Avainsana-arkisto: painonhallinta

Syöminen pelottaa!

Ruoka on pelottava asia

Lisäaineet, kemikaalit, saasteet, hormonit, hiilihydraatit, rasvat, eläinproteiini, soija, pavut, ruisleipä, fruktoosi, gluteeni, kaloripitoisuudet, maku… lista on loputon. Mistä tahansa ruokaan liittyvästä asiasta saadaan aikaan raflaavia otsikoita ja se myy hyvin lehtiä. Onhan terveys kuitenkin tärkeää ja lähes jokainen haluaa tietää miten tulee syödä oikein. Samat otsikot, jutut ja ohjelmat myös sekoittavat ihmisten käsitystä siitä mikä on terveellistä. Pahimmallaan ollaan tilanteessa, jossa ruoka pelottaa. Aikaisemmin vain syömishäiriöisiä syöminen on pelottanut enemmän tai vähemmän. Nykyään ollaan siinä, että lähes kaikkia pelottaa ruoassa jokin asia.

Monipuolisuus ja kasvikset

Yliopistossa opin ne tärkeimmät opit eli ruokaa pitää syödä monipuolisesti ja kasviksia runsaasti. Monipuolisuudella voidaan vähentää kemikaali-, lisäaine-, hormoni-, lääkejäämä- ja saastekuormituksia. Monipuolisuudella myös taataan, että vitamiineja ja kivennäisaineita tulee paremmin kehon käyttöön. Ruokaan kyllästyminen vähenee ja yliherkkyyksien ja uusien ruoka-allergioiden syntymisen riski pienenee.

Kasvikset ovat puolestaan ainoa ruokaryhmä, jonka terveellisyydestä voidaan olla yhtä mieltä riippumatta siitä kannattaako paleota, zonea, karppaamista tai ihan vaan suositusten mukaista ruokavaliota. Kasviksissa (lue vihanneksissa, juureksissa, marjoissa, hedelmissä) on runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita, kuitua ja muita hyödyllisiä yhdisteitä. Niitä voidaan raakana syödä lähes tulkoon rajattomasti ja kypsänäkin aika vapaasti. Ne antavat hyvän suutuntuman – tulee pureskeltua kunnolla ja tehdään suolistolle näin hyvää. Niitä löytyy myös mahdoton valikoima, josta varmasti löytyy jokaiselle jotain.

Ja mikä se oikea määrä on? Ihan vähintään se puolikiloa päivässä tai kuusi kourallista. Itse suosittelisin kyllä paljon suurempia määriä, jos ihan oikeasti haluaa pysyä terveenä. Puoleen kiloon pääsee monella tavalla: 3 desiä marjoja on 165 g, banaanin keskiarvo on 120 g, omenan keskiarvo on 200 g, 3 dl salaattia ruokalan valikoimasta painaa keskimäärin noin 180 g = yhteensä 565 g. Tähän voisi kuitenkin reilusti lisätä vielä vaikka mitä.

Laatu

Kun ruoka tai kalorimäärät pelottaa, kannattaa panostaa laatuun. Kaupassa kaikki ne tuotteet, joissa ei ole pakkausselostetta (kasvikset, irto kala ja liha) ovat ne millä sen ostoskärryn tulisi täyttyä ensin. Niissä on sitä laatua. Luomua kannattaa valita sen pienemmän kemikaalialtistuksen takia. Lähiruokaa sen takia, että se on luontoystävällisempää ja ainakin tiedät sen saaneen saman saastekuorman minkä sinäkin saat, kun astut ulos ovestasi. Lähiruoasta saatat jopa tietää tuottajan ja sen kuinka hän viljelee tai kohtelee eläimiään. Lisää turvallisuudentunnetta, vai mitä?

Laatua ei ole pitsa, karkit tai valmisruoat. Ne ovat hätävaraa tai herkkupäivän ruokaa. Ne kuitenkin myös kuuluvat ruokavalioon, koska ei syömisen kuulu olla tuskaa ja nipottamista siitä, mitä voi syödä ja mitä ei. Niitä ei kuulu pelätä, vaan niistä tulee nauttia silloin harvoin kun niitä syödään.

Oman kehon kuuntelu – jälleen kerran!

Kun ruoka oikein pelottaa, pitäisi kääntyä sisäänpäin. Mitä minä haluan syödä? Mistä ruoista minä pidän ja mistä tulee minulle hyvä olo? Tuleeko siitä pitsan syönnistä oikeasti hyvä olo vai miten se meni? Esimerkiksi he, joilla on paljon erilaisia vatsavaivoja, oppivat hyvin nopeasti sen mikä pitää mahan kunnossa, kun heitä ensin vähän lempeästi opastaa oikeaan suuntaan. Kuuntele siis omaa kehoasi.

Toinen kuuntelu- ja pysähtymispaikka on jääkaapinoven edessä. Aina ennen kuin syöt tulisi miettiä miksi syöt. Jos syöt tukahduttaaksesi tunteitasi, niin on ehkä aika katsoa peiliin ja miettiä voisinko käsitellä näit tunteita jollain muulla tavalla. Kun ollaan läsnä syömisessä ja tiedostetaan mitä ja miksi syödään, niin kalorit asettuvat kummasti paremmin kohdalleen. Jotkut ihmiset pystyvät pelkällä tietoisuuden lisäämisellä pudottamaan painoa.

Me ammattialaiset

Jos joku ammattalainen sanoo jotain tai kommentoi asioita, pitää muistaa, että hän puhuu sen mukaan mitä hänelle on opetettu tai minkä hän on kokenut työssään hyväksi. Me tiedämme usein ruoasta ennemmän kuin tarvitsisi ja joskus viesti hukkuu liikaan nippelitietoon. Todellinen ammattilainen ei tee liian suuria rajoituksia tai pakota kaikkia saman kaavan mukaiseen syöntiin. Hän ymmärtää, että jokainen on yksilö ja että ruokavalion koostaminen on muutakin kuin kalorit sisään ja ulos. Ammattilainen ei myöskään pelottele asiakkaitaan tai muuta yleisöä. Liian jyrkät linjanvedot eivät myös kuulu asiantuntijalle. Meitä kuuluu kyseenalaistaa ja meiltä kuuluu kysyä lisää, jos jokin asia ei tunnu kohdallasi toimivan. Aivan varmasti löytyy keino, joka toimii.

Maalaisjärjellä pääsee näissä asioissa yllättävän pitkälle. Pelko pois ja nauttimaan siitä ruoasta!

Kiltit tytöt EI laihdu!

Kiltteys ei aina ole hyvästä

Voipi olla, että olen paasannut tästä asiasta jo aikaisemminkin. Ei nyt pysty muistamaan. Mutta tämä on ajankohtaista aina. Naiset ovat sitten vaan ihan liian kilttejä pitämään itsestään huolta. Joku muu menee aina vaan edelle. Kiltteydessä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta silloin kun se vaikuttaa negatiivisesti naisen itsetuntoon, painoon, terveyteen, sairauksien hoitotasapainoon tai unen määrään, niin silloin kannattaisi vähän miettiä asioita uudestaan. Kannattaako tosiaan ajaa itsensä burn out – tilaan vain muiden vaatimusten takia? Terveyttä ei mikään korvaa ja se on liian suuri hinta maksettavaksi kiltteydestä.

Hoida itse itsesi ensin ennen kuin hoidat muita

Lentokoneessa sanotaan: Laita happinaamari ensin itsellesi ja auta sitten vasta muita. Gandhi on sanonut, että muutos alkaa aina ensin sinusta itsestäsi. Miten omasta terveydestä huolehtiminen muka eroaa näistä asioista? En usko, että tätä tarvitsee perustella sen enempää.

Kiltteydestä ei tarvitse luopua kokonaan

Kiltti tyttö tekee ilmaiseksi ylitöitä. Kiltti tyttö tekee sitä ruokaa mitä muu perhe syö. Kiltti tyttö ei lähde liikkumaan, koska se ei sovi perheen muihin aikatauluihin. Kiltti tyttö ei laihdu , koska ei viitsi pitää puoliaan esimerkiksi vieraillessaan ystävän luona vaan ottaa kohteliaisuuden takia vielä lisää kakkua.

Tiensä voi valita myös toisin. Voi huomioida muut kysymällä, milloin olisi hyvä aika muulle perheelle antaa aikaa äidille tai vaimolle. Voi tehdä suurimman osan viikkoa sellaista ruokaa mikä sopii itselle ja vaikka perjantaina tehdä koko perheen lempiruokaa. Tai muuttaa arkiruoka vain terveellisempään muotoon. Se joka laittaa ruokaa päättää kuitenkin siitä, mitä kotona syödään. Voi tehdä viikkosuunnitelma kalenteriin, jossa näkyy koko perheen menot ja ÄIDIN liikunnat myös. Voi mennä lenkille, kun lapset ovat uimakoulussa. Voi kertoa ystäville, että laihduttaa ja ettei halua syödä herkkuja. Pitää miettiä omat vaihtoehtonsa ja pitää niistä kiinni. Mielikuvitus on rajana siinä, miten voi itseään hoitaa kiireisissäkin tilanteissa.

Sitten on ne rajat. Missä menee sinun rajasi? Jos luovun tästä, niin minusta tuntuu tältä. Jos luovun vielä tuostakin onko se liikaa ja ajaa minut raivon partaalle. Mitkä ovat ne arvot, joita haluat seurata? Mikä prioriteetti arvoillasi on? Esimerkiksi lapsen sairastuminen ajaa ohitse zumbatunnista, mutta TV-ohjelma tai ystävän puhelinsoitto ei. Itseään pitää arvostaa riittävästi, jotta voi vaatia itselleen lisää aikaa ja tilaa. Kaikilla ihmisillä on parempi olla sellaisen ihmisen läheisyydessä, joka on pirteä ja hyvän tuulinen. Harvoin se kiltti tyttö sitä kuitenkaan on, koska on liian väsynyt välittääkseen asioista.

Minä tiedän parhaiten mikä tekee minut onnelliseksi

Ainainen muista huolehtiminen ja itsensä hylkääminen tuskin tekee ketään onnelliseksi. Jos haluat auttaa ja palvella muita, tee niin, mutta huolehdi itsestäsi ensin. Silloin pystyt huolehtimaan muistakin paremmin. Tee se kuitenkin niin, että se lähtee sinusta itsestäsi eikä ympäristön vaatimuksista. Sen pitää tehdä myös sinut onnelliseksi. Muista ettei kukaan muu osaa sinulle kertoa miten sinun tulisi elää kuin sinä itse. Sinä tiedät itse parhaiten mikä tekee sinut onnelliseksi. Uskalla tavoitella sitä!

Hallinta, hallinnassa, hallinnasta, hallintaan? =)

Hallinta, stressi, odotukset ja kehonkuuntelu

Tällä viikolla (ja kai aikaisemminkin) olen puhunut paljon hallinnasta, stressistä, odotuksista, kehonkuuntelusta ja oikein tekemisestä. Menee ravitsemuksen suhteen ehkä vähän off topikiksi, mutta koen silti, että tällä asialla on merkitystä kun puhutaan nimenomaan syömisen- tai painonhallinnasta. Ja haluan myös muistuttaa asiakkaitani siitä, mistä olemme juuri puhuneet ja ehkä herättää muissa lukijoissa jotain… edes ihan vähän jotain. =)

Hallinta

Mietin pitkään hallinta sanaa. Mitä se oikein tarkoittaa? http://suomisanakirja.fi/hallinta – sivustolta luin seuraavaa:

hallinta

  1. hallitseminen, hallitsemisvalta, valvonta, johto. esim. Maa joutui vihollisen hallintaan. Valtion hallinnassa oleva tuotantolaitos. Alistaa, ottaa, saada jokin hallintaansa. Oik. hallussapito, käyttö, hallussapito-, käyttöoikeus. esim.Oikeus hallintaan mutta ei omistukseen. Hallinnan luovutus.
  2. hallitseminen, hallitsemis-, käsittelykyky, kurissapito
  3. taito, osaaminen. esim. Lihasten hallinta. Hermojen hallinta. Ohjaaja menetti autonsa hallinnan. Sai tilanteen hallintaansa. Riskien hallinta. Pallonhallinta. Tiedonhallinta atk. Täydellinen englannin kielen hallinta.

Kun itse puhun painonhallinnasta haluaisin korostaa, että tarkoitan tämän sanan merkityksistä seuraavia: käsittelykykyä, taitoa ja osaamista. Kurilla ja itsehillinnällä on hyvin vähän tekemistä tässä asiassa. Joskus kyllä, mutta pidemmällä aikavälillä kysymys on oikeista valinnoista, joihin tarvitaan osaamista ja taitoa toimia oikein. Painonhallinnassa kyse on myös usein käsittelykyvystä. Kun esimerkiksi pysähdytään kiireessä kaupassa karkkihyllyn edessä pitää miettiä miksi minä haluan tätä, haluanko oikeasti tätä ja mitä sitten tapahtuu, jos en ostakaan tätä. Pitää valita lyhyen ja pitkän nautinnon välillä.  Pitää pystyä käsittelemään ne tunteet, mitä on syömällä turruttanut.

Meille uskotellaan, että voimme olla hallinnassa kaikista asioista. Näin ei suinkaan ole. Me voimme tehdä vain parhaamme ja uskoa ja toivoa, että se riittää haluamamme tuloksen saavuttamiseksi. Usein se riittääkin ja asiat on hyvin. Kun jotain yllättävää sitten tapahtuu, eikä esimerkiksi keho toimikaan niin kuin luulit sen toimivan, hallinnan korttitalo kaatuu aika helposti. Sen sijaan, että jää tuleen makaamaan siinä tilanteessa, tulisi olla armollinen: Tein kaiken mitä pystyin tällä hetkellä tekemään, se riittää. Tulisi olla ymmärtäväinen: Tämä ei onnistunut koska… Ja ennen kaikkea tulisi oppia itsestään ja kehostaan jotain uutta. Mitä paremmin tuntee kehonsa, sitä paremmin voi sitä hoitaa ja elää sen kanssa sulassa harmoniassa. Silloin oppii hallitsemaan viisaasti. Oppii taidon, mikä meillä kaikilla on, mutta joka on jo unohdettu. Oppii kuuntelemaan kehon viestejä. Tämä taitaa päteä muuhunkin elämään, mutta pysytään nyt vaan tässä kehossa. =)

Stressi

Stressin syntymiseen liittyy paljon odotuksia niin sisäisiä kuin ulkoisiakin. Ihminen, joka tekee paljon töitä, ei välttämättä ole kauhean stressaantunut. Mutta ihminen, joka tekee työtä arvojaan vastaan tai ilman mitään tyydytystä, on yleensä stressaantunut. Stressinhallinnassa tärkeintä on tietää miksi stressaa. Mikä sinussa synnyttää sen tunteen? On myös hyvä olla tietoinen stressin oireista, koska yllättävän monet ohittavat ne surutta ja pysähtyvät vasta silloin kun keho laittaa täydellisen stopin koko hommaan. On parempi kuunnella tässäkin kehon viestejä ajoissa kuin ajaa itsensä totaaliseen väsymystilaan.

Stressinhallinta liittyy ihan oleellisesti painon- ja syömisenhallintaan, koska stressaantuneet ihmiset ovat yleensä väsyneempiä ja sekavampia kuin ne harvat ei stressaantuneet. Silloin tehdään huonoja valintoja. Silloin myös hormonitasapaino on sekaisin ja keho toimii huonommin.

Valitettavasti stressinhallinta vaatii jatkuvaa opettelua. Sitä, ettei unohda mikä on hyväksi itselle ja missä omat rajat menee. Joskus tässä pitää luopua hallinnasta ja antaa asioiden mennä omalla painollaan. Miettiä mikä on pahinta mitä voi sattua. Suunnitella tai olla suunnittelematta. Ehkä miettiä myös sitä, milloin itse koit voivasi hyvin ja mitä teit silloin. Ennen kaikkea löytää itsestäsi ne tekijät, jotka antavat sinulle itsellesi avaimet stressittömämpään arkeen.

Odotukset

Tämä on tärkeä asia. Kun asetetaan omia tavoitteita on tärkeää tietää, että tehdäänkö ne koska itse haluat juuri sitä vai pitääkö sinun olla tietynlainen. Tavoitteita, varsinkaan painoon liittyviä, ei koskaan tulisi tehdä ulkoisten odotusten takia. Sisäisesti sinun pitää tietää miksi oikeasti haluat pudottaa painoa ja jos sen tiedät, niin olet jo aika pitkällä.

Sitten ne kaikki muut odotukset voivat tulla peliin mukaan ja sotkea tai pelastaa koko sopan. Useimmiten ne valitettavasti sotkevat sen. Odotuksia on monenlaisia. Usein ne liittyvät siihen miten kenenkin pitäisi elämänsä elää. Pitää olla rohkea ja muistaa, että vain SINÄ tiedät miten SINUN on hyvä elää. Ei se naapurin täti tiedä mikä tekee sinut onnelliseksi tai pomo tai ei edes välttämättä sinun puolisosi. Miten sinä haluat elää? Aina joudutaan tekemään jonkinlaisia kompromisseja, mutta silloin sinulla pitäisi olla kirkkaana mielessä oma prioriteettilistasi. Mistä olen valmis luopumaan ja mistä en missään nimessä? Minä en ole valmis luopumaan suklaasta, en ikinä… paitsi jos allergisoidun sille. Mutta luovun ilomielin irtokarkeista, leivoksista, kebabista ja hampurilaista, jos siis pitää valita suklaan ja niiden välillä.

Pointtina tässä kuitenkin se, että muiden odotuksilla sinua kohtaan ei ole merkitystä. Vain sillä on merkitystä, miten sinä pystyt elämään tasapainoista elämää ja että kaikki odotuksesi sinua itseäsi kohtaan ovat terveesti itsekkäitä.

Kehonkuuntelu

Keho on mielen temppeli. Koska me oikein sisäistämme tämän oikeasti? Keho kipuilee, kun mieli ei voi hyvin ja toisinpäin. Keholla on kaikki viisaus korjata itseään, mutta mieli taistelee vastaan. Kun johonkin sattuu, on se merkki siitä, ettei kaikki ole hyvin. Millaista kipu on kertoo siitä millainen vaurio on kyseessä. Kipu ei kuitenkaan ole kehon ainoa tie kertoa mitä se tarvitsee. Väsymys voi olla merkki siitä, että tarvitsee levätä, suolisto ei ole kunnossa tai olet tulossa kipeäksi. Jos jokin tuntuu vastenmieliseltä, sille on yleensä syynsä.

Tämä on ehkä näistä tämän päivän asioista se vaikein. Jo siksi, että noihin muihin tarvitaan tätä ja koska tämä on hyvin abstraktia ajatuksen tasolla, vaikka kaikki tietääkin, että silloin kun minusta tuntui siltä, tiesin, että minun olisi pitänyt lopettaa, mutta pakotin itseni vain jatkamaan… Ja kaikki tietävät mitä sitten tapahtui. Sairastui, väsyi, epäonnistui. Joskus ehkä hetkellisesti voitti jotain.

Uskaltakaa kuunnella omaa kehoanne. Jos väsyttää, menkää nukkumaan. Sen suosikkisarjan voi laittaa nauhalle… Olkaa uskollisia sille mitä se pyytää. Antakaa sille tilaa kehittyä ja se palkitsee teidät ihan varmasti. Esimerkiksi yksi joogan keskeisimmistä ajatuksista on se, ettei  kehoa saa pakottaa asanoihin vaan kehon pitää ikään kuin mennä niihin. Itse opin tämän kantapään kautta. Aluksi väänsin itseäni väkisin asanoihin enkä juuri kehittynyt. Kun sitten joskus opin rentoutumaan ja suorittamaan vähemmän huomasin, että keho alkoi taipua ja muutta joustavammaksi. Vaikka venytys ei tuntunut niin pahalta kuin silloin aluksi. Minä vain otin kyseiset asanat, hengitin ja annoin kehon mennä oikeaan asentoon. Vähemmän on joskus enemmän.

Vähän tuli nyt sillisalaattia. =) Toivottavasti pysyitte kärryillä! Tsemppiä kaikkiin projekteihin!

Kärsivällisyydestä

Olen jo aikaisemminkin kirjoittanut tästä asiasta ja nyt taitaa olla taas se hetki, jolloin tämä on tapetilla, koska uudenvuoden lupaukset alkavat taas hiipua oli tuloksia tai ei. Jaksan aina ihmetellä sitä, miksi painon pitäisi pudota kolme kiloa viikossa. Ei ne kilot ole niin nopeasti tulleetkaan, paitsi joissain hyvin hyvin harvinaisissa tapauksissa.

Monissa asioissa kysytään hermoja ja kestävyyttä. Painonhallinta on juuri sellainen asia. Kun lähdetään pysyvästi muuttamaan painoa, pitää ymmärtää, että tulokset eivät aina välttämättä näy heti. Lihomisen taustalla voi olla monimutkaisiakin asioita. Psyykkisiä juttuja ja sairauksia sekä lääkityksiä, jotka vaikuttavat siihen kuinka nopeasti paino putoaa. Hyvin harvoin ne kuitenkaan täysin estävät painonpudotusta.

Omat tavat ja tottumukset perustuvat opittuihin asioihin ja mieltymyksiin. Näiden muuttaminen voi kestää melko kauankin. Tapojen muuttaminen ja omien tunteiden käsittely vaativat kärsivällisyyttä ja armollisuutta itseään kohtaan. Pitkäjänteisyydellä saavutetaan se olemisen helppous myös painonhallintaan.

Nopea painonpudotus!

Kuten lupasin ennen Hyvinkään ampumisia. Asiaa nopeasta painonpudotuksesta! Mä niiiiiiiiiiin haluan puuttua niihin. Ai miksikö? No koska niissä yleensä pelataan todella alhaisilla kalorimäärillä, jolloin vain selviytyminen on mahdollista. Valvotuissa oloissa ja hyvässä terveyden tilassa kaikki on tietenkin mahdollista, mutta kuinka moni oikeasti tietää sydämensä ja munuaistensa kunnon? Tai maksan? Kuinka moni käy lääkärillä ennen ketoosidieettiä? Suurimmassa pudottajassa ekassa jaksossa yksi kilpailija joutui sairaalaan, vaikka kaikki kilpailijat on tutkittu hyvin huolellisesti ennen kisaan osallistumista…

Ongelmat:

– Ihminen ei opi uusia ruokailutottumuksia.

– Nopea painonputoaminen on motivoivaa, mutta takaisin normaaliin palaaminen on vaikeaa ja siinä motivaatio voi sitten loppua kokonaan.

– Painoa pudotetaan vain kosmeettista syistä, ei suinkaan sen takia, haluttaisiin parempaa ja terveellisempää elämää, jonka kuitenkin pitäisi olla tavoitteena kaikissa elämäntapamuutoksissa.

– Taustalla olevia psyykkisiä ongelmia ei kartoiteta tai ajatella ollenkaan.

– Rasvakudokseen varastoituneet haitalliset aineet kuten esim raskasmetallit saattavat päätyä takaisin verenkiertoon aiheuttaen maksalle kohtuutonta rasitusta. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun laihduttajan maksa-arvot hipovat vaarallisia lukemia.

– Jos elämäntilannetta ei ole kartoitettu, voi tuloksena olla myös totaalinen väsähtäminen. Esim stressin vaikutus aliarvioidaan lähes aina kun lähdetään pikadieetille!

– Dieetti ei toimi liian stressin tai liikkunnan takia…

– Lihakset saattavat lähteä rasvan mukana. Kuka haluaa rakentaa lihaksia takaisin seuraavat kaksi vuotta menetettyään ne kuukaudessa? Lihas kuluttaa eniten energiaa. Lihas pitää meidät pystyssä. Lihas tekee kaiken työn liikkuessa!

– Kyllästyminen dieetissä käytettäviin ruokiin.

Edut:

– Nopea painonpudotus

-Helppous

Plus miinus nollaa ei taida tuosta saada hyvällä tahdollakaan. Mun mielipiteeni tästä asiasta on ainakin hyvin selvä!

Mutta koska näillä dieeteillä on kuitenkin myös oma paikkansa ja aikansa, niin suosittelisin tekemään vähäenergiset tai ketoosidieetit aina lääkärin seurannassa JA jonkun ammattilaisen avustuksella, jotta voitaisiin välttää mahdolliset haittavaikutukset, kuten munuaisten vajaatoiminta, maksakirroosi ja sydänlihaksen vajaatoiminta.

Aamen! (Milloin mä saavutin tän fanaattisuuden asteen… pitää ottaa askel tai ehkä kaksikin takavasemmalle. =))

Punnitsemisesta

Ohjeistan lähes kaikkia asiakkaitani ja ryhmäläisiä punnitsemaan itseänsä päivittäin, ainakin painonpudotuksen alussa. Miksi teen niin? Monet sanovat, että liika punnitseminen ahdistaa ja joissain tapauksissa näin onkin. Silloin ei tarvitse punnita. Suurin osa porukasta haluaa kuitenkin seurata omia tuloksiaan jollain tavalla. Paino ja vyötärönympärys sopivat tähän tarkoitukseen vallan mainiosti. Punnitseminen onkin siis vain yksi tapa seurata omaa etenemistään. Se ei  suinkaan ole mikään rangaistuskeino.

Minä näen punnitsemisen suurimman osan ajasta opetusvälineenä. Punnitseminen joka päivä kertoo milloin viikolla on ne korkeimmat painot ja milloin matalimmat. Painohan tekee aaltoliikettä. Niin että aallonharja on yleensä su-ma ja pohja ke-to. Se kertoo myös erilaisista painonvaihteluista ja siitä mitä kropassa tapahtuu. Esimerkiksi nesteen kertyminen vaikuttaa painoon merkittävästi ja usein tästä painonvaihtelusta ollaankin eniten huolissaa. Nestettä kerääviä juttuja on mm:

  • erilainen ruoka, kuin mihin olet tottunut
  • ruoka-allerguat / -yliherkkyydet
  • liian vähäinen veden juonti
  • liian suuri suolan tai sokerin saanti
  • liian vähäinen uni
  • stressi
  • vatsan toiminnalliset oireet
  • kuukautiset

Näitä on varmasti lisää vaikka kuinka paljon. Mutta kun nämä asiat oppii itsestään, häviää usein myös turha tuskailu sen kanssa, että paino on noussut yhdessä päivässä kilolla tai kahdella. Paino ei ole välttämättä noussut, vaan keho on voinut kerätä nestettä lukuisista eri syistä. Muistattehan? Aaltoliikettä.

Pari sanaa ahmimisesta ja muusta oudosta käyttäytymisestä

Ahmiminen, varsinkin herkkujen ahmiminen on monen ihmisen ongelma. Makeanhimostakin olen kuullut puhuttavan moneen otteeseen. Joku minun nimellänikin varustettu puhuu tästä asiasta jatkuvasti asiakkaidensa kanssa. Kun seuraaavat asiat on kunnossa:

Nukkuminen

Stressin hallinta

Ateriarytmi

Ruoan laatuasiat

Säännöllinen liikunta

niin silloin voisi ehkä miettiä mitä sen ahmimisen taustalla voisi olla. Makeanhimo tai ahmiminen voivat olla joko palkinto tai rangaistus. Kyllä vain! Usein kuvitellaan, että ruoka on palkinto, mutta se saattaakin olla rangaistus ‘luuseri olosta’, huonosti menneestä suunnitelmasta, toisten ihmisten pahoista sanoista tai jopa omasta onnistumisesta.

Palkinto on helpompi ymmärtää. Se on selkään taputus hyvin menneestä palaverista, myynnistä tai synttärijuhla. Rangaistuksen takana on paljon enemmän pohdittavaa. Miksi esimerkiksi onnistuminen pelottaa niin paljon, että siitä pitää rangaista ja näin sabotoida omaa edistystään. Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua kun onnistut? Ehkä tulisit näkyväksi ja vakavasti otettavaksi. Miksi muiden ihmisten puheet tai teot aiheuttavat rangaistuksen sinulle, jos et itse ole tehnyt mitään väärin? Ehkä sillä toisella ihmisellä olikin vain huono päivä? Kaikki asiat eivät aina johdu itsestä… Miksi epäonnistumisesta pitää rangaista? Ehkä se olikin vain virhe mikä piti tehdä, jotta olisit parempi ihminen.

Kannattaa myös muistaa, että makeanhimo ja ahminen ovat usein tapoja. Tavat jaetaan yleensä kolmeen osaan: laukaiseva tekijä, tapa, palkinto. Laukaiseva tekijä voi olla esim. väsymys, huono työilmapiiri, nalkuttava puoliso, itsetunto-ongelmat. Tapa on tässä tilanteessa makean tai muiden herkkujen syöminen. Palkinto voi sitten olla mitä vain: hetkellinen ajatusten siirtyminen muualle käsillä olevasta ongelmasta, sosiaalinen tarve olla jonkun ihmisen kanssa, palkinto voi olla se rangaistus, täysi vatsa siis oikeasti mitä tahansa.

Kun nämä kolme asiaa ovat selvillä, voi minkä tahansa niistä muuttaa muuksi. Yksi kerrallaan tai kaikki yhtä aikaa. Helpompaa on toki muuttaa niitä yksi kerrallaan, joten kannattaa aloittaa siitä mikä tuntuu helpoimmalta.

Ja ei kun muutoksen tielle! =)

Pitkäjänteisyydestä? kärsivällisyydestä ja kaikesta siitä turhasta millä yleensä pääsee tuloksiin.

Mistä johtuu, että kovin monet hakevat pikavoittoja? Kahdessa viikossa pitää lähteä ainakin 5 kiloa tai sitten painonpudotus on epäonnistunut. Painon pitää tulla alaspäin ainakin kilon joka tiistai siis tasan kilon viikossa muuten painonpudotus on epäonnistunut.

1. Ylipaino ei ole tullut kenellekään kahden viikon kuluessa. Sitä varten on harjoiteltu ahkerasti useita vuosia.

2. Paino ei koskaan putoa lineaarisesti. Vaan pikemminkin hyppäyksin tai madellen. Miten milloinkin.

3. Nopea painonpudotus hävittää lihaksia enemmän kuin hidas. Ja tätä te että todellakaan halua. Muistakaa, lihakset kuluttavat eniten energiaa. Lihakset auttavat tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Lihakset ylläpitävät tasapainoa. Lihaksista löytyy voima kantaa ostoskasseja tai vaimo kynnyksen yli. Lihakset moukkaavat vartalosta kauniin mallisen. Ja kaikista tärkeintä on muistaa SYDÄN ON MYÖS LIHAS. Sitä ei kukaan halua tieten tahtoen kuluttaa pois.

4. Pysyvä painon pudotus vaatii elintapojen muutoksia. Ne eivät muutu kahdessa viikossa.

5. Painoon vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin ravinto… tavat, stressi, perintotekijät, lääkkeet, sairaudet, unen määrä, allergiat, mielialat jne jne.

6. Painonpudotus vaatii halua muutokseen. Se voi olla suhteellisen helppoa, mutta mitä helpompaa se on sitä kauemmin se yleensä kestää.

7. Yleensä jatkamalla sillä mikä toimi hyvin jonkin aikaa sitten päästään parempiin tuloksiin kuin muuttamalla koko ajan ruokavaliota kireämmäksi tai liikkumalla koko ajan enemmän ja enemmän.

Oma matkani painoni ja kilpailemiseni suhteen kesti ennen ensimmäisiä Fitness kisojani seitsemän vuotta. Siihen kuului kovan luokan epäonnistuminen, murtunut ranne, paljon epäuskoa, muutto ulkomaille ja takaisin Suomeen, pari parisuhdetta, muutama työpaikka, oman firman perustaminen… lista on loputon ja kuitenkin kaikista eniten niihin seitsemään vuoteen kului halu päästä tavoitteeseeni. Vain tekemällä pääsee loppuun asti. Tekemällä ne asiat, jotka on päättänyt tehdä päästäkseen tulokseensa. Tekemällä silloinkin kun ei huvita, kun sataa vettä, kun telkkarista tulisi jotain tosi hyvää, kun suklaa huutaa kaupan hyllyltä sinun nimeäsi, kun sohvan pohja kutsuu, kun lenkkikaveri pettää, kun koirakin on kipeä, kun miestä ei kiinnosta koko projekti, kun lapset vievät enemmän aikaa kuin oli tarkoitus, kun vaimo syö vieressä sohvalla suklaata, kun pyykit ja tiskit on hoitamatta… Myös tämä lista on loputon. Verukkeen lopettaa tekeminen löytyy aina. Mutta onko se todellinen? Haluatko oikeasti päästä tavoitteseesi? Jos haluat, niin jatkat vain tekemistäsi loppuun asti ja ihan varmasti löydät sille myös riittävät perustelut. Kärsivällisesti! Pitkäjänteisesti! Kaksi askelta eteenpäin ja yksi takaisinpäin. Kunhan vain suunta on oikea, se riittää!

Kun syödään, niin syödään riittävästi.

Kirjoitan nyt sellaista asiaa, mistä monet annoskoon nimeen vannovat ihmiset saavat varmasti hepulin.  Viime viikolla ja muutenkin ohjauksessa tulee aikoja, jolloin saan korostaa ohjattavilleni sitä, että ruokaa tulee syödä riittävästi, jotta paino putoaa.

Yleistä on, että aletaan tehdä muutoksia ruokavalioon. Paino putoaa ihan kivasti. Se motivoi ja sitten aletaan liikkumaan vielä enemmän, jotta paino putoaisi nopeammin ja sitten se pysähtyykin siihen. Viikon tai kahden jälkeen alkaa paniikki ja ruokavaliota kiristetään edelleen. Eikä mitään tapahdu. Päinvastoin repsahduksen sattuessa paino saattaa jopa nousta. Ilkeä tilanne kenelle tahansa.

Yhdeksässä tapuksessa kymmenestä olen joutunut LISÄÄMÄÄN asiakkaitteni syömiä ruokamääriä. Ruokavalio siis on näyttänyt muuten todella hyvältä, mutta määrällisesti ruokaa on ollut liian vähän. Kun syödään runsaasti kasviksia ja erilaisia proteiineja tulee kylläisyyden tunne nopeammin. Sen lisäksi usein varsinkin naiset ‘unohtavat’ tai pelkäävät laittaa riittävästi rasvaa ruokiinsa. Tästä tulee yhtälö, jossa energiaa tulee liian vähän, jotta elimistä toimisi optimaalisesti. Ruokamääriä nostamalla kaikilla yhdeksällä paino kääntyy yleensä laskuun.

Joissakin tapauksissa taustalla on sitten jotain muutakin ruokamäärän lisäksi… Stressiä, unettomuutta, mielialasyöntiä, liian vähäistä veden juontia, liian monta karkkipäivää, liikaa treeniä, joskus hyvin harvoin jonkun ravintoaineen puutosta, suolisto-ongelmia, hormoniepätasapainoa jne. Myös nämä asiat on hyvä käydä läpi.

Siis tästä kirjoituksesta tulisi muistaa se, että  kun syödään hyvää laadukasta ruokaa (esim tuoreita kasviksia, hedelmiä, lihaa ja kalaa, mahdollisimman vähän käsiteltyä) ei annoskokoa tarvitse juurikaan rajoittaa. Siihen kun lisätään sitten rasvaa puhtaista lähteistä, on tasapaino energian saannin osalta kohdallaan. Kaloreita ei tarvitse laskea, jos ei halua.

Ja viimeisenä huomautuksena se, että painoa ei kannata käyttää ainoana mittarina. Mittaa mittaa mittaa… Usein senttejä lähtee vyötäröltä, lantiolta, käsivarsista ja reisistä roppakaupalla, vaikka paino ei heilahtelekaan alaspäin.

Toivottavasti en ollut liian epäselvä. Nyt kaikki syömään laadukasta ruokaa ja nauttimaan siitä!

Vain tekemällä pääsee tavoitteeseensa?

Sabotage laulaa Chisu laulussaan ja se on myös monen mielessä kun lähdetään toteuttamaan painonhallinta- tai elämänmuutosprojektia. Ai siis mitä tarkoitan? Tiedättehän sen hetken kun tavoite alkaa toteutua, paino putoaa mukavasti tai muuten vaan suunnitelmat menee mukavasti kohti tavoitetta oli se mikä tahansa. Kaikki näyttää siis hyvältä, mutta sitten se suklaalevy hyppää kaupassa silmille… eikä vaan se suklaalevy vaan myös ne kebabit, hampurilaiset ja pitsat kutsuvat. Ja kun kerran aloittaa, ei pysty lopettamaan.

The fear of failure is never as great as the fear of succeeding. Joku viisas on joskus sanonut näin. Eli loppujen lopuksi kyse ei olekaan siitä, että saatat epäonnistua vaan siitä, että ehkä epäonnistumisesta onkin jo tullut niin sanotusti normitila: enhän mä koskaan ole ennenkään pystynyt pitämään painoa poissa. Tullaksesi voittajaksi sinun on uskallettava voittaa. On uskallettava kävellä loppuun asti tapahtui mitä tapahtui. On uskallettava muuttua. On uskallettava ottaa vastuu uudesta minästä, uudesta elämäntavasta, uudesta menestyksestä, kehuista ja ehkä myös siitä, että enää et voi valittaa, että olet ylipainoinen, koska oletkin se sinä, joka sinun on aina pitänyt olla. Kaikki eivät ehkä pidä muutoksestasi. Jotkut eivät edes huomaa. Ja lopulta ketään ei ehkä edes kiinnosta. On aivan sinun oma asiasi mitä painat. Näin on ”ylipainoisena”, ”alipainosena” ja ”normipainosena”, mitä ne sitten kenellekin edustavat. Ehkä et enää ”normipainoisena” saakaan niin paljon huomiota, koska et voi valittaa painostasi tai koska et voi enää mainostaa laihdutusprojektejasi. Ehkä myös se kuva peilissä ei ole sitä mitä odotit tai sitten et vain näe itseäsi sellaisena kuin muut näkee.

Vastuu on sinulla itselläsi. Pitää tehdä asioita, jotta pääsee tavoitteeseensa. Se voi tarkoittaa avun pyytämistä, asiantuntijoiden haastattelua ja kyseenalaistamista, opiskelemista, uudessa tavassa pysymistä, ystäville puhumista, personal trainerin palkkaamista, koko perheen ruokaremonttia, lukemista, uuden harrastuksen aloittamista… Kunhan et vain lopeta kesken kun tulee se hetki, että tekisi mieli sabotoida omaa kehitystään. Silloin soita tukihenkilöillesi tai päätä nyt syön tämän suklaalevyn ja huomenna jatkan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan tai tee uusia suunnitelmia, jotka saavat sinut innostumaan uudestaan, tai mene nukkumaan… mikä vain toimii sinulla. Koita tehdä asioista ja ympäristöstäsi sinulle itsellesi mahdollisimman helppo toteuttaa uutta elämääsi.

Sabotoinnin taustalla saattaa olla myös muita tekijöitä tai sitten ei:

(1. ) Riittämätön energian saanti… käytä apuvälineitä, että näet oletko syönyt riittävästi.

(2.) Vitamiinien ja/tai kivennäisaineden riittämätön saanti: mahdollisuuksien mukaan voit käydä verikokeissa toteamassa näiden pitoisuudet ja/tai voit ruokapäiväkirjan avulla selvittää mitä saat noin suurin piirtein päivittäin. Joistakin lisäravinteista ja superfoodeista voi olla apua tässä vaiheessa.

(3.) Riittämätön uni: väsyneenä ei jaksa keskittyä ja aivot huutavat energiaa, vaikka ne oikeasti tahtoisivat nukkua.

(4.) Stressi… hormonaaliset vaihtelut stressin seurauksena voivat vaikuttaa siihen mitä ruokia valitset tai kuinka hyvin vatsasi toimii.

(5.) Muut hormonaaliset vaihtelut esim kuukautiset tai vaihdevuodet voivat sotkea systeemiä ja mielialaa.

(6.) Lääkitykset ja sairaudet voivat vaikuttaa mielialaan, hormoneihin jne… tarkasta aina pakkausseloste ja konsultoi lääkärin kanssa.

(7.) Suoliston mikrobiflooran kunto… jotkin toiminnalliset ja imeytymis häiriöt voivat johtua mikrobiflooran huonosta kunnosta.

(8.) Mielensairaudet, mielen väsyminen…

(9:) Vanhat tavat voivat olla tiukassa. =)

Ihan nyt tässä joitakin vain mainitakseni. Tämä ei ehkä ole ihan kanttava lista ja muut asiantuntijat voivat olla eri mieltä. Toivoisin vain tämän herättävän joitain ajatuksia. Ajatuksia omasta elämänhallinnasta ainakin, jos ei muusta. Kunhan vain tiukan paikan tullen, että jätä leikkiä kesken.

Täysin purjein uusia tuulia kohti!