Hallinta, hillintä ja joustavuus

Hallinnan loppu

Minulle on tänä vuonna sattunut kovia asioita. Olen ajanut kolarin, jossa lapseni sai aivovamman. Vietimme sairaalassa kuukauden. Kaikki pysähtyi. Olin vain matkustaja, joka toivoi, että muut hoitaisivat homman kotiin.

Lasten teho on pahin paikka missä olen ollut. Siis melkein. Keskitysleireillä vierailu lapsena tuntui pahemmalta. Siellä huokui ihmisen pahuus. Lasten teholla kaikki ovat lasten puolella ja tekevät kaikkensta, että kaikki menisi hyvin. Kuitenkaan kaikki eivät lähde sieltä elävänä kotiin. Eikä siellä olla vanhempana hallinnassa yhtään mistään.

Nyt lapsellani on kaikki hyvin. Hän on toipunut ja vammasta ei juurikaan huomaa mitään jälkiä. Arpi loistaa päässä edelleen, mutta pian sekin jää hiusten peittoon ja sitä myötä vähän enemmän unholaan.

Minä en tietoisesti valinnut tätä. Mutta tosiasia on, että olisin voinut valita monta asiaa onnettomuuspäivänä toisin. Ne olisivat voineet muuttaa päivän kulun. En kuitenkaan tehnyt niin. En ollut hallinnassa asioista. Enkä ole nytkään.

Me eletään sellaisessa kuvitelmassa, että asioita voi hallita. Kun syö oikein, pysyy terveenä. Kun treenaa oikein, ei voi sairastua sydänsairauksiin. Kun nukkuu tarpeeksi, ei tule muistisairauksia. Meillä on paljon hallintaan liittyviä uskomuksia. Ihan kuin kaikki olisi käsissämme. Ihan kuin me omistaisimme koko maailman ja kykenisimme päättämään sen kohtalon.

Ei kuitenkaan ole totta, että voimme hallita kaikkea. Aina on joku muuttuva tekijä. Joku asia, mitä emme ole osanneet ottaa huomioon. Joku ulkoinen tekijä, joka tulee ihan puskista. Joku asia, joka on tapahtunut vuosia sitten ja se onkin se laukaiseva tekijä jollekin sairaudelle.

Syömishäiriöinen aloittaa aina kriisin tullessa syömistapojensa korjaamisen. Toinen tsekkaa neuroottisesti tiliään, että siellä on tarpeeksi rahaa pahanpäivän varalle. Kolmas treenaa kuin hullu. Ja neljän miettii, että jos vielä teen tämän, niin sitten kaikki on hyvin.

Meillä on vain yksi elämä, jonka voimme elää vain niin hyvin kuin pystymme. Emme ole hallinnassa kaikista elämässämme tapahtuvista asioista. Voimme tehdä vain niin hyviä valintoja kuin osaamme sillä hetkellä kun teemme niitä. Joskus hyvistäkin valinnoista tulee huonoja kun aika kuluu.

On hyvä päättää mitä asioita elämässään koettaa hallita. Ja kun se hallinta ei onnistukaan, niin on hyvä olla armollinen itselleen ja tehdä uusi suunnitelma. Se, että emme ole hallinassa, ei tarkoita sitä, ettei voi tehdä suunnitelmia tai asioita oikein. Se vain tarkoittaa sitä, että elämä voi muuttua toisenlaiseksi koska vaan. Ja se on ihan normaalia.

Elämäntapamuutoksessa tämä on hyvin tärkeä asia oivaltaa, koska prosessi ei koskaan ole suoraviivainen, vaan pikemminkin vuoristorata. Kaikkea voi sattua ja sitten vaan noustaan uudellen ylös.

Hillinta

Olen joutunut pidättelemään tunteita ja hillitsemään itseäni moneen otteeseen onnettomuuden jälkeen. Se ei ole aina hyvä. Tunteet tulevat joskus kuitenkin läpi. Kaikilla, jotka yrittävät selvitä hengissä ja parhain päin elämässä on paljon hetkiä, jolloin joutuu hillitsemään itseään. Jos hillitsemistä joutuu tekemään liian paljon, niin se prakaa jossain kohtaa.

Voi olla, että tiukka dieettisi kesti kuusi viikkoa, mutta sen jälkeen kaikki repesi. Tai voi olla, että hyvin alkanut elämäntapamuutoksesi meni ihan pilalle, kun äitisi sairastui tai miehesi jätti sinut tai sait potkut tai pomosi huusi sinulle.

Hillintää on hyvä harrastaa vain silloin kun se on tarpeellista. Liiallinen hillintä ei auta sinua pääsemään tavoitteeseesi. Se vain kuormittaa sinua turhaan. Tunteiden pitää saada tulla, jotta ne voivat myös mennä. Joskus itkettää ja silloin pitää itkeä. Tukahdetut ja hillityt tunteet lisäävät terveydelle haitallista käytöstä.

Elämäntapamuutoksen yhden osuuden tulisikin lähes aina koskea omien tunteiden käsittelyä. Armollisuutta, sallivuutta ja hyväksyntää. Itsensä rakastamista. Mistä asiasta sinä olet itsessäsi ylpeä juuri nyt?

Joustavuus

Olen aina ajatellut tätä, etten ole tässä kovin hyvä. Tai että teen sitä liian paljon. Joustavuutta on se, ettei ole liian jyrkkä asioiden suhteen. On hyvä tietää omat rajansa ja se mitä rajoja muut ihmiset saavat ylittää. Ja mistä arvoista voi joustaa.

Voi olla, että joustavuus on yksi arvosi. Mitä se silloin tarkoittaa? Minulle se tarkoittaa inhimillistä otetta valmennukseen ja asioiden kyseenalaistamista. Monesta asiasta olen valmis joustamaan, mutta en unesta. Enkä sovituista treeneistä. Enkä aamupuurosta. Voin joustaa karkkipäivistä tai lounassalaatista, mutta en vaa’an lukemista.

Missä sinä joustat? Joustatko vain muita koskevissa asioissa ja omissasi olet liian tiukka itsellesi? Vai joustatko aina itsesi kustannuksella? Tätä minäkin joskus sorrun tekemään. Varsinkin, jos kyse on lapsista tai perheestä.

Elämäntapamuutoksessa joustavuus voi olla hyvä tai huono asia. Päätä missä voit joustaa ja missä et. Päätä missä haluat joustaa ja missä et.

Lopuksi

Kiva, kun jaksoit lukea tänne asti. =)

Haluan siis sanoa, että kun olet tekemässä elämäntapamuutosta. Mieti:

  • mitkä asiat ovat oikeasti sinun hallinnassasi
  • mikä on elämäntilanteesi, jaksatko tätä oikeasti juuri nyt
  • ja mikä on se pienin muutos, jonka voit tehdä menettämättä hallinnantunnetta
  • missä tilainteissa tunteiden hillintä ja peittäminen on tarpeellista
  • kunnioitatko omia tunteistasi niin paljon, että annat niiden tulla ja mennä – tunne on kuitenkin vain tunne
  • missä omat rajasi menevät
  • missä asioissa voit joustaa ja missä pidät puolesi

Miellä on vain yksi elämä. Tee siitä itsellesi paras mahdollinen. Juuri sinä olet ihmeellinen ja uniikki. Ja aina on joku, joka rakastaa sinua.

Anu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *