Kävin nyt korona-keväänä yritysvastuullisuus kurssin. Minulle on aina ollut tärkeää suojella luontoa. Jopa ensimmäinen lapseni on saanut nimensä gebardien suojelusta kertovan kirjan mukaan, jonka luin joskus pienenä. Kirjan tähti on suojelussa oleva gebardi tyttö, jonka mukaan tyttöni on nimetty.
Nuorena kärsin maailman tuskasta rankalla tavalla. Onneksi hevoset ja taide pelastivat minut. Nyt aikuisena ymmärrän, että omilla valinnoillani on väliä. Omassa elämässäni, jota ei ihan kauheasti voi erottaa yrittämisestäni teen paljon ratkaisuja sillä perusteella, mitä se tekee tälle planeetalle. Minulle on ihonväriä tärkeämpää, että ihminen on luonnon puolesta kun vastaan. Meillä on vain yksi planeetta ja toivottavasti myös lapsemme ja heidän lapsensa voivat vielä nauttia siitä. Itse itken aina kun katson luontodokumenttia ja muistan, että ne kiinanjokidelfiinit mitä pienenä ihastelin ovat jo kuolleet sukupuuttoon. Meidän kuuluu kaikkien kantaa oma vastuumme.
Siispä asiaan. Ja kun nyt puhun vastuullisuutta koskevista toimenpiteistäni, joita teen arjessani, niin ne tarkoittavat minua itseäni sekä yritystäni. Olen kuitenkin vahvasti symbioosissa oman työni kanssa. Alla vähän listaa tekemistäni toimenpiteistä:
- meillä on aurinkopaneelit, jotka tuottavat sähköä meille kotiin, yritykseni toimistohuoneeseen ja mökillemme
- toinen autoistamme on kaasuauto ja toinenkin tulee pian vaihtumaan joko kaasu- tai sähköautoon piakkoin
- kierrätämme kaiken ja autamme myös mökkinaapureitamme kierrättämään – joo, kyllä asumme niin metsässä, että meillä ei ole pysyvää asustua ihan heti tässä lähellä
- kun teemme uusia hankintoja katsomme voiko sen löytää käytettynä – suurimman osan voi
- rakennuksemme ovat puusta ja jos rakennamme jotain lisää tulee se omista puistamme, jotka sahataan lähisahalla
- suosimme puutarhassamme mesikasveja, jotka auttavat pölyttäjiä
- jätämme metsäämme myös lahopuuta ötököitä varten
- emme käytä mitään kemikaaleja puutarhassamme
- peseydymme biohajoavilla pesuaineilla
- ajamme autolla vain kun on pakko ja ketjutamme ajot, täältä ei lähdetä yhden suklaapatukan takia minnekään
- ruoan suhteen suosimme paikallisia toimittaja, riistaa ja itsekasvattamiamme eläimiä
- itse olen päättänyt luopua teen ostamisesta ja juoda teeni oman maan antimista (horsmasta, mintusta, voikukasta jne) – juon toki loppuun nuo vanhat mitä kaapissani on ja jos joku tuo minulle niitä lahjaksi en heitä roskiin, vaan valistan tässäkin asiassa… Kahvia en ole koskaan juonut. Suklaasta en vielä pysty luopumaan – ehkä sen aikakin tulee ja tuleehan se, jos kaakaopavun tuotanto loppuu maailmasta
- kun ostan uusia vaatteita, pyrin ostamaan tuotteita, joissa on GOTS, ÖkÖtext jne merkki, jotta sitä valmistettaessa on edes vähän ajateltu vastuullisuutta
- yrityslahjat hankin aina kotimaisina ja ekologisina sekä mieluiten lähituottajilta
- meillä jokainen ihminen on laulun arvoinen – on äärimmäisen tärkeää, että kohtelemme kaikkia tasa-arvoisesti – ikään, kokoon, ihonväriin, sukupuoleen, seksuaaliseen suhtautumiseen jne katsomatta – tätä en voi materiaalisesti todistaa, mutta tiedän, että asiakkaani sen kyllä huomaavat
- olen WWF:n kuukausilahjoittaja
- maksan kompensaatiolahjoitusta kuukausittain yritykselle, joka istuttaa puita. Teen tämän siksi, etten ikinä saa istutettua niitä kaikkia puita, jotka haluaisin istuttaa. En siksi, että haluaisin sillä jotenkin hyvittää jotain. uskon, että meidän kaikkien hyväosaisten tulee tehdä ja osallistua niin paljon kuin mahdollista.
- ja joo, mulle voi soittaa melkein mistä tahansa keräyksestä, niin aina lahjoitan. En pysty olla lahjoittamatta…
Tässä siis minun vastuullisuustekojani. Vielä voisin tehdä enemmän. Ja joskus vielä teenkin. Nyt nämä riittää tähän hetkeen. Yritykseni vastuullisuus lupauksen voit lukea tämän linkin takaa. Mietä mitä sinä voisit tehdä. Tee edes se yksi juttu. Sekin on parempi kuin ei mitään.
Kukkia ja rauhaa kaikille,
Anu
