Käsi ylös kuinka moni tunnustaa hemmotelleensa puolisoaan tai lapsiaan ruoalla tai muilla herkuilla? Minä olen jo käsi pystyssä. Entä kuinka moni haluaa aina tarjota herkkuja vieraille tai ystävilleen? Tai pyörivätkö ystävien tapaamiset aina enemmän tai vähemmän ruoan ympärillä? Aika monta kyllä vastausta on varmaankin jo saatu näihin. Rehellisesti vaan katse peiliin nyt.
Ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että ruoalla hemmotellua saa harrastaa, JOS se on satunnaista toimintaa. Kerran viikossa on jo liikaa. Herkuilla ei saa palkita hyvistä suorituksista tai lohduttaa. Ai miksi ei? Koska kaikesta tekemisestä jota toistetaan tulee tapa. Jos pahaa oloa tai hyviä suorituksia aina dumpataan ruoalla, niin siitä tulee normi. Tapa, jota tehdään tiedostamatta. Jos haluaa palkita lapsia ja aikuisia, mieti mistä he eniten pitävät… vaatteita muotitietoisille, urheiluvalmennusta urheilijoille, kosmetiikkaa kauneusintoilijoille, kylpylälomia hemmottelun tarpeessa olijoille, runo, laulu, taulu, hieronta… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Itse tiedät parhaiten mistä muusta läheisesi pitää kuin ruoasta!
Kun ihmiset tulee kylään… tarjota voi myös hedelmäsalaattia, mansikoita, pähkinöitä. Jos oikein oikeata ruokaa tarjoaa, on netti pullollaan terveellisiä, nopeita, näyttäviä ja herkullisia reseptejä. Meksikolainen ruoka: aivan mahtavaa oikein tehtynä! Nopeaa ja helppoa! Tai miten olisi: alkupaloiksi vihersalaatti rukolalla, punamangoldin- ja herneenversolla, paahdetuilla pinjansiememillä, balsamikolla, oliiviöljyllä ja sitruunapippurilla. Pääruoaksi pihvi ja uunijuureksia. Jälkiruoaksi mansikoita. Sen yhden punaviinilasinkin voi ihan hyvällä omalla tunnolla ottaa.
Kavereiden kanssa voi käydä lenkillä, pelaamassa kössiä, tennistä, sulkista, rantalentistä, uida, hengailla uimarannalla, pelata bilistä, heittää tikkaa, keilata, ajella moottipyörällä tai kelkalla, lasketella, hiihtää, meloa, kiipeillä seinillä, samoilla metsissä, poimia marjoja, pelata shakkia tai korttia, tehdä käsitöitä, piirtää tai maalata, soittaa jotain muutakin kuin suuta, kirjoittaa runoja, ratsastaa, leikkiä lasten tai koirien kanssa, laskea pulkkamäkeä, katsoa auringonlaskua tai vaikka maata selällään nurmikolla ja laskea pilviä. Siis vain oma mielikuvitus rajoittaa elämän seikkailijaa.
Ruoka on edelleen vain polttoainetta, jota tulisi käyttää silloin kun sille on tarvetta eli kun on nälkä. Ja kun on tarve syödä, silloin sitä hyvää ja laadukasta kai herkulliseksikin kutsuttua ruokaa. Aamen!
