Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2020

Esteitä, onko heitä?

Olen tänä kesänä miettinyt paljon jarruttavia tekijöitä. Omia ja muiden. Korona on tuonut aivan uuden tekosyyn olla laihtumatta tai muuttamatta elämäntapoja. Sitä listalla ei ole aikaisemmin ollut. Alla listaa syistä miksi elämäntapamuutosta ei voi tehdä. Skippaa lista, jos ahistaa. Sen alla sitten vinkkejä, kuinka kääntää esteet mahdollisuuksiksi.

  1. ei ole aikaa
  2. on liian kylmä sää
  3. on liian kuuma sää
  4. sataa
  5. on jäistä
  6. se on kallista
  7. geenit
  8. mä vaan olen tälläinen
  9. KORONA
  10. en muistanut
  11. loma
  12. arki
  13. grillauskesä
  14. joulu
  15. juhlat
  16. lääkitys
  17. loukkaantuminen ( ei vakavat)
  18. telkkari!!!!!!!
  19. älypuhelimet
  20. SOME!
  21. ruuhkavuodet
  22. opiskelu
  23. työt
  24. väärät varusteet
  25. sairastuminen
  26. olen vaan laista
  27. mulla ei ole itsekuria
  28. en jaksanut
  29. ……………………………… Lisää omasi

Tässä siis ne mitä tuli sillei äkkisältään mieleen. Tiedätkö, että muutos lähtee aina sinusta itsestäsi. Se tarjoittaa sitä, että otetaan huomioon muutkin asiat kuin vain sisäiset. Kun lähdet tekemään elämäntapojen muutosta. Kartoita ainakin nämä asiat:

  1. omat arvosi – tukevatko ne muutosta ja miten ne voisivat tukea muutostasi
  2. motiavaatio tasosi
  3. käytettävissä oleva aika
  4. mahdolliset esteet eli HIDASTAVAT tekijät – miten kiertää nämä?
  5. ympäristön vaatimuksen sinua kohtaan
  6. ja ennen kaikkea mihin pyrit muutoksella? Mitä oikeastaan haluat ja miksi?

Kun kartoitus on tehty, niin tee suunnitelma.

  1. Millä toimenpiteillä pääset tavoitteeseesi?
  2. Millä palkitset itseäsi?
  3. Mitkä ovat välitavoitteet?
  4. Miten mittaat/seuraat itseäsi?
  5. Kuka auttaa sinua pääsemään tavoitteeseesi?
  6. Kenelle kerrot vai kerrotko kenellekään?
  7. Mitä teet, jos jokin suunitelmasi toimenpide ei toimikaan? Mitä kokeilet sitten?
  8. Mitä sitten kun tavoite on saavutettu? Tämä unohtuu usien ja se on ihan yhtä tärkeää kuin kaikki mitä on edellä kerrattu. Miksikö? Yleensä tavoitteen saavuttamisen jälkeen on eri ihminen ja matka on lopussa, joten edessä voi olla tyhjiö. Mitä nyt teen, kun en enää tavoittelekaan tätä? Risko sortua takaisin vanhaan on vaarallisen suuri.

Kun suunnitelma on tehty, niin alat vain toteuttamaan sitä. Ei kaiken tarvitse aina olla kivaa. Joskus se on kuin hampaiden pesua, pakollinen rutiini, jos haluaa pitää hampaat suussa. Mikä on se sun pakollinen rutiini, joka pitää painon poissa, liikunnan käynnissä jne.

Lempilauseeni on SAA ALOITTAA! Olet nyt virallisesti saanut luvan aloittaa oman projektisi. Jos tarvitset siinä apua, niin ota yhteyttä. Miten vaan, pysy kanavalla, lisää samanlaista on tulossa pian taas suuntaasi.

Anu

Tänään vietämme sateenkaarimatkailun päivää!

Tänään 10.8. on ihanan esikoiseni syntymäpäivä. Hän täyttää kuusi ja aloittaa eskarin huomenna. Minulle on tärkeää, että tämä ihana tyyppi saa elää paremmassa ja suvaitsevammassa maailmassa kaikkien muiden maailman ihanien lapsien kanssa. Sinäkin olet jonkun lapsi ja jokaiselle meistä on joskus tullut se hetki, kun olisimme tarvinneet vähän lisää ymmärrsytä ja hyväksyntää.

Siksi puhumme tänään tärkeästä asiasta eli kaikkien hyväksymisestä sellaisena kuin on. Tänään on nimittäin myös ensimmäinen kansainvälinen Sateenkaarimatkailun päivä. Kun aloin suunnittelemaan omaa vastuullisuus lausekettani, törmäsin We speak gay – sertifikaattiin. Se resonoi heti. Olen nähnyt kaapista tuloja ja niitä pelkoja mitä ihmisillä on. Mitä jos minua ei rakastetaakaan? Mitä, jos joku (kaikki) hylkää minut? Saanko työpaikan, jos tulee ilmi, että olen homo tai lesbo tai ehkä jotain muuta?

Siksi oli selvää, että tässä haluan olla mukana. Minusta kaikilla on oikeus olla oma itsensä. Kaikilla on sama ihmisarvo riippumatta siitä, mikä seksuaalinen suuntautuminen on. We speak gay -sertifikaatti ja yhteisö haluaa tuoda esille paikkoja, joissa seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat voivat matkailla ilman syrjintää ja kokea olevansa turvassa.

En tiennyt aikaisemmin, että tämä on tärkeää. Että maailma on vielä niin pielessä, ettei ole itsestään selvyys, että seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat voivat matkustaa turvallisesti. Olen toki kuullut miten asiat ovat ulkomailla, mutta että Suomessakin.

Minulle on ihan saman hailee, onko asiakkaani tai mökin vuokraajani homo, lesbo, bi, trans tai muu henkilö. Ihan yhtä yhden tekevää on uskonto, ihonväri ja muut vaikeat asiat. Olen ulkomailla asuessani oppinut, että me olemme kaikki loppujen lopuksi samanlaisia. Melkein kaikki haluavat tehdä töitä, perustaa perheen, asua turvallisesti ja elää terveenä. Kuulostaako tutulta?

Tärkeää on se ihminen, joka on juuri siinä edessäni juuri nyt. On tärkeää nähdä ja kuulla. Eikä vain antaa omien ennakkoluulojensa ratsastaa voittoon ihan omia aikojaan. En väitä, etteikö minullakin olisi ennakkoluuloja. Niitä on. Hävettävän paljon. Mutta minä pysähdyn niiden äärelle. Silloin kun, olen tarpeeksi järjissäni, että tunnistan ne. Kysyn itseltäni onko tämä oikeasti totta? Miksi ajattelen näin? Joka kerta kun tutustun johonkin sellaiseen tyyppiin, joka herättää minussa ennakkoluuloja, joudun myöntämään olevani väärässä. Miten upeita tyyppejä olenkaan saanut tavata, kun olen avunnut silmäni ja uskaltanut.

Miten sinun laitasi on? Haluatko sinä elää maailmassa, jossa ihmisiä hylätään? Maailmassa, jossa ihmisarvo on kiinni jostakin suuntautumisesta. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku päättäisi, että joku sinun ominaisuutesi olisi väärä ja joutuisit ulkopuolelle.

Maailmamme on paljon rikkaampi, kun olemme erilaisia. Maailmassa on tilaa rakkaudelle, hyväksynnälle, kunnioitukselle ja arvostukselle. Annetaan niitä kaikille, niin voimme muuttaa maailman.

Riko tänään rajasi. Tutustu johonkin sellaiseen, joka herättää sinussa ennakkoluuloja. Anna jollekulle mahdollisuus. Yllätä itsesi. Koska sinäkin olen sen arvoinen. Sinäkin ansaitset tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin olet.

Turvallisuutta, rauhaa, rakkautta ja ymmärrystä tähän päivään!

Anu, matkakumppanisi omanlaiseen eämään

Vastuullisuus yrittämisessä ja elämässä yleensä

Kävin nyt korona-keväänä yritysvastuullisuus kurssin. Minulle on aina ollut tärkeää suojella luontoa. Jopa ensimmäinen lapseni on saanut nimensä gebardien suojelusta kertovan kirjan mukaan, jonka luin joskus pienenä. Kirjan tähti on suojelussa oleva gebardi tyttö, jonka mukaan tyttöni on nimetty.

Nuorena kärsin maailman tuskasta rankalla tavalla. Onneksi hevoset ja taide pelastivat minut. Nyt aikuisena ymmärrän, että omilla valinnoillani on väliä. Omassa elämässäni, jota ei ihan kauheasti voi erottaa yrittämisestäni teen paljon ratkaisuja sillä perusteella, mitä se tekee tälle planeetalle. Minulle on ihonväriä tärkeämpää, että ihminen on luonnon puolesta kun vastaan. Meillä on vain yksi planeetta ja toivottavasti myös lapsemme ja heidän lapsensa voivat vielä nauttia siitä. Itse itken aina kun katson luontodokumenttia ja muistan, että ne kiinanjokidelfiinit mitä pienenä ihastelin ovat jo kuolleet sukupuuttoon. Meidän kuuluu kaikkien kantaa oma vastuumme.

Siispä asiaan. Ja kun nyt puhun vastuullisuutta koskevista toimenpiteistäni, joita teen arjessani, niin ne tarkoittavat minua itseäni sekä yritystäni. Olen kuitenkin vahvasti symbioosissa oman työni kanssa. Alla vähän listaa tekemistäni toimenpiteistä:

  • meillä on aurinkopaneelit, jotka tuottavat sähköä meille kotiin, yritykseni toimistohuoneeseen ja mökillemme
  • toinen autoistamme on kaasuauto ja toinenkin tulee pian vaihtumaan joko kaasu- tai sähköautoon piakkoin
  • kierrätämme kaiken ja autamme myös mökkinaapureitamme kierrättämään – joo, kyllä asumme niin metsässä, että meillä ei ole pysyvää asustua ihan heti tässä lähellä
  • kun teemme uusia hankintoja katsomme voiko sen löytää käytettynä – suurimman osan voi
  • rakennuksemme ovat puusta ja jos rakennamme jotain lisää tulee se omista puistamme, jotka sahataan lähisahalla
  • suosimme puutarhassamme mesikasveja, jotka auttavat pölyttäjiä
  • jätämme metsäämme myös lahopuuta ötököitä varten
  • emme käytä mitään kemikaaleja puutarhassamme
  • peseydymme biohajoavilla pesuaineilla
  • ajamme autolla vain kun on pakko ja ketjutamme ajot, täältä ei lähdetä yhden suklaapatukan takia minnekään
  • ruoan suhteen suosimme paikallisia toimittaja, riistaa ja itsekasvattamiamme eläimiä
  • itse olen päättänyt luopua teen ostamisesta ja juoda teeni oman maan antimista (horsmasta, mintusta, voikukasta jne) – juon toki loppuun nuo vanhat mitä kaapissani on ja jos joku tuo minulle niitä lahjaksi en heitä roskiin, vaan valistan tässäkin asiassa… Kahvia en ole koskaan juonut. Suklaasta en vielä pysty luopumaan – ehkä sen aikakin tulee ja tuleehan se, jos kaakaopavun tuotanto loppuu maailmasta
  • kun ostan uusia vaatteita, pyrin ostamaan tuotteita, joissa on GOTS, ÖkÖtext jne merkki, jotta sitä valmistettaessa on edes vähän ajateltu vastuullisuutta
  • yrityslahjat hankin aina kotimaisina ja ekologisina sekä mieluiten lähituottajilta
  • meillä jokainen ihminen on laulun arvoinen – on äärimmäisen tärkeää, että kohtelemme kaikkia tasa-arvoisesti – ikään, kokoon, ihonväriin, sukupuoleen, seksuaaliseen suhtautumiseen jne katsomatta – tätä en voi materiaalisesti todistaa, mutta tiedän, että asiakkaani sen kyllä huomaavat
  • olen WWF:n kuukausilahjoittaja
  • maksan kompensaatiolahjoitusta kuukausittain yritykselle, joka istuttaa puita. Teen tämän siksi, etten ikinä saa istutettua niitä kaikkia puita, jotka haluaisin istuttaa. En siksi, että haluaisin sillä jotenkin hyvittää jotain. uskon, että meidän kaikkien hyväosaisten tulee tehdä ja osallistua niin paljon kuin mahdollista.
  • ja joo, mulle voi soittaa melkein mistä tahansa keräyksestä, niin aina lahjoitan. En pysty olla lahjoittamatta…

Tässä siis minun vastuullisuustekojani. Vielä voisin tehdä enemmän. Ja joskus vielä teenkin. Nyt nämä riittää tähän hetkeen. Yritykseni vastuullisuus lupauksen voit lukea tämän linkin takaa. Mietä mitä sinä voisit tehdä. Tee edes se yksi juttu. Sekin on parempi kuin ei mitään.

Kukkia ja rauhaa kaikille,

Anu