fbpx

Näin taas mainoksen uudesta TV-sarjasta, jossa entisiä urheilijoita koitetaan treenata huippukuntoon. En kuolemaksenikaan muista uuden sarjan nimeä tai edes kanavaa, miltä se tulee… eikä pikainen googletus auttanut. Mutta ei sillä niin väliä. Tämän kirjoituksen pointti on se, että mitä on huippukunto ja onko se edes tavoittelemisen arvoista.

Mitä siis on huippukunto?

Meillä puhutaan urheilijoista ja huippu-urheilijoista, mutta myös kuntourheilijoista, kuntoliikkujista ja terveysliikkujista. Jos näitä lähdetään katsomaan niin voisi olettaa, että vain huippu-urheilijalla voi olla huippukunto. Tosiasiassa moni urheilija ja kuntourheilija treenaa yhtä paljon kuin huippu-urheilija. He voivat olla fyysisesti yhtä hyvässä kunnossa. He eivät silti hyppää yhtä korkealle tai juokse yhtä kovaa kuin huippu-urheilija. Huippu-urheilija on urheilija, joka on menestynyt omassa lajissaan.

Kunnolla tarkoitetaan kokonaisvaltaista tilaa, johon sisältyvät fyysinen, henkinen, sosiaalinen ja  psyykkinen kunto. Huippukunto olisi siis näiden kaikkien yhteisumma. Yleisesti kai huippukunnosta puhuttaessa ajatellaan kuvaa lihaksikkaasta ihmisestä, jolla lihakset myös erottuvat niin, että sixpack näkyy. Tämä fyysinen kunto sisältää lähteestä riippuen ainakin neljä osa-aluetta: voima, kestävyys, liikkuvuus ja kehonkoostumus. Melko selkeää.

Kuntoon sisältyy kuitenkin myös fyysinen toimintakyky, joka puolestaan kertoo siitä, miten selviää jokapäiväisistä asioista. Tämä sisältää jo paljon enemmän osa-alueita:

1. Hengitys- ja verenkiertoelimistön kestävyys (aerobinen + anaerobinen)

2. Lihaskestävyys

3. Voimakestävyys

4. Maksimivoima

5. Nopeusvoima (pika- ja räjähtävä voima)

6. Nopeus (räjähtävä ja liikenopeus, nopeuskestävyys)

7. Liikkuvuus (nivelten täysi liikelaajuus)

8. Taito ja tekniikka –> tehokkuus

9. Kehonhallinta (koordinaatio, tasapaino, ketteryys)

10. Kehonkoostumus (rasvattoman massan suhde rasvamassaan)

11. Tukielinten kunto (selkäranka, luut, nivelet, tukevat lihakset)

12. Asenne ja henkinen suorituskyky

Tätä jälkimmäistä listaa pitäisi itse paljon relevantimpana kuin tuota ensimmäistä neljän kohdan juttua. Huippukuntoa on myös vaikea mitata. Yleensä ihmiset ovat huippuhyviä vain yhdessä tai korkeintaan muutamassa näistä osa-alueista.

Kuntoon kuuluu kuitenkin vielä myös henkinen, sosiaalinen ja psyykkinen puoli. Henkisen kunnon osa-alueisiin kuuluvat mm: tarkoitus, arvot, realistiset tavoitteet ja virkikkeet. Sosiaaliseen puoleen kuuluvat mm: perhe, parisuhde, lapset, ystävät ja harrastukset sekä vuorovaikutustaidot. Psyykkiseen osaan puolestaan: itsetuntemus, itseluottamus, energisyys, persoona, postiivisuus jne. Näiden ‘treenaaminen’ on ihan yhtä tärkeää ellei joskus jopa tärkempää kuin fyysisen kunnon treenaaminen.

Mitä se huippukunto siis on? Minun mielestäni se on tasapainoa näiden kaikkien neljän osa-alueen kesken. Se on onnellisuutta ja pystymistä niihin asioihin, joita haluaa elämässään tehdä. Ja juuri tämän tasapainon löytäminen tekee elämästä ihanan jännittävää.

Tarvitaanko huippukuntoa?

Elämässä selviämiseen ei tarvita näkyvää sixpackiä. Se on ehkä ihan kiva, mutta ei mitenkään tarpeellinen. Kaikilla se kuitenkin on näkyi se tai ei. Elämässä tarvitaan kuitenkin hyvää oloa ja onnellisuutta, jotka yleensä seuraa arvojen mukaisesta elämästä, jossa itsestä pidetään huolta, joka sisältää riittävästi haasteita ja tavoitteita ja jossa koetaan, että omaan elämään voi vaikuttaa. Hyvään elämään sisältyy aina myös hyvät ihmissuhteet.

Fyysistä huippukuntoa ei siis tarvita ellei se ole juuri sinun elämäsi tarkoitus. Kokonaisvaltaista huippukuntoa on hyvä tavoitella. Sitä ei ehkä koskaan saavuta jokaisen osa-alueen kohdalla yhtäaikaa, mutta pitää muistaa nauttia matkasta ja niistä askelista, joita saa ottaa matkallaan omaa huippukuntoaan.

Kategoriat: Blogi