Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2016

Asioiden merkityksellisyydestä…

Tänään haluan puhua kahdesta asiasta: Lihavuuden merkityksestä ja omien ongelmien merkityksestä. Ensin kuitenkin haluan laittaa tähän virallisen määritelmän sanalle merkitys. Tässä kirjoituksessa sivuan vähän melkein jokaista merkityksen määritelmää.

Suomen sivistyssanakirja:

merkitys

  1. se mitä jokin tarkoittaa, ilmaisee, esittää, symboloi
  2. sanan tai ilmauksen informaatiosisältö
  3. yleensä sisältö, olemus. esim. Liikennemerkin, matemaattisen symbolin merkitys. Ilmeen, eleen merkitys. Runon vertauskuvallinen merkitys. Oppia-sanan alkuperäinen merkitys oli ‘kokea pyydyksiä’. Sana, jolla on monta eri merkitystä. Hän on mies sanan parhaassa merkityksessä. Sanan varsinaisessa, laajimmassa, täydessä merkityksessä. Ei ymmärtänyt käskyn merkitystä. Pohtia kuoleman merkitystä.
  4. arvo, tärkeys. esim. Huomattava, ratkaiseva, vähäinen merkitys. Koulutuksen, ammattitaidon merkitys. Idänkaupan merkitys Suomen teollisuudelle. Ruokavalion merkitys sairauden hoidossa. Asialla ei ole minulle merkitystä. Menettää merkityksensä. Jk on suuresta merkityksestä pitää olla: suurimerkityksinen, hyvin merkityksellinen, tärkeä, arvokas tms.

merkitys

substantiivi

  1. se mitä jokin symboloi, sanan kyky viitata joukkoon todellisia olioita.

Miksi haluan kirjoittaa tästä tänään?

Näen työssäni paljon sitä, miten jokin määritelmä tai merkitys johtaa siihen, että ihmisiä kohdellaan huonosti tai ihminen itse kohtelee itseään huonosti. Siksi haluan saada teidät nyt miettimään omia merkityksiänne.

Lihavuuden merkitys

Kun puhumme lihavuuden merkityksestä voimme puhua siitä, mitä se merkitsee yksilölle, yhteiskunnalle, läheisille, palveluiden tuottajille, taloudelle, hinnoille, koulutukselle, kulttuurille, hyvinvoinnille jne. Lihavuudesta puhuttaessa onkin hyvä miettiä ja varmistaa mistä lähtökohdasta asiasta puhutaan. Jos esimerkiksi joku puhuu lihavuuden merkityksestä yksilölle ja toinen taloudelle, niin keskustelussa voi olla niin, että keskustelijat eivät kohtaa toisiaan ollenkaan. Voi myös olla, että molempien oma maailmankuva asiasta laajenee.

Voisi hieman pohtia myös sitä mitä lihavuus sinulle merkitsee käsitteenä. Mitä uskomuksia tähän käsitteeseen sinulla liittyy? Osa uskomuksista voi olla jonkun muun uskomuksia tai vaikka yhteiskunnalisesti hyväksyttäviä uskomuksia. Osa voi olla omista kokemuksista pohjautuvia uskomuksia. Ne on kuitenkin hyvä tietää, sillä ne vaikuttavat siihen miten itse kohtelet ylipainoista henkilöä tai miten kohtelet itseäsi painoon liittyvissä asioissa. Esimerkiksi sellainen uskomus, joka usein liitetään lihavuuteen on, että lihavat on laiskoja. Tälle väitteelle ei löydy tosielämässä mitään todisteita, silti me monesti käyttäydymme niin kuin tämä olisi totta.

Entä mikä yleensä on lihavuuden merkitys elämässä tai maailmassa. Yhdelle ihmiselle lihavuus on vain yksi hänen monista ominaisuuksistaan. Samalla tavalla lihavuus on vain yksi asia maailmassa ja elämässä. Jos me katsomme ihmistä ja näemme vain lihavan ihmisen, missaamme jotain paljon tärkeämpää eli sen ihmisen joka siinä istuu. Miltä sinusta tuntuisi, jos et ikinä tulisi nähdyksi omana itsenäsi? Jos me katsomme maailmaa tai omaa elämäämme ja näemme vain lihavuutta, menetämme kaikki maailman muut asiat ja koko oman elämämme muut asiat. Millä siis on merkitystä sinulle?

Tämä ei siis tarkoita, etteikö joku voisi haluta laihtua tai hallita painoaan, mutta elämässä on niin paljon muutakin, ettei siitä minun mielestäni kannata tehdä koko elämän keskipistettä. Mitä sitten jää, kun on laihtunut eikä enää voi elää siinä laihtumisen maailmassa? Pysyykö paino poissa, jos elämässä ei ole muita kiinnostuksen kohteita tai merkityksiä?

Omista ongelmista vielä vähän…

Laihtumisessa ja painonhallinnassa ei kannata vertailla itseään muihin. Se luo itselle riittämättömyyden tunnetta. Omien ongelmien vertailu muiden ongelmiin ei auta ketään. Se voi onnistuessaan laittaa asioita tärkeysjärjestykseen tai motivoida joitakin ihmisiä. Kuitenkin omat ongelmat ovat omia ongelmia. Niiden merkitys on sinulle juuri niin suuri kuin se sinulle on. Jollekin tapahtuu paljon huonoja juttuja, mutta niiden merkitys ei juuri hetkauta heidän elämäänsä ja joillakin jonkin pienen ongelman merkitys on niin suuri, että koko elämä murentuu sen alla. Ja näin on hyvä. Toisen ongelmia ei saa vähätellä, vaikka ne itsestä tuntuisivat kuinka naurettavilta tahansa. Me emme voi tietää minkä merkityksen kukin on ongelmalleen antanut.

Minulle on merkittävää, että näkisimme ihmiset monitahoisia

Minusta ihmisen monimuotoisuus ja yllätyksellisyys on elämän parasta suolaa. Jos katson ja näen vain lihavan ihmisen, en koskaan tutustu siihen ihmeelliseen tyyppiin niiden kilojen takana. Pysykää ihmeellisenä ja nähkää vaivaa sen eteen, että lihavuus ei ottaisi valtaa kaikesta ajattelustamme ja näkökyvystämme.

Anu

Kuuntelua ja kokonaisvaltaisuutta, kiitos!

Yle puheella oli muutama viikko sitten jonkun kirjailijan haastattelu, jossa hän puhui siitä, että kukaan ei koskaan kuuntele ketään. Se oli aika radikaali väite, mutta on varmasti aika lähellä totuutta. Hän perusti oman väitteensä siihen, miten oli kerännyt materiliaalia kirjaansa varten nauhoittamalla keskustelujaan muiden kanssa. Jälkeen päin kuunneltuna se oli ollut aika karmivaa, koska oli niin selvää, ettei kuuntelua juuri ollut keskusteluissa.

Minulle tämä oli todella herättävä haastattelu, sillä kaikissa käymissäni ohjaaja koulutuksissa on korostettu nimenomaan kuuntelun merkitystä. Jäin itse miettimään, että kuuntelenko oikeasti mitä minulle sanotaan. Tulin siihen tulokseen, että joskus kuuntelen ja joskus en. Ohjaustilanteessa pitäisi pystyä olemaan mahdollisimman tyhjäpäinen ja jättää tulkinnat sikseen. Ohjattavalla on kuitenkin itsellään kaikki se tieto, minkä me molemmat tarvitsemme tulokseen pääsemiseen. Niin on myös sinulla!

Joskus kun on kyse ongematilanteista voi toki esittää arvauksia tai tulkintoja siitä, mittä kannattaisi tehdä tai minne mennä seuraavaksi. Arvaukset ja tulkinnat kuulostavat pahalta, mutta sitä se usein on. Minä ohjaajana voin esittää sinulle, että tämä voisi auttaa sinua, mitä mieltä itse olet? Jos ihminen on halukas asiaa kokeilemaan, niin vasta kokeilun jälkeen tiedämme toimiko tämä juttu juuri hänellä. Miksi näin? Koska ihminen on kokonaisuus ja kaikilla ei toimi samat asiat kuin kaikilla muilla.

Ohjaaminen on siis pääasiassa kuuntelua, kuuntelua ja kuuntelua sekä kysymyksiä siitä, että ymmärsinkö oikein ja sitten vasta mahdollisten toimintaehdotusten antamista. Muutos lähtee aina sinusta itsestäsi  ja minä voin vain olla siinä mukana tukemassa sitä.

Ohjattavana oleminen taas on sitä, että kuuntelee itseään. Kuinka moni meistä onkaan unohtanut kuunnella mitä oma keho sanoo tai ohittaa sujuvasti omat tunteensa, koska jokin muu asia ajaa edelle. Ihmisen täytyy kuunnella itseään, jotta voi muuttua tai voida hyvin. Otetaan tämä päivä siltä kantilta, että kuunnellaan mitä kehossa tapahtuu, mitä omassa päässä liikkuu ja miltä musta musta tuntuu. Tärkeä kysymys on: mitä minä tarvitsen, kun minusta tuntuu tältä tai ajattelen näin. Se voi avata uusia suuntia omaan tekemiseen.

Kuuntelun lisäksi toinen tärkeä asia on kokonaisuus. Olen itse lopen kyllästynyt dieetteihin. Kun muuttaa vain syömistään, niin muuttuuko mikään muu? Jos muuttuu, niin hyvä niin. Usein kuitenkin jää huomioimatta, että ihminen on kokonaisuus. Ruoka ja syöminen on osa kokonaisuutta eikä vain yksi fiksattava asia. Jos on jo kokeillut kaikki pikadieetit, niin onko mahdollista, että seuraava pikadieetti toimii? Ei ole. Taustalla on silloin jotain muutakin. Se henkinen ja fyysinen puoli. Omat tavat, traumat, ympäristön vaikutus, tunteet ja vaikka mitä muuta.

Jotta voi pysyvästi muuttaa syömistään pitää huomioida itsensä kokonaisuutena ja katsoa omaa elämäntilannettaan realistisesti. Olen nyt tässä pisteessä. Mitä minun pitää muuttaa, että voin voida paremmin tai että voin tehdä muutoksia omaan ruokavaliooni. Joskus voi olla parempi mennä terapiaan kuin aloittaa uusi ruokavalio. Elämäntapojen muuttaminen on kasvamista ihmisenä ja kokonaisuutena. Ei mitään pikafiksailua.

Näillä ajatuksilla mennään viikonloppuun. Kuunnelkaa hyvät ihmiset itseänne ja toisianne.

Anu