Puhekieltoa…
Meillä kaikilla on omat sudenkuoppamme. Minä syön niin kuin opetankin… paljon marjoja, hedelmiä ja kasviksia sekä riittävästi proteiinia ja kohtuudella kaikkea muuta. Koen ravitsemustilani olevan loistava, silti ääni on poissa ja limaa tulee vaikka muille jakaa.
Miksi sairastan siis?
Minun sudenkuoppani on stressaaminen. Aina, kun stressi käy liian kovaksi tai laukeaa pitkän työrupeaman jälkeen, sairastun. En enää ole pitkään aikaan kokenut kovia kuumeita, kurkkukipua, tolkutonta yskintää tai pahaa oloa. Tämä todennäköisesti johtuu hyvästä ruokavaliostani. Sairastumista ei kuitenkaan voi välttää, jos kokonaisuus ei ole kunnossa.
Kokonaisuuteen kuuluu:
Riittävä uni ja lepo– olet pirteä aamulla herätessäsi etkä torku iltapäivästä pöydän ääressä.
Stressinhallinta – stressiä on liikaa, jos et pysty nukkumaan tai huolehdit kokoajan miten siinä ja siinä asiassa käy. Pieni stressaaminen on hyvästä, kunhan se ei kestä kovin pitkään.
Juominen – vedenjuomisesi on kohdallaan, kun virtsa on kirkasta ja heleän vaaleata.
Ruoan laatu – vähintään puolikiloa kasviksia päivässä, sopiva määrä hyviä rasvoja, riittävästi proteiinia ja mielen virkistykseksi herkkuja kohtuudella.
Liikunta – sinulle itsellesi sopivan tehokasta treeniä päivittäin… kovaa treeniä, kun ei ole stressiä ja stressaantuneena kevyempää.
Aika helppoa vai mitä?
Näinhän se on. Joskus vain unohdamme, että kohtuus kaikessa ja tietyt rutiinit elämässä tuovat kummasti tasapainoa elämään. Niin painoon kuin henkiseenkin puoleen. Ympäristön annetaan vaikuttaa liikaa omiin toimintatapoihin. Voisimme vähän hiljentää ja keskittyä olennaiseen. Elämiseen ja onnellisena olemiseen.
