille. Yhteen asiaan haluan kuitenkin puuttua. Telkkarissa kaikki tehdään apinan raivolla ja samalla kaavalla.

Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua

Minun maailmassani ihmiset ovat yksilöitä, joilla on omat elämäntarinansa, geeniperimänsä, sairautensa, kulttuuritaustansa, perhetilanteensa ja elämäntilanteensa yleensä. Ja mitä muita niitä olikaan… Ai niin rahatilanne! Voiko kaikille siis olla yksi ainoa ratkaisu? Minun mielestäni ei. Ohjaajana minun pitää ottaa ihmiset vastaan yksilöinä ja kuunnella heitä, jotta löydämme kaikille oman tavan huoltaa itseään ja terveyttään. Ei siis mitään rakettitiedettä, mutta ei aina ihan helppoakaan eikä taatusti kaikille samaa. Aina minä en myöskään osaa auttaa kaikkia ja joskus kemiat eivät vaan pelaa yksiin. Silloin ohjataan ihminen muualle.

Palikat

Elämäntapamuutos vaatii muutaman lähes pakollisen osan, joista niistäkin voidaan tinkiä, jos tarve vaatii. Nehän siis ovat alkuhaastattelu (ei voi tinkiä), ruokapäiväkirja, ruokavalio, treeniohjelma/t, henkilökohtaiset tapaamiset, seurantamenetelmät, tukihenkilöt, lääkärintarkastukset, laboratoriotestit, muut testit… Aika liuta juttuja ja lähes kaikista voidaan luistaa. =)

Miten siis?

Ihan vaan pari esimerkkiä siitä, miten minä teen asioista yksilöllisiä.

Case 1 – Ostaa minulta ruokavalion ja/tai treeniohjelman. Toteuttaa sitä ja palaa asiaan, kun tarvitsee uuden ohjelman. Hinta alussa 260 euroa.

Case 2 – Ohjelmaan kuuluu ruokavalio ja treeniohjelma. Tapaamiset kerran viikossa. Tapaamisia jatketaan kunnes tavoite on saavutettu. Hinta kerran kuussa maksettavana laskettuna aamutreeneinä (6-15): 304,00  euroa ensimmäinen 10 + 1 treeniä, yhteensä 700 euroa. Seuraavat treenit 10+1 (ilman ruokavalio ja treeniohjelma kustannusta) 200,00 euroa kuussa.

Case 3 – Ohjelmaan kuuluu vain treeniohjelma ja tapaamiset tietyn ajan välein. Tapaamiset ovat ohjelmassa vain, koska ne helpottavat ohjattavaa toteuttamaan omaa ohjelmaansa. Siis koska joku vahtii. Tapaamiset kerran viikossa 200,00 euroa kuussa (10+1). Tapaamiset kerran kuussa 56 (aamutreenillä)/76 (iltatreenillä) euroa kuussa (10+1 pakettina)

Case 4 – Ruokavalio, kotitreeniohjelma ja juoksuohjelma – tapaamiset kuukauden välein. Hinta iltatreeneinä 62 (aamutreenillä)/82 (iltatreenillä) euroa kuussa.

Case 5 – Ruokavalio ja kehonhuolto ohjeita – tapaamiset tarvittaessa. Alussa 260 euroa. Jatkossa 50/70 euroa tapaaminen yksittäin ostettuna.

Case 6 – Asiakas tekee itse oman ruokavalionsa, minä seuraan ja tuen toteutusta puhelimitse ja muutamalla tapaamisella silloin tällöin. Hinta vuoden ohjelmalle, jossa on kerta kuussa tapaaminen ja kerran viikossa puhelinkonsultaatio 130 euroa.

Sitten vielä niitä muita muuttuvia tekijöitä:

– laskutus voi olla kerran kuussa tai useammassa erässä tai kaikki kerralla tyyliin

– ruokavalion laatimiseen voidaan käyttää tarvittaessa ruoka/elämäntapapäiväkirjan lisäksi erilaisia laboratoriotestejä, joista yleisimmät tällä hetkellä laaja verenkuva, kilpirauhasarvot ja ruokayliherkkyystestit

– treeniohjelmat voidaan tehdä kotiin, salille, ulos, leikkikentälle jne.

– tavoitteiden saavuttamista voidaan seurata usealla eri menetelmällä

– tarvittaessa kuntotestit ja muut testit voidaan ottaa käyttöön

Käytännössä voin tehdä juuri niin kuin asiakas haluaa, koska vaikka kaikki onkin tuotteistettu, niin kaikissa tuotteissani on varaa räätälöinnille.

Asiat joihin en suostu: en huuda asiakkailleni, en hauku heitä, enkä pakota ketään syömään mitään mitä he eivät halua syödä tai tekemään sellaisia treenejä, jotka on tosi tehokkaita, mutta joita asiakas inhoaa. Minusta tuloksiin päästään muutenkin.

Kertoisitko siis minulle miten haluat toteuttaa oman projektisi?

Asenne ratkaisee

Kävin keskustelua kahden ystäväni kanssa viime viikolla. Ystävä A on pudottanut painoa joulukuun alusta ja alkaa jo kohta olla tavoitteessaan. Ystävä B on pohtinut painon pudotusta jo pidempään.

Eka keskustelu:

Ystäva A: Arvaa mitä?

Minä: No?

Ystävä A: Mä ostin auton, ja mun piti tänään hakea se. Oon odottanut sitä jo kuukauden… mut en mä päässyt hakee sitä, ku piti mennä spinningiin ja ne oli just samaan aikaan.

Minä: Aha…

Ystävä A: No mä haen sen huomenna ennen ku meen salille… Nyt on vaan niin sika hyvä olo.

 

Toka keskustelu:

Ystävä B: Arvaa mitä Ystävä A ei voinut mennä hakee sen autoa eilen….

Minä: Ai kuin niin?

Ystävä B: No voitko kuvitella, se jätti auton hakematta ja meni spinningiin…

Asenne ratkaisee! =)

 

PS: Koittakaa kaverit kestää mua! =)

Pitää tehdä, eikä saa pelätä!

usi vuosi, uudet kujeet

Salit ovat taas pullollaan ihmisiä. Kaikilla on alkanut uusi elämä. Kauan se kestää? Suurin osa porukasta putoaa kelkasta pois maaliskuun loppuun menessä. Mietin itse monesti sitä, miksi näin käy. Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat koko ajan laihdutuskuurilla tai ovat koko ajan aloittamassa uutta kuntokuuria. Ensimmäinen asia mikä tässä häiritsee on se, että kyse on kuurista. Ei elämääkään oteta kuureina. Ei kukaan tee lapsia kuureina. Ne ovat koko iän kestäviä projekteja. Voisiko laihduttamisen lopettaa ja aloittaa kokonaan uudenlaisen elämän? Sellaisen elämän, jossa asioita tehdään joka päivä oman hyvän olon eteen, eikä vain kuureina. Tällöin useasta pienestä asiasta tulee suuri virta, joka lopulta johtaa siihen kaivattuun tulokseen.

Pitää tehdä

Kukaan ei varmasti ole laihtunut, vain syömällä pitsaa ja makaamalla sohvalla. Moni on kyllä laihtunut esimerkiksi surun kohdatessa, jolloin syöminen on loppunut. Paino ei putoa, jos ruokavalinnat ovat huonoja. Tämä ei suurimmassa tapauksessa ihmisiä tarkoita mitään rankaa totaalikäännöstä karppaajaksi tai joksikin muuksi, vaan pelkkää laatuun panostamista. Ei voi olla niin vaikeaa. Pitää vain tehdä oikeita valintoja kaupassa ja kotona. Sama pätee liikkumiseen. Syke ei nouse sohvalla maatessa tai tietokoneella istuessa sellaisiin rajoihin mitä tarvitaan kunnon kohottamiseksi. Kunto kohoaa vain tekemällä. Liikunnan kanssa voi sitten miettiä (tästä olen kirjoittanut ennenkin) mikä on se MINUN oikea tapani liikkua. Jos lähdet kaverin kanssa spinningiin, joka kuulemma on niin kivaa ja itse inhoat sitä, voit olla varma, että homma kaatuu parissa viikossa. Älä luo itsellesi mahdollisuuksia epäonnistua. Valitse laji josta tykkäät. Valitse sellainen tapa liikkua, josta tykkäät. Kaiken ei tarvitse olla tehokasta ollakseen terveellistä ja laihduttavaa! Jos tiedät, että yksin et saa aikaiseksi mene ryhmään, ota PT tai lähde kaverin kanssa lenkille. Tekemään siitä siis!

Epäonnistumista ja rikkimenemistä ei pidä pelätä

Suurimmalla osalla ihmisistä on omat heikkoutensa. On ihan eriasia sitten miten niihin suhtautuu. Nouseeko ylös ja jatkaa vai heittääkö hanskat tiskiin. Lähes jokainen epäonnistuu laihduttamisessaan ainakin kerran. No mitä sitten? Voisiko sitä katsoa opetuskokemuksena? Tämä ei ainakaan sovi minulle. Tai voisiko mennä ihan vaan sinne peilin eteen seisomaan ja katsomaan, että mitä tulikaan tehtyä. Teinkö niin kuin itselleni lupasin? Teinkö niin kuin olin sopinut ohjaajani kanssa? Ja kaikista tärkeintä ei ole se, että myöntää ettei tehnyt niin kuin oli tarkoitus, vaan se, että kysyy itseltään miksi en tehnyt. Miksi en lähtenyt eilen salille? Olin väsynyt. Miksi olin väsynyt? En nukkunut kunnolla. No miksi et? Murehdin työasioita. Miksi? Koska meillä alkaa kova sesonki huomenna. Miksi tämä vaivaa sinua? Ja niin edelleen. Pääset kyllä sinne ongelman alkulähteelle, kun kysyt itseltäsi miksi tarpeeksi monta kertaa. Pitää vain kysyä ja kun ongelma on selvillä, pitää se ratkaista. Pitää jatkaa tekemistä, vaikka epäonnistuu ja vaikka elämä välillä kohtelee kaltoin. Epäonnistumista ja rikkimenemistä vahvistuu ja oppii uusia asioita itsestään. Selvisin tästäkin!

Vastauksia on monia

Vaikeaa tässä on se, että tarjontaa on niin paljon. Tietoa on niin paljon. Tärkeintä on muistaa, että tekee asioita itseään varten, ei ketään muuta. Kun tekee itselleen, niin se oma kehontieto on kaikista tärkeintä. Muistatko miltä tuntui kun oli oikeasti kevyt, pirteä ja hyvä olla? Pyri siihen. Vastauksia kuinka sinne päästään on yhtä monta kuin on ihmisiä täällä planeetaalla. Kuuntele ja tee niin kuin on hyväksi sinulle, mutta älä lopeta, jos meno käy vaikeaksi.