Ihan aluksi positiivareilta ja Dalai lamalta lainattua:
Ihminen uhraa terveytensä jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä. Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä; seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa; hän elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuolee, eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt.
-Dalai Lama
Sitten itse asiaan eli kesään ja lomiin. Viime viikonloppuisessa keskustelussa kamppailulajien harrastajien kanssa ihmettelimme ääneen miksi Suomi ei liiku lomalla. Monet aktiiviharrastajatkin pistävät pillit pussiin kuukaudeksi tai kahdeksi ja sitten elokuussa ihmetellään, kun paikat ja kunto ei kestä enää samaa treeniä kuin ennen.
Liikunta ei ole velvollisuus. Liikunta ei ole työtä, josta otetaan lomaa. Ei edes ammattiurheilijoilla ole varaa pitää totaalilomaa liikunnasta. Ei ainakaan kahta kuukautta. Liikunnan tulisi olla elämäntapa. Ihmisen keho voi paremmin kun se liikkuu ja se on kai kiistaton tosiasia.
Ei lomalla tarvitse mennä salille tai jumppaan, mutta voi toki mennä. Muutama asiakkaani on juuri lomansa aikana tuplannut liikuntansa ja päässyt tavoitteisiinsa nopeammin. Mitä tavoitteellisempaa liikkuminen on sitä vähemmän siitä voi pitää ‘lomaa’. Kevyet viikot ja harjoittelun jaksotus on aivan eri asia kuin totaaliloma. Joku viikon totaaliloma voi olla joskus paikallaan, mutta yleensä sielläkin tehdään jotain yleishyödyllistä liikuntaa. Kuten esimerkiksi lenkkeillään, tehdään puutarhatöitä, surffataan, vaelletaan tuntureilla tai Louvren museoissa jne. Monipuolisesti on jälleen kerran se avainsana aivan kuten syömisenkin kanssa.
Ei siis kiristetä pipoa liian kireälle, mutta pidetään huolta siitä, että liikuntaa on joka päivä edes vähän!
